Kolme puhetta, kolme kirjaa +1

Puhetaito on parhaimmillaan vastavoima väkivallalle.

Euroopan parlamentin rauhanpalkinto kantaa Neuvostoliiton vetyaseen kehittäjän ja ihmisoikeuksien ajajan nimeä. Tänä vuonna Saharov-palkinnon sai venäläinen poliittinen vanki Aleksei Navalnyi.

Palkinnon vastaanotti Strasbourgissa Daria Navalnaja. Huoliteltua ja kauniisti lausuttua englantia puhuva opiskelija osoitti sanomansa meille, joista osalla on pieni mahdollisuus vaikuttaa siihen yleiseen mielipiteeseen, miten naapurimaassamme tapahtuvasta kerrotaan ja mitä kaikkien olisi syytä tietää.

Venäjän vapaassa mediassa ylistettiin syystä myös toista puhetta, jonka pitäjä päätoimittaja Dmitri Muratov sai filippiiniläisen kollegansa Maria Ressan kanssa Oslossa Nobelin rauhanpalkinnon.

Useiden murhattujen työntekijöidensä puolesta puhuva Muratov tietää, mistä on Venäjällä kyse. Eikä häntäkään voi nimittää muuksi kuin isänmaansa puolesta puhujaksi.

Kolmannen esimerkin merkittävästä puheesta antoi elokuvaohjaaja Aleksandr Sokurov , joka sai itsevaltias Vladimir Putinin silmin nähden hermostumaan esittämällä Pohjois-Kaukasuksen olevan sellaisessa tilassa, ettei kaikkien alueen tasavaltojen pitäisi kuulua Venäjän federaatioon.

Sokurov asetti johtajan presidentin ihmisoikeusneuvoston etäkokouksessa tilanteeseen, jossa tämä ei kyennyt antamaan kunnon vastausta.

Sokurov on aikaisemminkin hermostuttanut Kremliä. Vuonna 2016 hän puolusti Venäjällä pidätettyä ukrainalaista elokuvaohjaajaa Oleh Sentsovia. Sentsov sai Euroopan parlamentin Saharov-palkinnon vuonna 2018.

Ohjaajalla on taustaa historian opinnoissa ja kansainvälistä tunnettavuutta hän sai elokuvallaan Venäjän arkki, joka on yhden otoksen elokuva ja sellaisena huikea tekninen suoritus: puolitoista tuntia, yksi pitkä Steadicam-kuva, 300 vuotta Pietarin historiaa.

Venäjällä aletaan lähestyä aikaa, jolloin maan itsevaltiaasta puhuminen saati häntä vastaan asettuminen on jo sinänsä majesteettirikos.

Televisiokanava Doždia vaaditaan poistamaan arkistoistaan Proekt-julkaisun artikkeleita, joissa on viitteitä Putinin sukulaisiin tai Tšetšenian julkisuudestaan tarkan Ramzan Kadyrovin elämästä – toisesta vaimosta. Proekt on julistettu Venäjällä ei toivottavaksi organisaatioksi. Toimitustyötä jatkaaman on perustettu Agenstvo-media.

Itsevaltias omassa maailmassaan

Näitä pienten sivustojen artikkeleita julkaisseet ovat itsekin vaaarassa tulla nimitetyiksi ”ulkovaltojen agenteiksi” eli käytännössä kansan vihollisiksi.

Vaikka Venäjän johtajan lehdistösihteeri Dmitri Peskov kuinka todistaa Tina Kandelakille, ei Venäjällä käyttöön otettu laki muistuta mitään muualla käytössä olevaa median toimintaa rajoittavaa lakia.

Venäläinen propaganda, mediayhtiö RT, on kielletty muutamissa maissa, koska se ei noudata kuin omia sääntöjään, jollaiset Venäjällä on helppo luoda lähes yksiäänisessä lainsäädäntöilmapiirissään.

Toistaiseksi Kreml on tyytynyt siihen, että se voi yhdessä puolueensa Yhtenäisen Venäjän kanssa asettaa julkisen keskustelun suuntaviivat.

Navalnyi – maailman tunnetuin poliittinen vanki

Venäjällä on kaksi merkittävää poliittisen elämän keskusta, joista toista on johtanut Navalnyi. Toinen on Kremlissä.

Näkemys on esitetty pari vuotta sitten ilmestyneessä kirjassa Putin v. People (Putin vs. kansa). Sen kertoo Leonid Volkov Navalnyin liittolainen ja ehkä kolmanneksi tunnetuin Korruption vastaisen ryhmän, FBK:n jäsen.

