Despootti #ukrainansota

Hirmuhallitsija. Toistaiseksi käsite voi tuntua liioittelulta. Tyranni ja itsevaltias voisivat myös taipua kuvaamaan Venäjän nykyjohtajaa.

Tuhoamisretkellään oleva – tänä vuonna 70-vuotta täyttävä mies, oli kirjoituksissani aiemmin itsevaltias. Seuraavaksi diktaattori.

Viikko viikolta on selvempää, että sota Ukrainassa on Vladmir Putinin näköinen.

Sotarikollinen – syyllinen kansanmurhaan

Sota on raakaa ja harkittua.

Diktaattori oppi Tšetšeniasta, että isojen kaupunkien poikia ei pidä tapattaa. Sotilaiden äidit eivät enää saa viestejä kuolleista lapsistaan.

Venäjän turvallisuuspalveluista paljon kirjoittanut toimittaja Andrei Soldatov kertoo siitä, kuinka järkyttävää on huomata, että Venäjällä ollaan huolestuneita sotimaan lähteneistä, mutta ei ollenkaan siitä ketä vastaan taistellaan.

HS: Ukrainan tiedustelu väittää, että Venäjän riveissä syntyi tulitaistelu osin ryöstö­saaliin vuoksi – merkkejä ryöstelystä on ilmennyt toistuvasti

”Mikäli välikohtaus todella tapahtui, se vahvistaisi käsitystä siitä, että Venäjän asevoimien riveissä palvelee huonosti motivoituneita ja mahdollisesti keskenään riiteleviä sotilaita, joista monelle ukrainalaisten ryöstely näyttää olevan tärkeässä osassa.”

Venäjän siirtyminen kertaheitolla roistovaltioiden joukkoon muuttaa koko maanosamme painopistettä: naapurimaamme merkitys pienenee käsittämättömällä vauhdilla.

Nyky-Venäjä voi luopua kymmenistä tuhansista ihmisistä, ja yllyttää heitä lähtemään maasta.

Jäljelle jäävät uskolliset.

Länsimaiset Venäjään uskoneet liikemiehet nikottelivat aikansa, koska sopimuksia ei niin vaan rikota, mutta heidän vastapuolensa ovat täysin Kremlin talutettavia.

Venäjällä oligarkeilla eli poliittisesti vaikutusvaltaisilla liikemiehillä ei ole ollut Venäjällä enää aikoihin mitään mahdollisuuksia vaikuttaa sodan ja rauhan kysymyksiin.

Raha ja vaikutusvalta on niillä, jotka ovat tarpeellisia Venäjän despootille.

Kuva @sergeijolkin

Kellarissaan muhinut Venäjän johtaja päätti voivansa miehittää naapurimaan pääkaupungin muutamassa päivässä.

Jos oletti, että Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenski on vain tv-näyttelijä ja venäjää puhuva juutalainen, saattoi myös kuvitella että Ukraina kaatuu muutamassa päivässä.

Hän aliarvioi ukrainalaiset.

Venäjän johtaja ymmärtää väärin myös lännen, joka jakaa keskenään yhteiset arvot.

Venäjä on eurooppalainen, mutta ei läntinen maa; Japani on läntinen maa, mutta se ei ole Eurooppaa.

Piiritetyissä linnoituksessa Venäjällä on yritetty vakuuttaa omille, että länsi nahistuu omaan mahdottomuuteensa.

Ukrainan korruptiota on arvosteltu vuosia, mutta ero Venäjään ja Valko-Venäjään on huomattava. Vaaleilla on ollut väliä.

Lyhyesti sanottuna käsite ”länsi” merkitsee oikeusvaltiota, joka tarkoittaa, että joukkoon kuuluvilla mailla on avoimet markkinat, omaisuuden suoja ja demokratia, joka takaa yksilön suojan ja mielipiteiden vapaudet.

Tämä länsi laajenee: EU on saanut uusia jäseniä ja neuvotellut jo joidenkin entisten Neuvostoliittoon kuuluneiden maiden kanssa tiiviistä yhteistyöstä, jota on jo ollut Laajemman Euroopan aloite. Tämän Venäjä on onnistunut vesittämään.

