Putinin potilas

Venäjän päämies Vladimir Putin innostuu, kun hän puhuu itselleen mieluisista asioista.

Liki viisituntinen tiedotustilaisuus on välillä puuduttava. Murhayritys nostaa tunteet pintaan. Näin sanoo presidentti:

“Miksi meidän pitäisi myrkyttää hänet, kenelle hän on tarpeen? Ha,ha. Jos haluaisimme – hoitaisimme työn loppuun asti.”

Kysymys poliitikko Aleksei Navalnyin myrkyttämisestä esitettiin Putinille, kun tämän perinteistä – pitkää – tapaamista toimittajien ja kansalaisten kysymysten parissa oli jatkunut tunnin ja vartin verran.

Laajassa kysymyksessä käsiteltiin myös muita tutkivien journalistien selvityksiä.  Kuin vahingossa Putin paljasti, että Projekt-ryhmän julkaisussa kyseessä oli todellakin entinen vävy.

Toimitusten kirjoituksissa pitää Putinin mielestä kiinnittää huomiota siihen, kuka on minkäkin työn tilaaja.

Putinille Navalnyi on ”berliiniläisen klinikan potilas” tai blogien kirjoittaja.

Tänään hän käytti molempia käsitteitä, mutta ei vahingossakaan sanonut ääneen poliitikon nimeä.

Navalnyin tuntevat jo kaikki, mutta itsevaltiaalle paras keino on jättää hänet mainitsematta.

Lähinnä kyse on psykologiasta. Ja ehkä hieman myös siitä, että televisiota katsoo vielä sukupolvi, joka ei hanki tietoja muualta.

Kreml on päätynyt yksinkertaiseen ja ilmeisen koeteltuun väitteeseen, koska se on toiminut vuosikymmeniä: Navalnyi-paljastuksissa kyse on amerikkalaisten juonesta.

Venäjän valtiaan mielestä Berliinin potilasta tukevat Yhdysvaltojen tiedustelupalvelut.

Yksi syy laajaan julkisuuteen on Venäjän johtajan mielestä se, että liittämällä Navalnyi merkittävämpiin ihmisiin nostetaan tämän (sinänsä mitättömän) miehen merkitystä yleisön silmissä.

Putinille antoivat etukäteen ohjeita muutkin kuin lähipiiri. Meduza keräsi lukijoidensa mielipiteistä jutun, jonka lopputulema on yhtä kyyninen kuin Putinin esittämä.  

Mutta tutkivassa journalismissa kyse ei ole mistään keksitystä yhteisestä tarinasta.

Navalnyin myrkytyksen selvityksissä on kyse arvostettujen toimittajien ja heidän edustamiensa mediatalojen journalistisesta maineesta. Tutkiva ryhmä Bellingcat ja venäläinen sivusto The Insider julkaisivat maanantaina raportin, jossa kerrottiin Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n seuranneen Navalnyitä jo pitkään.

Raportti myös esitteli virkailijat, jotka osallistuivat myrkytykseen.

Venäjän johdon kolmen päivän hiljaisuutta voi  monen mielestä pitää todisteena Venäjää vastaan.

Oman kansalaisen murhayritys on tietenkin niin vakava syyte, ettei sitä voi kumota millään sosiaalisen median keskustelun ohjaamisella vaan tarvitaan koko koneisto. Niin kuin tänään nähtiin.

Selitys voi kuitenkin olla banaali. Omasta vanhasta pussista kaivettu. Putinin johtama maa toimii tehokkaasti.

Navalnyi vertautuu jo Putiniin

Kremlin hyvin tuntevan Gleb Pavlovskin mielestä Putin pussitti itsensä. Hän ei kykene olemaan hiljaa vaan koettaa osoittaa, että Navalnyi-kysymys on hänen hallussaan.  Putin tavallaan lipsautti, että Navalnyin suosio on todellinen uhka.

Tutkivien journalistien paljastukset Navalnyin perässä olleesta myrkkyryhmästä on yksi vuoden merkittävimmistä Venäjä-uutisista. Ei tästä ole kahta sanaa.

Todennäköisesti operatiivista tietoa on myös vahvistettu tiedotusvälineiden kautta. Pohjaa ei kuitenkaan ole vielä nähty.

On helppoa yhtyä arvioihin, joiden mukaan osa maailmaa arvioi putinismin nyt uudella tavalla. Myös Venäjällä.

Navalnyin ja tutkivien journalistien selvitys on “tajunnan ulkopuolella” – myrkkyryhmä harjoitteli ihmisten murhaamista. Kuin Joseph Mengele.

Kokeisiin käytettiin ihmisiä, joiden kuolema ei ole “merkittävää”.

Putinin röyhkeät puheet pehmenevät diplomaattien käsittelyssä, mutta on selvää, että Kremlin on valmistauduttava uuteen pakoteaaltoon.

Pahimmillaan edessä ovat oikeudenkäynnit, jotka kestävät vuosia.

Navalnyi ei itse ole ollut kansainvälistämässä asiaansa muuten kuin hermomyrkyn käyttämisen osalta. Siinä on kuitenkin aivan tarpeeksi. Riittää kun todistaa kielletyn Novitšokin mikroskooppisen määrän ja myrkyn käytön.