Navalnyin jälkeen toiseksi tunnetuin on tämän vaimo Julia.

Silti Venäjällä vankilassa viruvan isänsä puolesta tälle myönnetyn palkinnon otti vastaan tämän tytär. Hän tuntee isänsä ja osaa kertoa tärkeimmän: Darjan koko elämä on isompi kuin yksittäisen ihmisen kertomus.

Esiintyminen puhuttelee suoraan ihmisiä, jotka eivät pidä itsestään selvänä sitä, että Venäjän oligarkien ja maan johtajien lahjoista – työpaikoista ja risteilylomista, voi nauttia puhtaan omantunnon kanssa.

”Puheessa kuuluu niitä äänenpainoja, jotka ovat tulleet esiin syksyn kuluessa Aleksei Navalny´n puheenvuoroissa. Yhtäällä ovat EU-maiden kauniit puheet ja julkilausumat. Samaan aikaan kuitenkin ollaan pragmaattisia ja Putinin lähipiiri ja käskyläiset saavat kaikessa rauhassa jatkaa elelyään parjaamissaan länsimaissa ja käyttää rahaa paitsi ylelliseen elämään myös länsimaiden yhteiskuntajärjestyksen jäytämiseen sisältä käsin.”@Aila Asikainen

Navalnyin poliittisen uran ytimessä on ollut aina hänen kykynsä käyttää protestointia hyväkseen liikkeensä kannattajien lisäämiseksi.

 

He yrittivät tappaa äitini, ja onnistuivat melkein murhaamaan isäni.”

Darja osoittaa puheessaan, että hänelle on turha tuputtaa ajatusta siitä, että käytännön elämässä ihmisoikeuksilla ei ole merkitystä. Hän kehottaa avaamaan historiankirjoja.

Luettelo Venäjän omista terroristijoukoista, jotka voivat tappaa kenet tahansa, laajennetaan koko ajan.

Kuluneella viikolla Saksassa tehdystä Georgian tšetšenin murhasta tuomittiin venäläinen salamurhaaja.

” ’Ei saa painostaa, meidän täytyy toimia varovaisesti, jottemme suututa heitä’ ,sanoo pragmaatikko. Ja sitten diktaattori tuo EU:n rajoille tuhansia maahanmuuttajia, pakottaa naiset ja lapset rynnistämään aitauksia vastaan samalla salaa toivoen, että joku ammuttaisiin tai tallattaisiin väenpaljoudessa.

Pragmaatikot vastatkoot, kuinka paljon Puola, Liettua ja koko EU joutuvat maksamaan. Minulle vastataan: ’Mitä oikein haluat? Ne ovat suvereeneja valtioita. Niillä on hallituksensa. Meidän mahdollisuutemme ovat kovin rajoitetut. Ehdotatko ydinsodan aloittamista poliittisten vankien vapauttamiseksi?”

Kukaan ei voi olla varma siitä, ettei näin tapahtuisi jatkossakin.

Maailman tunnetuin poliittinen vanki

Navalnyi on protestijohtaja, jonka poliittista uraa ei kuitenkaan voi selittää mitenkään yksinkertaisesti panemalla hänet johonkin kategoriaan – kuten leimaamalla populistiksi – kansankiihottajaksi tai valtaa tavoittelevaksi helppoheikiksi.

Navalnyia kutsutaan kuitenkin syystä moneksi: rasistiksi, vallankumoukselliseksi, diktaattoriksi ja populistiksi.

Ilmeisesti hän on vähän kaikkea, mutta mikään näistä nimityksistä ei kuvaa hänen politiikkaansa täysin.

Navalnyi on joustavasti opportunisti. Hän tavoittelee valtaa ja on vaara Venäjän nykyhallinnolle.

Tutkijoiden, Ben Noblen, Jan Matti Dollbaumin ja Morvan Lallouet’n teoksessa pohditaan, ettei Navalnyi ole ainakaan samanlainen populisti kuin lännessä yleisesti ajatellaan näiden olevan.

Populismiin näyttää kuuluvan sisään rakennettuna eliitin epäily ja asiantuntijoiden karsastaminen.

Navalnyi ei asemoi itseään intellektuelliksi, mutta luottaa näiden näkemyksiin, kirjassa kerrotaan.

Kirja ilmestyy suomeksi helmikuussa. 

Miksi ihmisoikeuksien puolustajia vangitaan ja heitä kuolee pidätettyinä.

Venäjällä vain kansa pystyy päättämään, minkälainen rooli Navalnyilla on tulevaisuudessa.

Navalnyin luoma liike on koetettu hajottaa: hänen kannattajiaan vangitaan ja miestä itseäänkin vastaan ollaan nostamassa kuutta uutta syytettä. Näitä ovat ekstremismi ja äärijärjestön rahoitus, lahkon perustaminen, rahanpesu ja alaikäisten johdattaminen laittomuuksiin.

Nykyisellään Navalnyi istuu hänelle värkättyä korruptiosta annettua tuomiota, mutta uusien syytteiden jälkeen häntä voi uhata jopa 23 vuoden tuomio. Käytännössä tuomio olisi lähes elinkautinen.

Diktaattorit etsivät aina uusia kohteita

Saharov-palkinto on myönnetty vuodesta 1988 lähtien henkilöille tai järjestöille, jotka edistävät ihmis- ja perusoikeuksia. Viime vuonna palkinnon sai Valko-Venäjän oppositio.

Fyysikko, ihmisoikeuksien puolestapuhuja Andrei Saharov ja Navalnyi ovat eri aikakausien kasvattamia, mutta yhteistä heille on muun muassa se, että vallanpitäjät kyseenalaistavat molempien isänmaallisuuden.

Saharov [kuoli 14.12.1989] oli juuri nyt lakkautusuhan alla olevan muistitietoa keräävän Memorial-yhdistyksen kunniapuheenjohtaja.

Memorialin kuristamisessa viime aikoina on Venäjällä jatkettu neuvostoperinteitä. 

Vetypommin kehittäjien joukkoon kuuluneena Saharov oli kiistatta yksi aikamme merkittävimpiä tiedemiehiä, mutta Nobelin-rauhanpalkinnon saajien joukossa hänkin erottuu muista.

Saharov kertoo muistelmissaan, että häntä koetettiin painostaa – lännessä luopumaan rauhanpalkinnon saamisen aikaan julkaistussa kirjassaan Maani ja maailma viittauksesta Rudolf Hessiin, jota tämä piti poliittisena vankina vaikka tiesikin Hessin osallistuneen natsien rikollisen järjestelmän luomiseen.

Neuvostoliiton media käytti tätä aseena kaikissa kampanjoissaan Saharovia vastaan.

Juuri tuolloin vuonna 1975 Saharov oli Vilnassa pyrkimässä – turhaan, oikeussaliin, jossa hänen ystävänsä ja toinen kansalaisoikeustaistelija Sergei Kovaljov tuomittiin pakkotyöhön neuvostovastaisesta toiminnasta, muun muassa Vankileirien saariston levittämisestä.

Nobel-tilaisuudessa Saharovin puheen luki hänen vaimonsa Elena Bonner, joka ei ollut saada matkustuslupaa päästäkseen ulkomaille lääkärin hoitoon.

Nobel-puheessaan Saharov viittasi vain Albert Schweitzeriin, jonka elämää hän arvosti, ja jonka ydinaseita vastustanut kanta oli herättänyt Saharovinkin 1950-luvulla.

Filosofien laivasta toimittajien lentokoneeseen

Vuoden 2021 Nobelin rauhanpalkinnon vastaanottaneen päätoimittaja Dmitri Muratovin kiitospuheessa kuuluu kunnioitus toisinajattelijoiden rohkeudelle.

Venäjän nykymenoa suomitaan selkein vedoin viitaten sodan ihannointiin ja historian  vääristelyyn. Stalinin terroria toteuttaneiden ”maineenpalautus” ja terrorin tosiasiallinen hyväksyminen vaikuttaa nykyajan toisinajattelijioiden kurittamisen taustalla.

Kun toimittajia ja toimituksia leimataan ”ulkovaltojen agenteiksi” ovat sadat toimittajat ”kansan vihollisia”, ja heitä uhkaa paitsi työpaikan katoaminen myös ulkomaille muutto oman työnsä harjoittamisen varmistamiseksi ja turvallisuutensa vuoksi.

”Ihmiseltä viedään mahdollisuus totuttuun elämään määräämättömäksi ajaksi, ehkä lopullisesti. Meidän historiassamme tällaista on tapahtunut aiemminkin.

Ensi vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta, kun 29. syyskuuta Pietarista lähti kohti Saksaa, Stettin´in satamaa, ’filosofien laiva’, jossa bolsevikit karkottivat Venäjältä lähes 300 johtavaa älymystön edustajaa. Oberburgermeister Haken –nimisellä höyrylaivalla karkotettiin tuleva helikopterin kehittäjä Sikorski, television keksijä Zvorykin, filosofit Frank, Iljin ja Pitirim Sorokin. Suuri ajattelija Berdjajev oli myös laivalla. Kuten kaikkien muidenkin, myös hänen annettiin ottaa mukaansa yöpuku, kaksi paitaa, kaksi paria sukkia ja talvitakki. Isänmaa hyvästeli suurmiehiään näin: tavarat teidän on jätettävä, mutta aivonne voitte viedä mukananne.

Sama toistuu tänään toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien suhteen. 

’Filosofien laivan’ sijaan ilmaan nousee nyt ’toimittajien lentokone’.

Tämä on tietenkin metafora, mutta kymmenet ammattikollegani jättävät Venäjän.”

https://www.facebook.com/plugins/post.php?href=https%3A%2F%2Fwww.facebook.com%2Fpermalink.php%3Fstory_fbid%3D1558279431206192%26id%3D100010724498892&show_text=true&width=500”>Käännös @Aila Asikainen

Putinin pahin vihollinen

Toimittaja, tietokirjailija Kalle Kniivilä on kirjoittanut kehutun raporttikirjan venäläisen politikon tarinasta.

Kirja täydentää hyvin muita tutkijoiden kirjoittamia teoksia, joissa selvitetään Navalnyin nousua merkittäväksi poliittiseksi toimijaksi, jota ei voida sivuuttaa, vaikka hän istuu vankilatuomiotaan.

Kniivilä pohtii sitä, ettei vielä voida tietää toisinajattelun merkitystä Neuvostoliiton hajoamisessa. Heillä ei juurikaan ollut mahdollisuutta saada sanomaansa suuren yleisön tietoon.

Nyt Aleksei Navalnyi johtaa liikettä, ja jokaisella vähänkään kiinnostuneella on mahdollisuus kuulla hänen viestinsä, Kniivilä kirjoittaa.

Navalnyi on uhka järjestelmälle, mutta vain pysyessään Venäjällä.

Kniivilä tiivistää, ettei Navalnyi voisi pysyä turvassa ulkomailla, ja samalla kehottaa maahan jääneitä ottamaan suuria henkilökohtaisia riskejä.

Minä en pelkää, älkää tekään pelätkö, Navalnyi sanoo.

Elisan verkkosivuille antamassaan haastattelussa Kniivilä toteaa kirjansa teosta, että koskettavaa oli ennen kaikkea ymmärtää, että monet toimivat Venäjällä aivan kuin se olisi vapaa maa, lähes seuraamuksista välittämättä, koska he haluavat tehdä Venäjästä vapaan maan.

”Näinhän Navalnyikin toimi, palatessaan Venäjälle kaikista uhkauksista huolimatta. Syksyllä tehdyt viimeiset haastattelut olivat surullisia, toivoa paremmasta tulevaisuudesta yritetään pitää yllä, mutta kaikki muutoksen mahdollisuudet on jyrätty asfaltin alle ja yhä useammat pakenevat maasta välttääkseen vankilan.”

On selvää, että Navalnyi on, kuten niin usein mahtavia vastaan käyvät ovat, hyvin eri asia eri ihmisille.

Joillekin hän on demokratian sankari. Toisille hän pettää isänmaan. Toisille hän on edelleen vaarallinen nationalisti.

Ymmärtääksesi nykyaikaista Venäjää, sinun on ymmärrettävä, kuka on Aleksei Navalnyi.

The Guardian: Luke Harding – Navalny: Putin’s Nemesis, Russia’s Future? review – slick, slippery and brave

Ben Noble: ”Alexei Navalny and the future of the opposition in Russia”

YLE: Jyrki Saarikoski – Daria Navalnaya otti vastaan Saharov-ihmisoikeuspalkinnon vangitun isänsä puolesta – uudet syytteet voivat pidentää Aleksei Navalnyin tuomiota

Putin vs. People

Aila Asikainen FB: Aleksei Navalny´n tyttären Darjan pitämän puheen Euroopan parlamentissa Saharov-palkinnon luovutustilaisuudessa Strasburgissa 15.12.

puheenaiheet venaja
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *