Hitlerillä juutalaiset – Putinilla Ukraina

Venäjän hyökkäyssodan tarkkailijalla on vähän myönteistä kerrottavaa. Diktaattori kerää voimaa hymistelystä ympärillään. Marraskuun viimeiseen viikonloppuun satsattiin.

Nina Pšenitškina, Venäjän tunnustaman Luhanskin tasavallan alueelta, esitteli kolme vuotta sitten kuolleen poikansa kuvaa.

Johtajan residenssiin kutsuttiin 18 äitiä ja tilaisuudesta näytettiin televisiossa tallenteita, joita riitti jokaiselle päivälle. Kaikkiin uutislähetyksiin ja vielä viikonlopun yhteenvetoihinkin.

Alunperin julkisuudessa esitelty ajatus liikekannallepanon myötä syntyneen epäluulon hälventämisestä vesittyi – näin kauempaa tarkkaillen – diktaattorin ylistykseksi.

Kahden tunnin tapaamisesta nostettiin esiin erilaisia yksityiskohtia, joista silmiin pisti se, että niissä korostuivat diktaattorin tunteet ja hänen näkemyksensä niin sodassa kuolleista ja loukkaantuneista kuin ihmisten elämän merkityksestä yleensä.

Totalitarismin vetovoima

Venäjän itsevaltainen johtaja tarvitsee julkisuuden, jossa hän voi tuoda esiin perusasiat totalitaristisesta järjestelmästään.

Kun Vladimir Putin otti vuonna 2012 takaisin presidentin tehtävän, maassa oli aloitettu kaksi merkittävää kansalaisten elämää rajoittavaa muutosta.

Ensin määriteltiin ulkomailta avustusta saavien järjestöjen toimihenkilöt ulkovaltojen agenteiksi. Toiseksi otettiin käyttöön niin sanotut homopropagandalait.

Molempia käytäntöjä kiristetään Ukrainassa käydyn sodan aikana. Ulkovaltojen agentiksi voidaan leimata, jos on saanut vaikutteita muualta.

Venäjällä LGBT-vastaisuus määritellään maan johdon piirissä. Putinin mielestä Venäjää on yritetty ohjata ulkoapäin. Ratkaisuksi on löydetty samat keinot kuin Josif Stalinilla oli hänen taistellessaan kosmopoliitteja vastaan, ja jollaisia kehitti Adolf Hitler juutalaisten vaikutusvallan tuhoamiseksi.

Ukrainan sodan myötä Venäjän ideaksi on vahvistunut kollektiivinen tavoite: diktaattorin pitäminen vallassa.

Venäjä on fasistinen valtio, jonka aseena on kansanmurha.

Teemat ovat pysyneet samoina – vähintään maaliskuusta alkaen.

Carnegie instituutin Andrei Kolesnikov kirjoittaa Foreign Affairs -lehdessä, että Putin on loppuvaiheen Stalinin tapaan ollut vallassa yli 20 vuotta ja ilmentänyt nykyisen vuonna 2018 alkaneen kautensa aikana monia samoja piirteitä.

Parlamentin alahuoneen, duuman hyväksymää lakia seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksien kaventamisesta pidetään suorana vastauksena Yhdysvaltojen ulkoministeri Anthony Blinkenille.

-Ero Hitleriin on Venäjällä siinä, että Hitler nousi valtaan Weimarin tasavallan tuhoajaksi; Putin Boris Jeltsinin perinnön jatkajaksi, analysoi viikonvaihteessa Mihail Fišman I tak Dalee – ohjelmassaan.

Kriittiset äänet hiljenevät

Arviolta 80 prosenttia ulkovaltojen agenteista on jo ulkomailla, sanoi toimittaja Aleksei Venediktov – itsekin agenttileiman saanut entinen päätoimittaja Eho Moskvyn toimittajien YouTube-kanavalla lauantaina.

Tsaaria ei saa kukaan kutsua alastomaksi. Jos joku yrittää, hänet leimataan ulkovaltojen agentiksi.

Aiemmin aamupäivällä saman kanavan lähetyksessä haastateltiin diplomaatteja kouluttaneen Mgimo-yliopiston entistä professoria, Valeri Soloveita, jonka mielestä positiivista on se, että valtiojohdon propaganda menettää jo otettaan eikä Putinkaan enää usko itsekään voittoon Ukrainassa.

Kyse on luonnollisesti valistuneesta mielipiteestä.

Mutta markkinointia ja mielipiteiden ohjailua tunteva tutkija saattaa hyvinkin olla oikeassa siinä, että propagandan suoraviivaisuus on merkki muutoksesta. Enää ei jätetä mitään arvailujen varaan.

Nykyisen hallinnon jatkumiseksi myös diktaattorin on kannettava kortensa kekoon.

Sunnuntaina Venäjä vietti äitienpäivää

Yleensä Putinin lähietäisyydelle on viime vuosina päässyt vain kahden viikon karanteenin jälkeen. Tällaiseen ovat joutuneet niin veteraanit kuin aluejohtohtajatkin.

Siinä missä valtiollisessa mediassa on käytetty aikaa esittelemällä tapaamisen merkitystä äideille, on kriittisempi media selvittänyt sen, millaisesta näytelmästä on kyse.

Tapaamista valmisteltiin viikkoja, mutta silti lojaaleja äitejä ei löydetty vaan oli tyydyttävä moniin omiin työntekijöihin.

Samanlaista riskiä ihmisten kohtaamisen kanssa ei otettu kuin sukelluvene Kurskin upottua 22 vuotta sitten. Tuolloin vasta presidentiksi nostettu johtaja sai vastaansa surevat perheenjäsenet eikä kyennyt vastaamaan uskottavasti.

(YouTuben videolla kerrotaan sitä, kuinka tuoreen presidentin ja surevien omaisten tapaamisista kuvattua ainestoa julkaistiin vasta vuosia myöhemmin.)

Hyökkäys Ukrainaan on vahvistanut sen, että Putin ei ihmisiä arvosta. Venäjän tappiot ovat valtavia. Jollain tavalla yleisöä on hyviteltävä.

Valtiotieteilijä Abbas Galjamov kummastelee sitä, ettei Kreml kyennyt järjestämään tapaamista parinkymmenen äidin kanssa, vaikka käytettävissä oli koko maan laajuinen virkakoneisto.

Kriteereitä oli kaksi: naisten piti olla niin sanottuja tavallisia äitejä ja riittävän lojaaleja. Eikä näitä löytynyt kolmessa viikossa, Galjamov sanoo.

Toimittaja Fišman toteaa analyysissaan, että tapaaminen äitien kanssa sujuu tottuneesti – tunteettomasti ilman soraääniä, kuten maatalouden parissa työskentelevien tai urheilijoiden kanssa järjestetyissä tilaisuuksissa.

Harjoitellun kaavan mukaan – samojen ”omien” edustajien kanssa. Mukana ovat lempiaiheet, kuten lännen pilkkaaminen siitä, etteivät äidit ole enää perinteisesti naisia vaan näitä voidaan kutsua numeroilla yksi ja kaksi.

Pääosaan Putinin puheissa pääsee ajatus siitä, millainen kuolema on tärkein. Vastauksessaan kolme vuotta sitten kuolleen pojan äidille Putin sanoo, että pelkästään kolareissa ja ryyppäämiseen menehtyy joka vuosi 30 000 tuhatta ihmistä.

Kaikki kuolevat joskus. Putinin mielestä kyse on siitä, miten ihmiset elävät: ”Teidän [kuolleella] lapsellanne oli päämäärä, ja sen hän saavutti.”

Näin puhuu mies, joka ei juuri bunkkeristaan poistu, ja jota vartioivat koko ajan sadat turvallisuuspalvelujen henkilöt ja tekniikka.

Ulkovaltojen agentit, kuten Sotilaiden äidit – järjestö puuttuivat kutsulistalta. (Nämä paljastivat jo vuonna 2014 Venäjän sotilaita Ukrainassa. Sodan uhreja ovat myös perheet kotona.)

HS: ”Venäjän sotilaiden äitien komitean vuonna 1989 perustanut aktivisti Valentina Melnikovan mukaan häntä ei kutsuttu tapaamiseen. Melnikova sanoi, että hänen järjestönsä ei haluaisi olla edustettuna ”mobilisoitujen [sotilaiden] sukulaisten rinnalla, jotka ovat suostuneet siihen, että heidän miehensä ja poikansa kuolevat rintamalla”.

MTV: Venäjän presidentti Vladimir Putin kertoi tänään perjantaina tapaamilleen venäläissotilaiden äideille ”jakavansa kuolleiden sotilaiden äitien tuskan”

Novaja Gazeta Europan päätoimittajan Kiril Martynovin mielestä – lyhyesti sanottuna – Venäjällä pitää valmistautua kaiken kieltämiseen paitsi siihen, että on valmis kuolemaan ”erityisoperaation” vuoksi.

