Kun yksinvaltias koneen kaappasi

Taustakuva venäläisen Doždin studiossa on osuva.

Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukašenka punaisena – koneen reitti muuttuu Vilniuksesta – Minskiin.

Irlantilaisen lentoyhtiön puolalaisen tytäryhtiön kone oli matkalla Kreikasta Liettuaan, kun palestiinalaisten äärijärjestön nimissä lähetettiin sähköposti Sveitsissä rekisteröidyn palveluntarjoajan kautta Valko-Venäjälle.

”Koneessanne on pommi!”

Radio-asema Eho Moskvyn päätoimittaja Aleksei Venediktov muistutti osuvasti, ettei Ryanairin lentäjiä voi syyttää matkustajien turvallisuuden vaarantamisesta.

Tuskinpa heillä oli käsitystä kaikkien matkustajien taustoista. Jotain varmaankin pystyi päättelemään siitä, että ”turvallista laskua” varten siviilikonetta saattamaan pantiin Mig-29 hävittäjä.

Toimittaja Mihail Fišman sanoo tapahtuman vertautuvan Lockerbien pommi-iskuun. Lukašenka nousi samaan sarjaan Idi Aminin ja Gaddafin kanssa suojelijansa varjosta.

Lentokoneen kaappaamisen seurauksia on vaikea ennustaa, mutta Fišman ottaa vahvan journalistisen etunojan verratessaan tapahtunutta Sarajevon poliittiseen murhaan yli sata vuotta sitten. Arkkiherttuan murha sysi liikkeelle 1. maailmansotaan johtaneen kehityskulun.

Historia näyttää, mihin johtaa se, että  Valko-Venäjä komensi hävittäjänsä ilmaan ja pakotti EU:n sisäisellä lennolla olleen – toisen maan pääkaupungista toiseen lentäneen – koneen muuttamaan reittiään ja laskeutumaan Minskiin.

Valko-Venäjän pääkaupungissa koneesta poistui ja poistettiin muutama ihminen. Maanpaossa asuva 26-vuotias toimittaja Raman Pratasevitš ja tämän 23-vuotias kansainvälistä politiikkaa opiskeleva – venäläinen tyttöystävä Sofija Sapega.

Valko-Venäjän johtaja on ollut pitkään askeleen edellä isoa naapuriaan. Nyt on tehty selväksi, ettei kukaan ole turvassa: toisinajattelijat otetaan kiinni mistä tahansa, vaikka lennolta ulkomailla.

Omien kansalaisten kurittamisesta itsevaltiaat selviävät yleensä pakotteilla, joita kansainvälinen yhteisö heille lopulta joutuu asettamaan. Muita keinoja on vähän.

Lukašenka ja Vladimir Putin Mustanmeren äärellä Sotšissa lauantaina 29. päivä toukokuuta 2021.

Suurvaltapolitiikkaan kuuluvassa kaupankäynnissä pienempien maiden diktaattorit hyväksytään pitkin hampain. Joskus näyttää siltä, että yksinvaltias paljastaa myös muista piirteitä, joita emme haluaisi tietää, mutta joita ei voi kiistääkään.

**

Mainio YLEn palvelu – Areena, kertoo 12 yksinvaltiaan tarinan: ”Moni näistä yksinvaltiaista onnistui nousemaan valtaan demokraattisilla vaaleilla, mutta päätyi diktaattoriksi, joka naulasi vastustajansa kiveksistä ladon seinään samaan aikaan kun sepitti omia sankaritekojaan.” Linkki Raimo Tyykiluodon toimittamaan sarjaan.

Entisen Neuvostoliiton alueelta mukaan pääsi (toistaiseksi) vain Turkmenistanin yksinvaltias, Saparmurat Nijazov, joka kuoli. Muuten hänkin jatkaisi. Turkmenistanin kirous on maakaasu.

Nykyinen diktaattori, hammaslääkäri,  Gurbanguly Berdimuhammedov (s. 1957) on rakennuttanut maahan marmorilla päällystettyjä taloja, lomakohteita ja loisteliaan lentokentän.

Mutta kuka haluaa maahan? Pois lähtevät tarvitsevat luvan maasta poistumiseen.

Maan elämään – lähinnä itsevaltiaan touhuihin voi tutustua YouTubessa. Itsevaltiaan kunnioituskoodiston vuoksi ja kansalaisten kouluttamiseksi tehdyt videot ovat kuin Borat-elokuvista, mutta totta.

Valko-Venäjän diktaattori ei ole Euroopan viimeinen itsevaltias

Eikä varmaan itsepäisinkään. Mutta onko hän myöskään Venäjän itsevaltiaan luotettu kumppani vai odottavatko naapurimaan päättäjät vain hetkeä, jolloin Valko-Venäjää 27 vuotta johtanut Lukašenka saadaan hiljaa sivuun.

Hankalaksi Venäjän kannalta tilanteen tekee se, että Valko-Venäjän johtaja ei ole enää maan vaaleilla valittu päämies.