IS: ”Niinistö ei vielä lopullista kantaansa kerro, mutta hiljaisuus on osa suomalaista turvallisuuspolitiikan mykkyysteatteria: päätös Natoon liittymisestä on käytännössä selvä, mutta poliittiselle prosessille halutaan antaa kaikki aika, jonka se tarvitsee.” 

Nato saa Suomesta ja Ruotsista uuden jäsenet jo lähiviikkoina tehtävien kansallisten päätösten jälkeen.

HIstorioitsija Stephen Kotkin kertoo sen, miten meidän kannattaa katsoa Venäjää The New Yorkerin  YouTube-kanavalla päätoimittaja David Remnickin haastattelussa.

Juuri nyt – monessa maassa – niin sotilaat kuin poliitikot miettivät yhdessä talousviisaiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa sitä, miten voidaan edetä edes jonkinlaisten suhteiden luomisessa tilanteessa, jossa sota jatkuu vähintään kuukausia.

**

Kuusi huhtikuussa Facebookissani julkaistua Ukraina-tekstiä:

**

Mukavuusalue / epämukavuusalue @alekseimerinov

**

Menetetty #ukrainansota

Sodat laajenevat väistämättä kun ahdingossa olevia autetaan. Riskit tiedetään. Historia muistuttaa itsestään, vaikka paluuta ei yritettäisi.

Kukaan paikalla ollut ei enää muistele Kiinan ja Japanin sotia vuosina 1937 – 1941, mutta Vietnamin sodasta on kulunut vasta minun elämäni mittainen aika.

Venäläinen ulkopolitiikan asiantuntijajulkaisu muistuttaa, että Kiinassa ja Vietnamissa Yhdysvallat tarjosi aktiivisesti sotilaallista apua ”vihollisensa vihollisille”, ensimmäisessä tapauksessa epäsuorasti ja toisessa – ryhtymällä aktiiviseksi osallistujaksi vihollisuuksiin.

Sivusto huomauttaa, että molemmissa tapauksissa laajamittaiset sotilastarviketoimituksetkaan eivät auttaneet Yhdysvaltojen liittolaisia.

Japanin armeija toteutti Kiinassa aktiivisia ja laajamittaisia ​​operaatioita, joita vaikeutti vain sodan laajuus ja vihollisen suuri määrä.

Yhdysvallat osallistui Vietnamissa sotaan, jossa se lopulta onnistui vain pitkittämään liittolaistensa väistämätöntä tappiota.

Tästä vedetään yhtäläisyysmerkit Ukrainan apuun.

Juuri nyt Venäjän on käytettävä voimaa niin paljon, etteivät taistelut jatkuisi Ukrainassa. Nato on lisäksi saamassa tukea pohjoiseen Suomen ja Ruotsin liittyessä sotilasliittoon.

Venäjälle Ukraina on paljon tärkeämpi kuin vain maa-ala. Se on Venäjää.

Nyky-Venäjän johdossa olevat miehet olivat nelikymppisinä mukana valtavan ”maanosan” hajoamisessa – kykenemättä tekemään mitään.

Imperiumin hajoamisen tuloksena 25 miljoonaa itseään venäjäläisenä pitämää ihmistä jäi Venäjän ulkopuolelle.

Tulevaisuutensa menettäneet jäävät elämään menneisyyden kanssa.

Kansallisen heräämisen myötä uudelleen tai ensimmäistä kertaa itsenäistyneissä maissa ei haikailtu imperiumin perään.

Monista venäjänkielisistä tuli hetkeksi hylkiöitä muualla kuin omassa piirissä.

Omanarvontunnon katoamisen myötä voimistui tunne menetystä suuruudesta, jonka palauttaminen nojaa vahvaan viholliskuvaan.

Tulevaisuuden odotukset sammutettiin.

Demokratiasta tehtiin Venäjällä kirosana.

Kun yhdistävä ideologia katosi, nojattiin nopeasti ortodoksiseen kirkkoon, joka sopeutui jälleen uuteen Venäjään.

Vanhoillinen kirkko takasi tuen autoritaariselle maalle.

Kremlissä ymmärrettiin uskovaisten merkitys.
Kehitys piti pysäyttää. Keinot tarjosi vanhoillinen ajattelu.

Venäjäläisyyden ydin löytyy perinteisten arvojen yhteydestä nykyisyyteen, ja siitä todistaa Venäjän johdon tueksi rakennettu tarina.

Taistelu natseja vastaan.

Voitto saavutetaan keinolla millä hyvänsä, vaikka kelloa kääntämällä.

Raiskaamalla ja väkivallalla kuten ennenkin.

Naapurimaamme surkeus kiteytyy pilakuviin.

Neuvostoliitto otti – Saksa alistui – Fasimin ja kommunismin liitto – Z: tuho.

Venäjäläisiä muistutetaan siitä, että he ovat olleet voittajia.

Samaan tapaan kuin 1970-luvulla Suomeen matkanneita kurssitettiin tarvittaessa muistuttamaan, että hyvinvointi naapurimaassa on rakennettu Neuvostostoliiton ystävällisellä tuella.

Ilman öljyä Suomi ei olisi kukoistava provinssi.

Voittajien kunnia on kriisissä niin kuin heidän hiilivedyillä mahtailukin.

Presidentti Niinistön huomio Venäjästä, jonka etupiiriin kuuluu myös Suomi on tärkeä.

Meikäläisiä on pidetty samaan joukkueeseen sopivina, koska emme ole ajatusta vastustaneet sitten vuoden 1944.

Minun mielessäni rauhan aika oli saavutus jo sinänsä, vaikka olenkin pitänyt siihen syynä enemmän venäjäläisten tarpeita kuin omaa myöntyväisyyttämme.

Tarkkailijan työssä on oppinut ajattelemaan kuten maailmassa on aina toimittu: ystävien kanssa puhutaan vaikka lomista ja jääkiekosta ihan niin kuin vihollistenkin kanssa.

Naapurissamme varaudutaan paljon suurempaan sotaan kuin mitä nyt näemme.

Enkä tarkoita vain asein käytävää taistelua.

Kun arvioita tehdään yhä kauempaa ihmisistä, on kaikenlainen järkevä analysointi entistä teoreettisempaa ja reagointia jo tapahtuneeseen.

Päätös, jolla pakotettiin maan merkittävimmät toisen näkökulman tarjoavat tiedotusvälineet Eho Moskvy, Novaja gazeta ja Dožd hiljaisiksi, on monella tavalla kohtalokas

**

Keskustelu Venäjästä selkeytyy #ukrainansota

Venäjän diktaattorin yksimielisyys itsensä kanssa ja kyky tuottaa Kremlissä varajohtajiensa Anton Vainon ja Sergei Kirijenkon kanssa maailmalle murheita, joita tiedustelupalvelujen johtajat Nikolai Patrušev ja Sergei Naryškin yrittävät panna median kautta paremmaksi – yllättää minutkin – russofobin ja pitkään Venäjästä puhuneen.

Nyt on Venäjästä jotain tietävien kulta-aikaa.

Odotan, että ”miljoonia” palkkioina saaneet jakavat tietojaan. Itse olen saanut muutaman vuosikymmenen kirjoittaa mielipiteitä ilman että aihetta on pitänyt pitkään etsiä.

Selkeämmin olisin voinut monta asiaa sanoa.

Suomessa ymmärretään parhaiten kun Venäjä esitetään yksioikoisesti pahana.

Kieltämättä!

Juuri nyt Venäjä käyttäytyy sellaisena yhtenäisenä voimana, jollaiseksi sen ovat halunneet luoda ihmiset, joiden vanhemmat olivat sodasssa, ja jotka ajattelivat vilpittömästi, ettei enää sotaa.

Ohjusisku Kiovaan YK:n pääsihteerin vieraillessa Ukrainan pääkaupungissa on vielä yksi argumentti siihen kokonaisuuteen, jossa akateemisesti koulutettujen tutkijoidenkaan ei tarvitse enää jarrutella puheitaan, koska näemme kaikki sen, mitä naapurissa tapahtuu.

Meillä on edelleen pitkä ja syvä yhteinen raja.

Rajan ylittäneet ovat jo vuosia ymmärtäneet Venäjä kehityksen.

Siis jos oli kiinnostunut Venäjästä.

Lukemalla venäjäläisten blogeja on voinut pysyä kärryillä joistain asioista, mutta olen silti järkyttynyt.

Stalingulag listaa Telegramissaan muutamia näkemyksiään siitä, kuinka syvällä Venäjä kulkee – jo.

Neuvostoliitossa taidetta ohjasivat neuvostot, johon kuului kulttuurihenkilöitä ja valtionelinten edustajia. Nämä henkilöt varmistivat, että esiintymiset olivat arvoiltaan sopivia.

Tällainen käytäntö tekee paluutaan.

Ensiksi Venäjällä on pidettävä huolta, että ukrainalaisten kulttuurihenkilöiden julkiset esiintymiset olisi tarkistettava etukäteen.

Tästä ei ole pitkä matka siihen, että sensuuri ulottuu kaikkiin.

Totalitarismi hiipii hyväksyttyinä toimina kaikkialle ja vaikuttaa kaikkeen.

Tuskin kukaan on voinut pitää edistyksenä sotilaallisen moraalisen ja poliittisen koulutuksen vahvistamista tavallisilla työpaikoilla Venäjällä.

Armeijassa poliittiset upseerit ovat ottaneet tehtävänsä vastaan niin kuin monessa valtion laitoksessa heidän siviilipuolen vastineensa.

Venäjällä on kehitetty keinot, joilla voidaan luoda yhtenäinen käsitys poliittisesti tärkeistä asioista ja uskollisuudesta nykyisiin vallanpitäjiin.

Valtion yrityksissä näillä ihmisillä on ollut tärkeä tehtävä heidän vahtiessa paitsi ihmisten tekemisiä myös yleistä tunneilmapiiriä.

Älkää enää sanoko, että teille ei ole kerrottu siitä, mitä Venäjällä tapahtuu, vaan asettukaa hetkeksi heidän asemaansa, joilla ei ole oikeutta muodostaa julkisesti yhtenäisiä näkemyksiä elinympäristönsä kehityksestä.

Erityisoperaatio loppuu aikanaan. Se voi muuttua vielä raaemmaksi sodaksi, mutta venäjäläiset eivät anna periksi vaan epäilevät sotaa johtavia vanhuksiaan.

OVD-infon tilastojen mukaan vääriä tietoja sodasta – feikkejä välittäneitä on ojennettu sakottamalla Tuvassa, Mordvassa, Tšetšeniassa ja Magadanin alueella.

Eniten protokollia on tehty Moskovassa 229, Krasnodarin alueella 80 ja Pietarissa 76.

Kymmeniä papereita on kasattu myös Kaliningradin alueella, Tomskissa ja Krimillä.

Rangaistus on tuomittu jo 953 tapauksessa.

Venäjä on iso maa. Vielä muutama kuukausi sitten tällaisen mielipiteen perään olisi kirjoitettu kommentteja, jossa olisi ihmetelty sitä, miksi en arvosta Venäjän vakautta ja maan suomalaisille tuomaa hyvinvointia.

**

Kolmas maailmansota #ukrainansota

Venäjällä on kolme keskeistä propagandan levittäjää.

Heillä ei ole mitään tulevaisuutta putinismin ulkopuolella.

Ennen tuhoa Venäjällä koetetaan rakentaa täysin yhtenäinen saman valheen hyväksyvä kulttuuri, jossa ei tarvitse ottaa muita huomioon.

Venäjä alistaa hakukoneyhtiö Yandexin yhä tiukemmin hallintaansa, kun yhtiön omistus siirtyy kokonaan valtion ohjaaman someyhtiö VK:n osaksi.

Sosiaalisen median hallinnalla ja jaettavan aineiston tiukalla valvonnalla mahdollistetaan vääristellyn tiedon jakamisen lisääminen: riippumattoman tiedon välityksen merkitys vähenee, kun mihinkään ei voi muutenkaan uskoa.

Valtio voi halutessaan rangaista mistä tahansa sensuuriviranomaisten mielestä väärän tiedon levittämisestä. Varoittava esimerkki on yksinhuoltaja, jonka 1500 seuraajalle lähettämä Telegramissa tehty postaus johti kirjoittajan pidätykseen.

Vihaa kylvävä Vladimir Solovjev vetää iltaisin huutokuoroja televisiossa, ja Dmitri Kiseljov varmistaa, että päivittäisten uutisten uho saadaan koottua viikonlopun erikoislähetykseen.

Kaikki uutisointi televisiossa koordinoidaan Kremlin kanssa, kuten on tehty vuosia.

Myös niin sanotut keskusteluohjelmat ovat yhteisen käsikirjoituksen mukaisia.

Kisiljevin Sputnik-yhtiö otti haltuunsa Eho Moskvy radiokanavan taajuudet.

Myös Venäjän propagandan ulkomaille tarkoitetun kanavan merkitys vähenee RT:n henkilökunnan propagandatehtävän myötä.

Kaikkialla uhkailua ja pelottelua ei karsasteta, mutta on vaikea enää uskoa, etteivät poliitikot ymmärrä Venäjän näkemysten kritiikittömän levittämisen aiheuttamaa haittaa.

Sodan lietsominen ja ydinaseen arkipäiväistäminen on rikos ihmisyyttä vastaan.

RT:n päätoimittaja Margarita Simonjan puhuu, mitä Kremlissä ajatellaan. Se on hänen tehtävänsä.

Simonjanilla tai hänen puolisollaan, joka on myös televisiosta tuttu, ei ole enää muuta mahdollisuutta kuin jatkaa.

Vaihtoehtona voi olla 80 vuoden takaa tuttu yritys aloittaa elämä jossain uudelleen, arvioitiin Pluševin aamuohjelmassa.

Venäjä kokoaa voimansa muun muassa sallimalla Bentleyn ja Applen maahantuonnin kysymättä lupaa tuotemerkkien omistajlta.

Vaihtoehtoisessa todellisuudessa aiotaan elää – hyvin – kunnes muut ymmärtävät Venäjää.

Jos maassa joudutaan sulkemaan ovet elokuvateattereilta, tai ihmiset pakotetaan luopumaan Netflixistä, on aina mahdollista varastaa ja tyydyttää kysyntä.

Ajan kanssa entistä paremmin.

Piraatteja maailmasta löytyy.

Kyse on kuitenkin vain väliaikaisesta tilanteesta ennen lopullista voittoa.

**

Pienen piirin sota #ukrainansota

Venäjän virallisen lehden, Rossiskaja Gazetan tuoreesta artikkelista käy ilmi, että sota julistettiin – erityisoperaationa – alkaneeksi pienessä piirissä Kremlissä.

Sotilaille totuus valkeni vasta kun oltiin jo hyökkäämässä. Ukrainassa.

Vuoden 1968 tapahtumista kirjoitetuista muistelmista käy ilmi, että Neuvostoliitto vei sotilaansa Prahaan ja joukot saivat kuulla vasta kaupungissa, mitä olivat tulleet tekemään.

Eikä lopulta kymmeneksi vuodeksi venynyttä sotaa Afganistanissakaan aluksi osattu selittää edes kotiyleisölle.

Lyhyt voitokas sota on aina tavoitteena kun joukkoja aletaan keskittää rajoille.

Sota on kallista.

Kunnian päälle käynyt taistelu raakaa.

Epäonnistuneet päätökset tulevat suoraan diktaattorilta, arvioi Deutche Wellen kolumnisti Konstantin von Eggert.

Venäjäläiset sotilaat raiskaavat naisia ja lapsia. Eivät siksi että olisivat turhautuneita vaan koska heidät on koulutettu ja komennettu väkivaltaan siviilejä kohtaan.

Heidät on komennettu kylvämään totaalista tuhoa.

Syyllinen on diktaattori.

Siitä ei ole enää epäilystäkään, kun esitellään sitä, millainen ryhmä 70-vuotiaita ukkoja on päättänyt viettää loppuelämänsä hylkiöinä.

Muun maailman silmissä Venäjän voi vielä osittain pelastaa propaganda, joka toimii muilla mantereilla kuin Euroopassa.

Maailmassa riittää johtajia, jotka eivät kaihda väkivaltaa.

Kaikkien venäjäläisten elämä kurjistuu.

Pakotteet purevat toden teolla vasta muutaman kuukauden kuluttua, eivätkä johtajat aio lopettaa sotaa.

Soraääniä on ollut vähän.

Ainoa henkilö, jota diktaattorin tiedetään joskus kuunnelleen jätti jo viikkoja sitten Venäjän.

Hän on Anatoli Tšubais.

Ulkoministeri Sergei Lavrovin on myöhäistä vedota tehtäviensä vaatimaan käytökseen.

Naapurivaltioiden kansalaisten pelottelu on syventynyt.

Suhde Venäjään ei palaa mies muistiin entiselleen.

Ikävää on se, ettei enää erotella Venäjän eliittiä ja kansalaisia. Syyllisiä ja pakotteiden kohteita ovat hyvästä syystä kaikki venäjäläiset.

Von Eggert arvioi, että sodan lopettaa vain tilanne, jossa diktaattorin armeijalla ei ole enää mahdollisuuksia toimia.

Neuvotteluihin päästään vasta sitten kun levottomuudet Venäjällä uhkaavat riistäytyä täysin hallinnasta.

YK:n pääsihteerin vierailu Moskovassa on ihan yhtä tyhjän kanssa.

Venäjän diktaattorille on aivan turha selittää, että sota johtaa umpikujaan.

Tätä vaihtoehtoa VVP ei edes harkitse.

Duuman, parlamentin alahuoneen puhemiehen sanoin: Putin on Venäjä.

**

Isänmaalliset #ukrainansota

”Venäjän viranomaiset tekevät kaikkensa suojellakseen isänmaallisia toimittajia.”

Diktaattori kertoi huolensa lainsäätäjilleen – molempien kamarien kumileimasimelleen.

Toimittajien ja poliitikkojen murhaaminen ulottuu jo Venäjälle, väittää Putin.

Selvä uusnatsien provokaatio.

Kohteena väitetään olleen putinismin luottotulkki – Vladimir Solovjev.

Sunnuntaisin Solovjevin juontamassa Moskva – Kremlin – Putin -ohjelmassa raportoidaan diktaattorin viikosta.

Heti perään herkutellaan keskusteluohjelmassa – Ukrainan natsihallinnosta.

Solovjevin ohjelmissa osansa saavat myös väärin puhuvat venäjäläiset.

Alla Pugatšovan puoliso Maxim Galkin erehtyi epäilemään erityisoperaation oikeutusta. Solovjev naureskeli, kun RT-kanavan johtaja Margarita Simonjan ilmoitti suurieleisesti, että ainakin homojen pitäisi pidättäytyä johtajien arvostelusta.

Mahtaako diktaattorin maailmassa olla muita toimittajia?

Pari vuosikymmentä sitten Venäjän presidentti Boris Jeltsinin vävy ja tytär järkkäsivät sairaan juopon katsomaan sopivia tv-ohjelmia.

Diktaattori sanoo suojelevansa oikeita – patrioottisia – toimittajia.

”Venäjän valtionpäämiehen mukaan yritykset pelotella tiedotusvälineissä työskenteleviä on tuomittu täydelliseen epäonnistumiseen.”

Putinin mukaan murhaajien listoilla oli muitakin toimittajia.

Kieltämättä.

Poliitikotkin saavat pelätä henkensä puolesta siinä missä yritysjohtajat. Viime aikoina Gazpromissa työskennelleet.

Entuudestaankin Venäjällä murhattujen toimittajien lista on pitkä.

Valkovenäläinen, Pavel Šeremet, Venäjän television ykköskanavan entinen juontaja, tapettiin Ukrainassa.

Muistissani on vanhempiakin murhia.

Lista tapetuista tutkivista journalisteista alkaa Dmitri Holodovista vuonna 1994. Hän kirjoitti Saksasta vedettyjen venäläisjoukkojen korruptiosta.

Forbesin Venäjän julkaisun päätoimittaja Pavel Hlebnikov pääsi hengestään kirjoitettuaan yksityistämisen väärinkäytöksistä vuonna 2004.

Hlebnikovin murhaan löydettiin syyllisiksi tšetšeenejä aivan kuten vuonna 2007, jolloin rappukäytäväänsä surmattiin Novaja gazetan Anna Politkovskaja.

Asialla olivat jälleen kerran tšetšeenit, vaikka eivät kuitenkaan samat, jotka murhasivat vuonna 2015 poliitikko Boris Nemtsovin Kremlin partaalle.

Keski-Afrikassa tapettiin kolme venäjäläistä toimittajaa, jotka tutkivat Putinin kokin – trollitehtailija Jevgeni Prigožiniin yhdistetyn Wagner-palkka-armeijan puuhia.

Myrkkykääpiö voisikin siis olla ”omille” Vladimir-suojelija.

**

Luonto kutsuu #ukrainansota

Huomasin toisaalla pahoiteltavan: Yhdysvallat valehtelee. Sodassa on kaikenlaisia totuuksia.

Mutta eikö sodassa Ukrainassa ole kyse klassisesta valloituksesta, jossa uhreja kaihtamatta tuhotaan vastustaja.

Minunkin tukeni on EU:n kautta Ukrainassa. Olen sodassa. Yhdysvallat on vahva tuki.

Maailma miettii sitä, millainen apu on riittävää, totesi professori Tuomas Forsberg YLEn Ykkösaamussa.

”Sammakko keitinvedessä” jää lopulta astiaan.

Lännen toimilla padotaan ja kulutetaan Venäjän voimia.

-Ennen loppuu Venäjältä voima kuin länneltä raha, sanoi aamun keskustelussa dosentti Markku Salomaa.

Venäjä halusi toisen maailmanjärjestyksen. Muun maailman kanssa se voi murtaa tuntemamme globaalin maailman.

Maailmasta loppuu ruoka ja raaka-aineet vähenevät rajusti.

Kahden järjestelmän rinnakkain eloa todisteltiin mahdolliseksi vielä 30 vuotta sitten, kunnes liian moni huomasi, ettei yhtälö toimi ihmisten saati sitten luonnon hyväksi.

Nykyään luonnon puolesta taistelijoita on paljon enemmän.

Luontokato on vain kiihtynyt ja vihreä siirtymä on muuttunut jo teoiksi.

Tekninen ja tieteellinen kehitys pysähtyy Venäjän aloittaman maailmasodan jälkeen.

Yksinään pakkovalta ei toimi.

Sotilaiden johtamien valtioiden menestystarinat ovat vuosissa mitattuina lyhyitä.

Valtioiden merkityksen väheneminen saattaa muuttaa maailmaamme nopeammin kuin osaamme ennakoida.

Yksittäisten ihmisten vaikutusvalta voi kasvaa järkyttäviin mittoihin.

puheenaiheet ukrainan-sota
Kommentit (3)
  1. Minkäänlainen neuvotteleminen Kremlin kanssa ei onnistu. Ulkoministeri Lavrov on häikäilemätön valehtelija vailla vertaa.”Emmehän me ole hyökänneet myöskään Ukrainaa vastaan”-lausunnot ovat osa valheiden verkkoa. Samaa touhua on kiihkeimmillä QAnon-salaliittoteoreetikoilla, joita toki Kreml on tukenut.

    Poliittinen ratkaisu ei onnistu ilman luottamusta. Putinin halliintoon verrattuna jopa Stalin joukkoineen tuntuu luottettavalta ja uskottavalta taholta. Stalinilla oli saavutettavaa, Putinilla enää vain menetettävää. Siksi sota on viheliäinen lopetettava.

  2. Osmo Teirikko
    2.5.2022, 11:57

    Putin on ylittänyt rajan josta palata takaisin. Rauhaa ei ole näkyvissä. Ukraina on päättänyt sotia voittoon tai loppuun asti ja he saavat lisää aseita jatkuvasti. Venäjällä varastot hupenevat mutta eivät ole loppu. Miehiäkin saa lisää jos päätetään julistaa virallinen sota. Putin on opiskellut manipulointia unelma ammatissaan KGB agenttina. Hän saa massaa puolelleen, mutta tyytymättömyys kasvaa varmasti koko ajan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.