Kuolema monarkin vuoksi

Sivujuonteena tai joidenkin mielestä keskeisenä ohjeenaan Putin varoitti äitejä myös ”valeuutisista ja valheista”, joita Venäjän toimista Ukrainassa hänen mukaansa leviää internetissä.

Televisio on edelleen merkittävä tiedon lähde, vaikka kuten valtiotieteilijä Dmitri Oreškinin sanoo, viidennes venäjäläisistä ajattelee eurooppalaisittain ja hankkii tietonsa välittämättä televisiosta, jonka paatoksella tehtyä propagandaa ei pidä aliarvioida.

9 kuukautta sotaa – kansallinen katastrofi

Kremlin tavoitteena on palauttaa kansan luottamus siihen, että putinismi tarjoaa paremman tulevaisuuden.

Mielipidetiedustelut ovat osoittaneet, että venäjäläiset kantavat huolta liikekennallepanosta, pakotteista ja yllättävästi – Instagramin sulkemisesta.

Nämä mielipiteet eivät kuitenkaan vielä hetkauta maan johtoa, joka ei usko laajoihin sodan vastaisiin levottomuuksiin.

Verkkolehti Meduzan lähteet kertovat, että ”Ihmiset tottuvat kaikkeen”.

Toimittaja Andrei Pertsevin mukaan maan johto satsaa edelleen siihen, että se kykenee esittämään Venäjän ”oikeana” Eurooppana ja perinteisten arvojen vaalijana.

Tätä taustaa vasten voidaan nähdä Putinin muutkin viimeaikaiset esiintymiset ja puheet. Venäjä panostaa edelleen myös yleisoon lännessä, jolle vakuutetaan, että ilman yhteyttä Venäjään Eurooppa menettäisi todellisen identiteettinsä.

Samaan aikaan Putin haluaa profiloida Venäjän sorrettujen kansakuntien johtajaksi.

Tämä sanoma on tarkoitettu vientiin, mutta kotimaiseen käyttöön se ei sovellu. Presidenttihallinnon poliittinen siipi ymmärtää, että käsitys Venäjästä kaikkialla sorrettujen kansojen johtajana tuskin kääntää venäläisten huomiota pois heidän omista ongelmistaan, Pertsev kirjoittaa Carnegien sivulla julkaistussa artikkelissaan. (Käännös Verkkouutisten Heikki Hakalan.)

Välirauha pitkittäisi sotaa

Rauhaa toivovat monet, vaikka tiedossa on se, ettei maan nykyinen johto lopeta valehtelemistaan.

Kreml harhauttaa vastapuolensa neuvottelupuheilla, kuten on tehnyt ennenkin. Todennäköisesti Venäjä valmistelee seuraavaa liikekannallepanoa, vaikka muuta puhuisikin.

Kun Kremlin tiedotuksen johtaja Dmitri Peskov sanoo, että he eivät suunnittele liikekannallepanon toista aaltoa, tämä jättää tarkoituksellisesti auki vaihtoehdon – ”armeijan suunnitelmista me emme tiedä”.

Ylipäälliköllä aina keinonsa.

Historian merkitystä nyky-Venäjän tulkinnoissa korostaa sen nykyinen johto.

Suomalaiset ovat kamppailleet vuosia yhteisen historian kirjoituksen ja ymmärryksen puolesta. Suomalaisten silmät ovat avautuneet. Monen on silti vaikea nähdä selvästi Venäjää.

Someen ilmestyy jatkuvalla syötöllä Venäjän kanssa pitkään tekemisissä olleiden ihmisten henkilökohtaisia tilityksiä.

Kansallisarkiston entinen pääjohtaja Jussi Nuorteva (toimi Suomen Kansallisarkiston pääjohtajana ja valtionarkistonhoitajana 2003–2021) tweettasi:

Nuorteva kirjoitti vuonna 2020 selkeästi. Hän jos kuka kuuluu niihin, jotka ovat työssään voineet yrittää loiventaa rajaa Suomen ja nyky-Venäjän välillä.

”Suomessa tutkimus on helppoa, sillä kaikki sota-ajan arkistot ovat avoimia. Ne ovat sekä kotimaisten että ulkomaisten tutkijoiden käytettävissä. Suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu myös, että oman historian vaikeitakin asioita uskalletaan tutkia. Venäjän federaation tutkintakomitea ei näytä huomioineen sitä, että heti sodan jälkeen tehtiin välirauhansopimuksen artiklan 13 edellyttämät sotarikostutkimukset sekä liittoutuneiden valvontakomission vaatimuksesta että suomalaisten omaehtoisesti toteuttamina. Niiden pohjalta langetettiin useita vapausrangaistuksia, jopa elinkautisia. Normaalin oikeuskäytännön mukaan samaa henkilöä ei samasta rikoksesta tuomita useaan kertaan.”

Valitettavasti Venäjällä valittiin virallisesti toinen linja kuin on vuosia ollut se, mihin tutkijat ovat työssään pyrkineet.

Kaikki Petroskoissa historiaa tutkivat eivät ole luovuttaneet.

Petroskoin yliopiston dosentin, Irina Takalan mukaan Venäjältä puuttuu muu yhdistävä idea kuin isänmaallisuus. Samalla maa on vailla tulevaisuudennäkymiä.

Maa elää epävarman tulevaisuuden ja ikuisen nykyisyyden tilassa. Samalla menneisyydestä saa puhua vain valtion historiapolitiikan määräämällä tavalla, ja tulevaisuutta on vaikea kuvitella.

Ristiriitainen näkemys tulevaisuudesta pitää vahvoina meneisyyden ideoita, joissa on mukana imperiumin jälkeinen kauna, johon sitoutuu tottumus keskitettyyn ja personoituun valtaan ja kaukaa juontava käsitys lännestä Venäjän vihollisena.

Koululaisille esitellään jo toimivaa putinismin tieteellistä selitystä:

Opetussuunnitelma oikeuttaa ikuisen johtajan kultin ja kaksinkertaistaa sen ajatuksen, että Venäjä taistelee pahan voimia vastaan Ukrainassa pyrkiessään ´desatanisoimaan´ maan. Samaan aikaan tieteellisestä putinismista puuttuu kuitenkin keskeisiä komponentteja, kuten kehitystavoitteita tai visiota Venäjän tulevaisuudesta, ja se keskittyy lähes yksinomaan menneisyyteen.”

Moscow Times -lehdessä julkaistussa Kolesnikovin kirjoituksessa esitetään, että putinismia ei ole vielä systematisoitu, mutta se on olemassa, ja katkelmia siitä löytyy Putinin puheista, artikkeleista ja haastatteluista. Nyt Ukrainan sota on kuitenkin edellyttänyt selkeämpää ideologiaa.

Aloite putinismin systematisoimiseksi ja kodifioimiseksi on johtanut presidentin asetukseen, jossa luetellaan Venäjän ”perinteiset henkiset ja moraaliset arvot”, sekä uuden ideologisen opetussuunnitelman kehittämiseen korkeakouluille.

Yksinkertaiset tosiasiat sodasta eivät saa julkisuutta. Sosiologit eivät julkaise sodan aikana mielialaselvityksiä. Kansalaisten apatia vahvistaa halua tuhota naapurimaa.

Silti. Koko kansaa on mahdotonta pitää tietämättömänä. Neuvostoliitto hävitti vallassa säilymiseksi kaiken sen valtaa uhanneen.

”Emme ole koskaan paenneet taisteluita.”

Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2021 saaneen Novaja Gazetan päätoimittajan Dmitri Muratovin sanoo suositun Juri Dudin haastattelussa, ettei hän lähde Venäjältä.

Työtä on jatkettava.

Muratov kirjoittaa sosiaaliseen mediaan postaamassaan tekstissään, että hänen mielestään Putin haluaa voittaa vuonna 1945 päättyneen sodan, vaikka voitto on mahdoton. Voittoon ylsivät Muratovin mielestä he, joiden kimppuun vihollinen hyökkäsi.

puheenaiheet ukrainan-sota
Kommentit (1)
  1. Putin ei ole yksin eikä eristetty. Hänellä on sama lähipiirinsä kuin vuosi tai kaksi vuotta sitten, lapsensa ja ilmeisesti lapsenlapsensa.
    Ulkomaanmatkoilla tarjolla on enää iranilaista, kiinalaista ja pohjoiskorealaista ruokaa, toivottavasti maistuu.

    Putinismi ideologiana kuulostaa täällä kovin tutulta ja sille on jo Eduskunnassa tukijoita. Politiikan toimittajille tosin kännykän kuvafiltterit ovat kiinnostavampi aihe. Ehkä vielä kilpaillaan vaalimainosmarkkinasta?

    Venäjällä ei ole vielä selvinnyt maan kollektiivinen vastuu. Enää kaikkea ei voi sanoa Putinin syyksi. Tukijoita on riittävästi, vaikka jokainen venäläinen ei kannattaisi erikoisoperaatiota. Enää edes yhden Putinin vaihtaminen ei muuttaisi mitään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.