Kun Venäjä aseitaan esitteli

Uutiset Venäjältä vyöryvät sosiaalisen median palvelussa – Telegramissani: Ukraina ei ole turvassa. Mariupol, Odessa ja Harkov hyökkäyksen kohteena.

Käytännössä itsevaltias ilmoitti aloittaneensa sodan Yhdysvaltojen kanssa – Ukrainassa.

”Vaadin teitä laskemaan aseenne välittömästi ja lähtemään kotiin. Kaikki Ukrainan armeijan varusmiehet, jotka toimivat tämän käskyn mukaan voivat poistua vapaasti rintamavyöykkeeltä ja palata perheidensä luo.”

Venäjä käyttää hyväkseen psykologista vaikuttamista, kyberiskuja ja suoraa toimintaa. Iskuja tehdään koko Ukrainan alueelle.

Ilmeisesti Venäjä pyrkii de-militarisoimaan Ukrainan. Venäläisarvion mukaan se haluaa käytännössä tuhota kokonaan sen sotilaallisen valmiuden Ukrainassa, jonka tämä on ehtinyt kehittää edellisten seitsemän vuoden aikana.

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi kertoi omassa puheessaan aamulla yrittäneensä soittaa Moskovaan. Luuria ei nostettu Venäjällä.

”Ukraina uutisissanne ja Ukrainan  maan pinnalla ovat kaksi eri asiaa… Kertokaa isoisälleni, millainen natsi olen minä… Minkä vuoksi taistelette Ukrainassa… Ukraina ole uhka Venäjälle… Ukraina ja Eurooppa ovat vaarassa. Sodasta kärsivät ihmiset, jotka vähiten haluavat sotaa…”  

Zelenskyi sanoi olevansa varma, ettei hänen puhettaan näytetä Venäjän televisiossa. Dožd esitti ukrainaksi ja venäjäksi pidetyn puheen venäjänkielisen version.

Venäjän propagandassa on korostettu maan muualta saamaa apua. Kuvassa listaus edelliseltä kolmelta kuukaudelta.

Yksi asia on ihan selvää, mutta vasta itsevaltiaan toistamana varmaa: Venäjä haluaa vaihtaa vallanpitäjät Ukrainassa.

Venäjän päätös on dramaattinen: jos kohdataan vastarintaa – voi seurauksena olla suora ydinasein käytävä sota. Uhka on ilmeinen.

Venäjällä kollektiivinen Putin eli henkilöt, jotka tekevät päätöksiä ilman itsevaltiasta ei ole toiminut.

Professori, filosofi Grigori Judin on pitänyt vuosia sotaa selviönä:

Putin ilmoitti monarkia rakentamisesta jo kauan sitten; hän on istunut kaksi vuotta eristyksissä; hänen lähipiirissään on esitetty, ettei Ukraina hyväksy Minskin sopimusta. Ukrainan ei anneta irrottautua Venäjästä mistään hinnasta.

Venäjän sisäpolitiikan menestys perustuu siihen ajatukseen, että päävastustaja on Pohjois-Atlantin sotilasliitto Nato. Syy kuumaan sotaan liittyy maanantain päätökseen tunnustaa Itä-Ukrainan niin kutsutut Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat – Donetskin  ja Luganskin hallinnolliset alueet.

”Putinilla on mandaatti nopeaan ja tehokkaaseen sotaan…”

Moskovan aikaan kello neljältä aloitetusta sodasta on vaikea nähdä suoraa hyötyä kenellekään. Ensimmäiset ilmoitukset kuolleista on jo saatu.

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola kutsuu tapahtuva ylivertaisuusnäytelmäksi.

Sanomiset ja sanomatta jättämiset loksahtelevat paikallaan.

Kyse on Venäjästä. Venäjän kriisistä, kuten Saksan ulkoministeri Annalena Baerbock totesi viikonvaihteessa.

**
VAROITUS: BLOGI SISÄLTÄÄ AHDISTAVAA TEKSTIÄ MUUTAMILTA EDELLISILTÄ PÄIVILTÄ!

**

Venäjä vastaan ei ole (vielä) asetettu pakotteita, joita se ei pystyisi vähättelemään. Minskin sopimus on kuopattu

Paitsi etten ole ihan varma edellisestä. Avataanko Minskin neuvottelut uudelleen?

Onko Venäjän tavoite vielä suurempi kuin vain Euroopan turvallisuusjärjestelmän muuttaminen, ja onko itsevaltias terve?

Tuskinpa rauhasta sopimisesta tietää kukaan muukaan. Paitsi tämä mies.

Venäjällä kollektiivinen Putin eli henkilöt jotka tekevät päätöksiä ilman itsevaltiasta ei ole toiminut.

Kenelläkään ei ole varmoja vastauksia, mikäli uskotaan sitä, mitä suuri osa maailman poliittisesta johdosta on ääneen sanonut.

”Tsaari Nikolai I teki saman virheen kuin Putin. Hänellä ei ollut ystäviä eikä liittolaisia, Wallace sanoi. Skottikaarti potki Nikolaita takamukselle vuonna 1853 Krimillä ja me voimme aina toistaa tämän.”

Itsevaltias ilmoitti sodasta Yhdysvaltojen kanssa Ukrainan välityksellä.

Vain varauksettomat kannattajat ovat taputtaneet, ja pitäneet nähtyjä ratkaisuja oikeina ja selkeinä. Moent näyttävät tienneen tapahtuvasta, mutta jälleen kerran sirkuksessamme on keskitytty katsomaan esitystä.

Itsevaltiaan puhetta seurataan Donetskin kapinallisalueilla. Kuvakaappaus ykköskanavan 60-minuuttia keskusteluohjelma sta.

Tulevaisuutemme kannalta olisi tärkeää, että ratkaisuja ei voisi yksi mies sanellla. Miten tämä kehitys on ylipäätään ollut mahdollista?

”Saksa aliarvioi Venäjän presidentin Vladimir Putinin ”julmuuden ja häikäilemättömyyden”. Heusgen puolusti sitä, että Saksa on halunnut pitää aina tiiviin puheyhteyden Venäjään, vaikka Venäjään on liittynyt useita kriisejä viime vuosina.”

Päällisin puoli näyttää siltä, että Ukrainan asema muistuttaa Georgiaa vuonna 2008.

Venäjän itsevaltias ei voi sietää sen enempää Georgian tuolloista presidentti Mihail Saakashviliä kuin Ukrainan Volodymyr Zelesnkyia.

Molemmat tulivat valtaan värivallankumouksien jälkeen, ja heidän johtamansa maat suuntautuivat Eurooppaan ja Pohjois-Atlantin puolustusliittoon, Natoon.

Kummassakin maassa Venäjä jakoi rajatulla alueella omia passejaan, ja kuljetti ennen hyökkäystä naisia ja lapsia pois alueelta, kutsui paikalle toimittajia sekä syytti vastustajaansa kansanmurhasta. Hautojakin on näytetty ja avattu. Georgiassa palvelunestohyökkäys sotki tehokkaasti pankkien toimintaa ja Saakashvilin hallinnon tiedottamista.

Historia on toivoton utopia

Hulluutta on täysin turhaa todistaa, sanoo Kirill Martynov, filosofi, jota arvostan. Novaja Gazetan toimituspäällikkö sanoo, että rationaalinen syy Itä-Ukrainan miehitykseen oli kaupankäynti Krimin hallinnasta.

Nyt mitään sellaista ei ole. Ukrainan alistamisessa on kyse on kaappauksesta kuten 1800- ja 1900-luvulla.

Useat irarrationaaliset tapahtumat saattavat tietenkin olla rationaalista toimintaa, jos puhutaan maskirovkasta ja vihollisen harhautttamisesta.

Venäjällä kaikki on kiinni yhden henkilön mielialasta. Hän on ollut suljettuna ja yksin omien ajatustensa kanssa. Häneen voivat vaikuttaa ihmiset vain hetken.

Demokratioissa vaaditaan poliittista johtoa neuvottelemaan Venäjän itsevaltiaan kanssa. Nämä yrittävät pysyä kovina, mutta silti he näyttävät epäonnistuneilta.

Tähän kuuluu kuitenkin välttämättä myös neuvottelut Ukrainan jättämisestä Naton ulkopuolelle. Ukrainan presidentin asema ei ole yhtään helpompi.

Kukaan muu ei voi olla varma siitä, neuvotellaanko Ukrainan kanssa käytävään sotaan rauha, vai jatkuuko Venäjä ylimielinen kolistelu ydinaseen käyttämisellä.

Novaja Gazeta-lehden haastattelemien asiantuntijoiden mielestä Venäjällä ei yksinkertaisesti ole vieläkään riittävästi voimaa Ukrainaan hyökkäämiseksi. Tappiot ovat väistämättömiä, eikä Yhdysvaltain presidentinhallinnon näkemys Kiovan ja puolen Ukrainan miehittämisestä ole siten realistinen.

”Lopulta kaikki on kiinni yhden henkilön päättäväisyydestä.”

Eräät politiikantutkijat näkevät, että perustelut Itä-Ukrainan tunnustamisesta eivät muuta mitään peruskysymyksessä, mutta Venäjän valtaeliitti teki selväksi, että on valmis seuraamaan johtajaansa loppuun saakka.

Ukrainalta kaapattujen maakuntien tunnustamista tarvitaan siihen, että alueelle voidan viedä joukkoja kuten tehtiiin vuonna 2008 Georgiassa.

Sama vanha kaava

Puolen vuoden kuluttua alkava sota voidaan lietsoa todistelemalla silloin että venäläisiä kuoli. Valmistautumisen on tapahduttava  koko maassa. Joukot on saatava täyteen valmiuteen myös Kaukoidässä.

Nyt ollaan valmiita sotaan Ukrainassa. Mutta myös suureen atomiasein käytävään sotaan Yhdysvaltoja vastaan valmistaudutaan.

Ukrainaa keskeisempää on olla valmiina Puolaa vastaan. Lukasenka on säästänyt puolustusvoimiensa kuluissa ja käyttänyt rahaa poliisinsa kehittämiseen. Jotta Euroopassa voitaisiin taistella on nostettu kykyä Valko-Venäjällä.

Tällä kertaa mukana vanhenevan itsevaltiaan puheissa on entistä vahvemmin samanlainen oikeutus kuin vuonna 2014 kun Venäjä kaappasi Krimin.

Sodan kiihtymistä on odotettu marraskuun alusta, mutta näihin päiviin asti ratkaisevat avaukset on tehnyt Venäjän itsevaltias. Ulkopuolinen painostus ei ole vaikuttanut. Toistaiseksi on mahdotonta sanoa, onko valittu linja muuttanut mitenkään Venäjän päätöksen tekoa. Tuskinpa.

Kyse on vahvsti personalisoituneesta tilanteesta.

Vaikuttaa siltä että sodasta ja rauhasta päättää vain yksi ihminen.

Tai ainakin hänen näkemyksestään on kiinni se, millaisessa tilanteessa Eurooppa on jäänyt Venäjän panttivangiksi.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov aikoi tavata Yhdysvaltojen Anthony Blinken mutta presidenttien tapaamista pohjustavaksi aiotulta kohtaamiselta vietiin pohja kun Moskovan Kremlistä ilmoitettiin, että Venäjä katsoo tunnustanensa Luganskin ja Donetslkin hallinnolliset alueet.

Itsevaltiaan ilmoitus hämmensi, koska sen enempää Kremlin tiedottajilla kuin ulkoministeriölläkään ei ollut aiemmin saman päivän aikana mitään käsitystä siitä, mitä alueita Venäjä on mielestään ”turvaamassa” Ukrainassa.

Tilanne on käännetty nurinniskoin. Näin asia selitetään tiiviisti omille:

Putin syytti televisioidussa puheessaan Ukrainan suunnittelevan sodan aloittamista Donbasin venäläisväestöä vastaan. Puheen jälkeen ennen puoltayötä Suomen aikaa Venäjä ilmoitti lisäksi siirtävän armeijansa joukkoja Itä-Ukrainaan Donbasin alueille. Putinin mukaan sotilaat ovat ”rauhanturvajoukkoja”.

Koko ajatus venäjäläisistä rauhanturvaajista on lukuunottamatta muutamaa Venäjää hännystelevästä maasta väärä.

Viimeksi näin totesi Yhdistyneiden kansakuntien YK:n pääsihteeri Antonio Guterres, joka ilmoitti maanantaina, että Venäjän ratkaisu on ristiriidassa YK:n peruskirjan periaatteiden kanssa.

”Guterres tuomitsi Venäjän Itä-Ukrainan separatistialueiden tunnustuspäätöksen ja sanoi sen loukkaavan Ukrainan suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta.”

Venäläinen Ukraina

Tuoreet mielipidemittaukset kertovat, että Venäjän johdon Ukrainalle esittelemiä vaatimuksia kannatetaan Venäjällä.

Venäläiset tukevat johtoaan siinä, että Pohjois-Amerikan sotilasliitto Nato ei saa laajentua itään. Ristiriitoja syntyy siitä, että venäjäläiset eivät halua sotaa.

Politiikan tutkija Kirill Rogov arvioi, että Venäjä – Kreml ja itsevaltias ovat vaikeassa tilanteessa, koska heidän suunnitelmansa on kerrottu etukäteen.

Viime päivinä on nähty, ettei neuvotteluihin olla valmiita, koska tilanne ei ole kehittynyt kuten haluttiin.

”Ukrainasta on odotettavissa pian joukko valeuutisia, jotka on tarkoitettu venäläiselle televisiolle.”

Sen avulla voidaan luoda hysteriaa siitä, että maahan hyökätään, kuten tehtiin vuonna 2014.

Erona kahdeksan vuoden takaiseen tilanteeseen on se, että tällä hetkellä on vaikea saada jaettua hysteriaa riittävän lavealle. Nyt on oltava agressiivisia.

Monissa viime päiviem lähetyksissä on esitelty – juuri nyt sairaalassa Covid-19 (tai myrkytyksen) takia olevan Liberaali-demokraattien, LDPR:n puheenjohtajan Vladmir Žirinovskin esittämä ennustus. Tämä sanoi joulukuussa 27. päivä, että sota alkaa helmikuussa 22. päivä helmikuuta kello 4. ennustus meni hieman pieleen mutta sen jälkimmäinen osa kuului, että kuluvan vuoden aikana Venäjälle palautetaan sen ikiaikainen kunnia.

Mielipidetiedusteluja on tehty vähän ja nykyisessä tilanteessa ne antavat vääristyneen kuvan, koska riippumattomasta kyselyistä on tehty vaikeita toteuttaa, ja ihmiset ovat alkaneet pelätä. Niin kuin Kremlin tilaisuudessakin nähtiin. Juuri nyt on vaikea tietää ihmisten mielialoista Venäjällä. Mielipidemittauksia on vaikeaa tehdä.

Varsinaisesti mitään uutta ei kuultu itsevaltiaalta. Hän on kertonnut näkemyksenä Ukrainasta muun muassa esseessään viime kesänä. Ukraina on Leninin perintöä, Itä-Ukrainassa käynnistettiin kansanmurha.

Venäjä ei aio keskustella Ukrainan kanssa – kyse on periaatteesta ja Ukraina ei ole edes oikea valtio.

Erityisen merkittäväksi on nostettu kielikysymys.

Venäläisten näkemystä selittää omassa sosiaalisen median päivityksessään Neuvostoliiton ulkoisen tiedotuksen palveluksessa vuosikymmenet ollut, nykyisin eläkeläinen Leonid Laakso näin:

”Ukraina valtiollisena yksikkönä oli perustettu Neuvostoliiton aikana lohkomalla sen Venäjän Imperiumin jäänteistä. Samoin perustettiin Valko-Venäjän, Gruusian, Azerbaidzanin, Moldavia ynnä muut 15 tasavaltaa. Näiden tasavaltojen sisälle perustettiin erikokoisia lääneja jne. Donetskin ja Luhanskin läänit poikkeavat muusta Ukrainasta siten, että siellä kantaväestön enemmistö on venäjänkielisiä ja ennen vallankumousta he kuuluivat Malorossian alueeseen (Vähä-Venäjä alue kartalla Harkovasta Odessaan). Kun Kiovan johtoon pääsivät venäläisvastaiset kansallismieliset niin tämän vähä-Venäjän venäläiset ovat joutuneet ahdinkoon. Sitä paisi NATO on tunkeutumassa suoraan Venäjän rajoille. Putin on aina ollut herkkä NATOn suhteen ja nyt vielä kärsivät heimoveljet… Eli tänään Kremlissä on tunnustettu Donetski ja Luhanski itsenäiseksi valtioiksi, niiden kanssa on solmittu YYA-sopimukset. Siis voi odottaa, että Venäjä virallisesti menee puolustamaan Vähä-Venäjän kansalaisia Kiovan hyökkäyksestä… Pahalta näyttää, Onhan Moskovasta ilmoitettu, että yhteistä rintamaa ei tule olemaan, vaan isketään suoraan päämajoihin…kunhan suomipoika ei lähtis sinne seikkailemaan…

”Ukrainalaiset eivät kunnioita Venäjää”

Jotta kaikille olisi selvää se, miksi Venäjän merkittävin ihminen kirjoittaa historiaa, jossa Ukrainaa ei olisi olemassa ilman sille lahjoitettuja alueita ja itsenäisyyttä, maan propganda ympärivuorokautinen tv-kanava esittelee kartan itsevaltiaan näkemysten vahvistamiseksi. [kuvakaappaus yksityisen Dožd.kanavan Ukrainan erityislähetyksestä.]

Lahja Stalinilta, lahjoituksia Venäjän tsaareilta, Leniniltä, Hruštševilta – oranssi kuvan keskellä: Ukraina.

Jotta operaatiot Ukrainassa voitaisiin toteuttaa, Venäjän parlamentin ylähuoneessa pidetään ylimielisiä puheita, ja toivotaan, että Ukraina saisi takaisin itsenäisyytensä.

Lännestä  Ukraina ei senaattorien mukaan tarvitse ystäviä lisää. Heidän pyrkimyksensä kun on joka tapauksessa toimia Venäjä vastaan.

Putin valitsi kanssarikolliset

Ukrainan alueiden valtaaminen saa vielä odottaa, vaikka tavoitetta ei kukaan enää epäile. Kanssarikollisia ovat kaikki venäjäläiset. Ja kun pidätettävät joskus halutaan löytää, ovat he näissä kuvissa: Venäjän turvallisuuneuvosto Kremlissä.

Itsevaltias näyttää vihaavan naapurivaltion johtoa ja oli valmis osoittamaan oman ylemmyytensä omia johtajia kohtaan. Maailman mahtavien joukkoon itsensä nostava mies muistuttaa historiasta. Käytännössä vaarasta – kaikille.

Näin kävi maanantaina Moskovassa Venäjän ulkomaantiedustelun johtaja Sergei Naryškinille.

Tämä sekoili sanoissaan kannattamalla – käytännössä – Venäjän miehittämien Itä-Ukrainan alueiden liittämistä osaksi Venäjää, vaikka tästä ei vielä ollut kyse.

Asia kerrallaan.

Venäjän sotatoimien kiihdyttämisestä on jälleen uutisoitu uusia aikatauluja, mutta edelleen kiinnostavaa on sen spekulointi, että pystyykö Venäjän Kremlissä koolla ollut eliitti bluffaamaan, kuten 1990-luvulla, vai saako uskonnollista hurmaa lähentelevä ylimielisyys voiton ja viekö omien voimien yliarviointi Venäjän nykyjohdolta tulevaisuuden, jonka se näyttää löytäneen historiastaan.

Ukrainassa on kyse Venäjän ja USA:n rajasta, kuten itsevaltiaan entinen turvamies, nykyinen kansalliskaartin johtaja Viktor Zolotov sanoi Kremlissä.

Itse esitys, johon oli kutsuttu mukaan maan turvallisuusneuvosto oli paitsi ohjattu myös leikattu ja käsitelty. Tositelevisiota siis. Venäläisarvioissa todetaan, että Kremlissä pidetty tilaisuus oli mahtipontinen mutta samaan aikaan mauton.

Turvallisuusneuvoston kokousta seurasi Vladimir Putinin pitkä monologi, jonka merkitystä monet jäivät arvailemaan. Sinänsä viesti oli selvä, mutta miksi tarvittiin pitkä pohjustus historiasta. Miksi Stalinin jalan jäljissä Adolf Hitlerin keinoin?

Mikään ei ole sattumaa

Venäjän nykyjohto on määrätietoinen. Tavoite on ollut selvä vuosikymmenet. Kansalta on haettu muodollinen siunaus milloin millekin päätökselle.

Vuonna 2014 annettiin lupa viedä sotilaita Ukrainaan, myöhemmin lupa myönnettiin Syyriaan.

Viimeisin päätös – tuesta Itä-Ukrainan venäläismielisille tehtiin estämään Venäjän federaation esittäminen vihamielisenä hyökkääjänä.

Ongelmat ovat toistaiseksi samat kuin vuonna 2008 Georgiassa tai 2014 Krimin ja niin sanotun Novorossijan ”miehittämisen” aikana. Vaikka valhe ja kieroilu, kuten ”kohteliaat vihreät miehet” hämää ja tekee vaikutuksen kotiyleisöön, Venäjä onnistuu vain osoittain vakuuttamaan muut maat siitä, että Venäjä ei ole se, joka haluaa sotaa vaan päinvastoin on valmiimpi rauhaan kuin moni muu.

Senaattori, Suomessakin tuttu Konstantin Kosatšev, muistutti äänestettäessä Venäjän joukkojen vapaata liikkumista miehityksen vaatimiin asemiin Itä-Ukrainassa, että täsmälleen kahdeksan vuotta sitten allekirjoitettiin sopimus Ukrainan kanssa, joka sitten johti Venäjän itsevaltiaankin korostamaan fasistisen nykyhallinnon vallankaappaukseen Ukrainassa.

Tuolloinen venäjämielinen presidentti Viktor Janukovytš syrjäytettiin ja hän pakeni Venäjälle.

Tänään tapahtumat etenevät liiankin johdonmukaisesti. Silloin kun tarinoita on vain yksi, kyse on valheesta. Jos itsevaltiasta käyvät kaikki vuorollaan kumartamassa, ja tuovat tälle lahjoja – kukin parhaansa mukaan, todistamme henkilökultin syntyä.

Jos tsaarin Venäjällä oli kaksi ystävää: armeija ja laivasto, on nykyiselle itsevaltiaalla tukena vahva historiaa hyväksi käyttävät informaatiojoukot ja ydinase.

Muita pidetään nöyrinä uhkaamalla lopullisella ratkaisulla, informaatiolla vaikutetaan ennen muuta entisen Neuvostoliiton alueella.

Voidaan olettaa, että joukot toimivat kuten Georgiassa. Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa. Siellä joukot ovat paikalla mutta varsinainen sodankäynti on loppunut.

Venäjän selkeä tavoite on myös sopia Yhdysvaltojen kanssa takuista, joilla estetään Ukrainan pääsy Natoon.

Ohjuslavettien siirroista on kuvia sosiaalisen median Telegram-palvelu väärällään. Joukkojen siirrot ovat näyttävää toimintaa. Kuukausien telttamajoituksessa olleet sotilaat eivät niinkään.

Kymmenet tuhannet pakolaiset aiheuttavat hekin huolta. Ihmisiä on evakuoitu kodeistaan, vailla mitään konkreettista tietoa siitä, mihin he joutuvat ja kuinka pitkäksi aikaa.

Moskovassa allekirjoitettiin maanantai-iltana sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta Venäjän ja sekä Donetskin että Luhanskin separatistijohtajien kanssa

Sota jota kukaan ei  halua

Irrallaan kansalaisten kohtalosta poliittinen päätöksenteko liittyy sotavoimiin, kyberiskuihin ja hyökkäyssuuntiin.

Mutta samaan aikaan puhutaan myös järeämmistä aseista. Venäjän itsevaltias on sanonut useamman kerran, että ydinaseen käytön mahdollisuus on olemassa. Ilmeisesti valmius on olemassa.

Muutama asia oli heti selvää: Venäjä joukkoja Ukrainassa eikä maa enää vaadi niin sanotun Minskin sopimuksen hyväksymistä.

Käytännössä Venäjä on jo pidempään ujuttanut ”kansantasavaltoihin” voidaan omia ihmisiään ja kuljettanut evakoita pois, vaikka ei ole tunnustanut sotaa käyneensä.

King’s Collegen yliopiston Venäjä-instituutin johtaja Sam Greene totesi tuoreeltaan tweeteissään, että Putinin puhe oli uskomattoman synkkä ja aggressiivinen

Silti diplomaaattisia keskusteluja voidaan jatkaa. Krim kaapattiiin ilman sotaa. Jatkuuko sama laajentamalla Venäjän kaappaamia alueita Ukrainassa ja hyökkäyksellä pääkaupunki Kiovaan.

Venäjälle pääasia ei ole Ukraina. Ehkä ennemminkin Puola ja varmasti USA. Näin ajattelee Pavel Felgenhauer, Novaja Gazetan sotilasasioiden kolumnisti Dožd-kanavalla Katarine Kotrikadzen haastattelussa.

”Toisin sanoen olemme nyt valmiita suureen alueelliseen sotaan Ukrainassa ja samalla globaaliin ydinsotaan Amerikan ja sen liittolaisten kanssa, jos tilanne kärjistyy. Jos ne häiritsevät meitä millään tavalla tai jos eskaloitumista ylipäätään tapahtuu. Olemme valmiita kahteen sotaan. Tällaista valmiutta ei voida ylläpitää loputtomiin. Välillä vetäydyttävä, koulutettava väkeä. Uusi valmius saavutetaan noin kuuden kuukauden kuluttua. Samaan valmiuteen pääsyyn saatetaan tarvita jopa hieman enemmän kuin puoli vuotta.”

Viime päivinä uutisia tarjonnut itsevaltias on edennyt hengästyttävällä tavalla niin, ettei rasvattu propaganda koneistoa ehdi aina kaikkia virkamiehiä ohjaamaan.

Kuvaavaa on, että sanavalmis ulkoministeriön osastpäällikkö Marija Zaharova joutuu puhumaan vajain tiedoin. Kaikki käy nopeasti ja tilanteet muuttuvat. Taustaa siihen, ettei ole selvää millaista palaa Venäjä Ukrainasta tavoittelee, selitetään imperialismilla ja rajojen merkitystä avaavalla vastauksella.

– Joskus puhuttu ihmisoikeuksista, nyt rajoista, vastaa Zaharova. Sota ei ole alkanut nyt vaan sitä on käyty kahdeksan vuotta. (Tämän aikana on Venäjän mukaan toteutettu järjestelmällistä kansanmurhaa Itä-Ukrainassa sotimalla.)

Ulkoministeriön tiedottamisesta vastaava päällikkö yrittää vierittää epäselvyydet Kiovan eli Ukrainan ulkoministeriö syliin. Minskin sopimusta yritettiin saada toimimaan kahdeksan vuoden ajan.

Zaharovan viittauksen ihmisoikeuksiin voi liittää löyhästi oppositiopoliitikon oikeudenkäyntiin, joka etenee paraikaa Aleksei Navalnyin tuomiota ylläpitävässä rangaistussiirtolaitoksessa.

Itsevaltius turmelee, pienentää maailman, mutta jotain on opittu.

Venäjää viedään johdonmukaisesti kohti suuruutta välttäen suurta katastrofia, joka olisi sota kaikilla rintamilla. Mutta ydinsodan vaara väijyy koko ajan – pelotetta käytetään avoimemmin kuin minun elämäni aikana. Se hirvittää. Itsevaltias voi nöyryyttää vaikka kannattajaansa, jos siitä on poliittista hyötyä.

Navalnyin mukaan Putin yrittää Ukrainaan sekaantumisella viedä huomion pois Venäjän ongelmista, kuten taloudesta ja inflaatiosta. Lopulta Venäjän toiminta tulee Navalnyin mukaan haittaamaan myös venäläisiä.

– [Putin] ei anna Ukrainan kehittyä, vaan vetää sen suohon, mutta myös Venäjä maksaa saman hinnan.

Navalnyi sanoo, ettei venäläisten eläkeläisten huono toimeentulo johdu Yhdysvaltojen vaan Venäjän omasta talouspolitiikasta.

Venäjältä tiedetään malli

Politiikan tutkija Vladimir Pastuhov arvioi, ettei itsevaltias saa rauhaa ennen kuin koko Ukraina on miehitetty.

Taktinen päätös on ymmärrettävä, mutta historiallisesta se saattaa olla yhtä huono kuin se, joka tehtiin 1940-luvulla, kun Neuvostoliitto kaappasi Baltian maat ja yritti miehittää Suomen.

Eho Moskvy radio-aseman päätoimittaja, historianopettajankin toiminut Aleksei Venediktov raamittaa tapahtuneen.

”Putin on nyt selittänyt ihmisille, miksi hän päätti näin. Sillä ei ole väliä,  oletko sinä samaa mieltä vai et, mutta historiallisesti tästä voi tulla samanlainen virhe kuin Baltian maiden liittämisestä vuonna 1940. Virheen tunnustaminen kesti 50 vuotta. Nykyisin aika kuluu nyt nopeammin.”

Suomalainen historianopettaja kommentoi itsevaltiaan kohtaamista turvallisuusneuvostonsa kanssa Facebookissani Kremlin tilaisuutta kirjoitttamalla, että  ”aivan kuten ennen jokainen delegaatti nousi vuorollaan puhujankorokkeelle tuomitsemaan toverin maanpetturuudesta, tai antamaan tukensa leniniläis-stalinilaiselle linjalle, nytkin jokainen pakotettiin julkisesti vannomaan uskollisuutta itsevaltiaalle.”

Monelle tv-yleisössä tilaisuus oli kauhistus, vaikka historian luento ei tuonut mitään uutta sellaisille kansalaisille, jotka ovat kuunnelleet johtajaansa aiemmin.

Mutta nyt puheen tarkoitus on luoda vihaa ja epäluuloja, jotka menevät tunteisiin. Kuuntelijat saivat seurata, esitetäänkö heille suoraan suureen sotaan lähtöä.

Venäjä on käyttänyt valtiollisen historiansa tulkinnan muokkaamiseen aikaa ja rahaa. Yksi epätieteelliseksi todistettu tohtori on ainakin vienyt näkemyksiä juuri sinne minne itsevaltias on niitä ohjannut.

Venäjä on käyttänyt valtiollisen historiansa tulkinnan muokkaamiseen aikaa ja rahaa. Maan historiallisen perinnön tutkimista ja säilyttämistä, historiallisen muistin kysymyksiä käsitellään muutenkin niin, että maassa on helppoa tehdä historiallista propagandaa.

”Puheessaan Putin arvioi esimerkiksi, ettei Ukrainalla ole ikinä ollut valtiollista perinnettä. Hän väitti, että modernin Ukrainan loi Venäjä, tarkemmin kommunistisen Venäjän bolshevikit, ja prosessi alkoi pian vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen. Venäjä joutui sen sijaan presidentin mukaan ryövätyksi, kun Neuvostoliitto romahti.

Maan nykyhistorian tajun muokkaajasta ja itsevaltiaan toiminnan oikeuttajasta löytyy laaja juttu Novaja Gazetasta.

”’Tarvitsemme erillisen valtion historiallisen propagandajärjestön. Sen tulisi käsitellä historiallisen perinnön tutkimista ja säilyttämistä, historiallisen muistin kysymyksiä ja historiallista propagandaa.’ Väitöskirjailija uskoo, että tämän järjestön tulee ratkaista vastapropagandatehtäviä, entinen kulttuuriministeri Vladimir Medinsky kirjoitti väitöskirjassaan vuonna 2011, ja vuoden 2013 alussa hänet valittiin Venäjän sotahistoriallisen seuran (RVIO) puheenjohtajaksi.

Medinskystä tuli historiallisten tieteiden tohtori joulukuussa 2011, ohittaen tohtorin tutkinnon. Kuusi kuukautta myöhemmin hänestä tuli kulttuuriministeri, ja kuusi kuukautta myöhemmin, joulukuussa 2012, Venäjän presidentti Vladimir Putin allekirjoitti asetuksen Venäjän sotahistoriallisen seuran julkisen ja valtion organisaation perustamisesta.

Televisio voitti jääkaapin

Mielipidetiedusteluja tekevä Kreml luottaa siihen, ettei kansaa kiinnosta pörssikurssit tai oman rahan arvon heikentyminen.

”Tästä on vaikea sitten kiemurrella pois myöhemmin kansan tuomioistuimen tai historiankirjoituksen edessä. Pääministeri Mihail Mišustin yritti puheessaan toki varoitella, että hintana voi olla Venäjän talous, mutta suuteli lopulta kuuliaisesti kättä.”

Venäjällä on oikeus toimia oman turvallisuutensa vuoksi, sanoo itsevaltias.

Venäjän valmistautuminen sotaan on ollut karua luettavaa. Koordinoitua, suunniteltua – median, presidentinkanslian, diplomaattien ja ”kansanedustajien” johtajien ohjeistuksilla.

Ehkä näitä on muillakin mailla – sotasuunnitelmia.

Viikonvaihteessa oli jo selvää, että Pekingin olympialaisten päätyttyä mitä vaan voi tapahtua. Ja kun muu maailma pidätti hengitystään, Venäjä päätti esitellä ydinaseitaan.

Ydinaseiden käytön harjoittelussakaa kyse ei ollut sattumasta, kuten sanoo toimittaja Mihail Fišman sanoi viikko-ohjelmassaan Dožd-kanavalla.

Paluuta ei ole

Novaja Gazetan toimituspäällikkö, filosofi Kirill Martynov tweettaa kuunnelleensa tarinoita siitä, että ”NATO provosoi tämän, meillä ei ollut vaihtoehtoja”. Martynov muistutti,  että venäläisillä on edessä kova taistelu todellisuuteen palaamisessa.

”Ehkä tyhjät jääkaapit jossain vaiheessa vähentävät ’geopoliitikkojen’ määrää maassani.”

Hyvin valmisteltu kone

Venäjän sotakone kulkee kuin juna. Jännityksen kiristyminen oli silmin nähtävää kun Itä-Ukrainassa ilmoitettiin väestön laajoista evakuoinneista Venäjälle.

Rostovin aluejohtaja pyysi apua Moskovasta ja jokaiselle evakolle luvattiinkin toimittaa rahaa 10 000 rbl eli hieman yli 100 euroa.

Tällaista ei olisi voitu edistää ilman hyvää ennakkosuunnitelmaa. Mistään spontaanista päätöksestä ei ole kysymys.

Länsi tulkitsee Itä-Ukrainan tunnustamisen Ukrainan alueellisen koskemattomuuden loukkaukseksi, se aiheuttaa kovia pakotteita ja vaikeuttaa entisestään Venäjän kansainvälistä asemaa.

Moskova lisää myös ahdistusta simuloimalla humanitaarista kriisiä.

Martynov arvioi, että lännessä Zelenskyia arvioidaan epäpäteväksi, mutta hän ansaitsee muiden sympatian. Venäjän diplomatiaa ei voi pitää voittajana: kun pelaa yhdellä jokerilla – voimme miehittää teidät, ei voi saada (millään) kansainvälisellä foorumilla arvostusta. Diktaattorille vaihtoehtona on vain sota.

**

IS: Ukrainan kriisi – Ukrainan hallitukseen kohdistuu kyberhyökkäys – EU-maiden johtajilla ylimääräinen kokous torstaina

HS: Jenni Jeskanen – Polveilevan puheen pitänyt Putin kuvasi Itä-Ukrainan olevan ”muinaista venäläistä maata”

YLE: Sara Rigatelli /Sari Taussi –  Itä-Ukrainan “kansantasavallat“ ovat Venäjän performanssi – lue, miksi ne ovat Putinille niin tärkeitä 

IS: Heidi Vaalisto – Tätä Putin tarkoittaa hyytävän puheensa ”historiallisella Venäjällä” – ex-suur­lähettiläs ohimennen tehdystä viittauksesta: ”Koskee selvästi myös Suomea”

puheenaiheet venaja turvallisuus
Kommentit (1)
  1. ”Ilmeisesti Venäjä pyrkii de-militarisoimaan Ukrainan.”

    Suomessakin on demilitarisoitu alue – joka demilitarisoitiin sanktiona Venäjälle Krimin sodasta, ja jota koskevat viimeisimmät ehdot puolestaan Venäjä saneli Suomelle 1940-luvulla. Voisiko Venäjän valvontakomissiosta Suomessa, joka on historiallinen jäännne, päästä lopultakin eroon? On erikoista, jos Ukrainan sodan jälkeen yhä millään tavoin hyväksytään sitä, että Venäjä virallisesti ulkopuolisena tahona valvoo Suomen alueiden sotilaallista tilaa. Ei sellaista hyväksytä muualla maailmassakaan, mutta Suomi ei ole päässyt tuosta vanhasta jatkosodan rauhansopimusehtojen sanktiosta vieläkään eroon irtisanomalla sitä, vaikka sanktion asettamisesta on jo kohta 80 vuotta, ja vaikka muut maat ovat irtisanoneet jo toisen maailmansodan sanktionsa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.