Euroopassa ollaan valmiita keskustelemaan entisen presidenttiehdokkaan Svjatlana Tsihanouskajan ja hänen lähipiirinsä kanssa maan johtamisesta kohti demokraattisempaa järjestystä: poliittisten vankien vapauttamista ja vapaita vaaleja.

Mitään yhtenäistä päättäväistä ja viimeisteltyä politiikkaa EU:lla ei kuitenkaan ole edelleenkään suhteessaan entisen Neuvostoliiton maihin.

Suo siellä, vetelä täällä

Valko-Venäjän ja Venäjän löyhä valtioliitto ei velvoita tekemään yhdessä rikoksia, mutta nyt ollaan lähellä. Tiivistä yhteyttä pitävien johtajien voi olettaa raportoivan poikkeuksellisista toimista toisiaan.

Monet asiantuntijat ovat varmoja siitä, ettei Valko-Venäjä sooloillut Euroopan taivaalla. Venäjä on se, joka uhkaa toistuvasti Euroopan ja maailman rauhaa.

Kremlin tärkein ja jatkuvasti näkyvä strategia suhteessa länteen on järjestää muille hullun lailla puuhaa: käyttämällä kemiallista asetta, kuten Aleksei Navalnyin myrkyttämiseksi tehtiin; osoittamalla valmiutta hyökätä Ukrainaan.

Lentokonekaappaus sopii Venäjän ulkopoliittisten manööverien valikoimaan. Venäjä kehittelee politiikkansa jatkeeksi erilaisia konflikteja.

Republic-lehden kolumnisti Ivan Ryklin kuvaa blogissaan sitä, kuinka hirvittävät aggressiot pyörivät hämmästyttävällä nopeudella Venäjän ulkopolitiikan kaleidoskoopissa jättämättä länsimaiden johtajille mahdollisuutta keskittyä mihinkään, ja niin ettei mihinkään ongelmaan voida edes yrittää saada ratkaisua.

Venäjän ja Valko-Venäjän tiiviimpi liittouma seuraa väistämättä.

Koska tämä sitten tapahtuukaan – kuukauden tai vuoden kuluttua – sillä ei ole merkitystä, Ryklin kirjoittaa.

Tärkeintä Venäjälle on näyttää länsimaiden johtajille, ettei tälle skenaariolle ole vaihtoehtoa. Sen kanssa on kyettävä elämään.

Istuessaan neuvottelun aluksi protokollakuviin valtiojohtajat vaikuttivat ilkkuvan muulle maailmalle, että heidän kummankin mielestä on pikkumaista ja väärin, kun itsenäinen lentoyhtiö Belavia joutuu kärsimään.

Yhtiön lentokoneita ei päästetä eurooppalaisille lentokentille. Lukašenka ei turhaan kiittänyt julkisesti Venäjää sen osoittamasta tuesta tämän estäessä ainakin joksikin aikaa monen lentoyhtiön koneiden pääsyn Venäjälle, jos ne kiertävät Valko-Venäjän (maksullisen) ilmatilan.

”Yksittäisiä lentoja EU:sta Venäjälle on peruttu viime päivinä, kun Venäjä ei ole antanut lentoyhtiöille lupaa Valko-Venäjän ilmatilan kiertäville reiteille. Ulkoministeriön mukaan tilannetta seurataan hyvin tarkasti, ja toistaiseksi on liian aikaista arvioida ongelmien laajuutta ja vaikutuksia.”

Yksinvaltiaiden kohtalo on sinetöity heidän lähipiiriinsä, joka ei kykene irrottautumaan omiin kuvitelmiinsa jo aikoja sitten eksyneestä johtajastaan.

Venäjän ulkopoliittinen vipuvoima on Valko-Venäjällä. Blogini saa klassisen lopetuksen: nähtäväksi jää. Tällä kertaa kysytään, onko Lukašenkalla jotain, jolla kiristää Venäjän johtoa.

**

”Presidentti Sauli Niinistö arveli [YLEn Ykkösaamussa], että  Pratasevitsh voisi nousta maassa vastaavaan asemaan kuin vankilatuomiotaan kärsivä oppositiohahmo Aleksei Navalnyi Venäjällä.

–  Tulee seurattavaksi, tuleeko Pratasevitshista Valko-Venäjän Navalnyi. Vielä ei ole näkynyt kovin merkittäviä reaktioita Valko-Venäjälläkään, mutta se on hyvin mahdollista.

Navalnyi palasi alkuvuonna Venäjälle Saksasta, jossa hän oli toipumassa myrkytyksestä. Venäjällä hänet otettiin heti kiinni, mikä aiheutti laajoja mielenosoituksia etenkin pääkaupunki Moskovassa.

–  Katsotaan nyt sitten, syntyykö tästä (Pratasevitshin pidätyksestä) vastaavanlaisia tunnelmia, Niinistö pohti.”

Niinistö Ylellä: Lentokoneen pakottaminen laskeutumaan oli käänteentekevä puuttuminen kansainväliseen käytäntöön

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *