Masokistit (19. mielenosoituspäivä Habarovskissa)

Venäjän Kaukoidässä marssitaan. Habarovskissa ja muutamissa muissa kaupungeissa puolustetaan omaa miestä – kansan valitsemaa kuvernööriä, joka pidätettiin murhasyytteiden varjolla, ja vietiin tuomittavaksi Moskovaan.

Kreml ei näytä piittaavan ihmisistä, mutta tapahtuman vaikutuksia arvioidaan laajasti ja tapahtumien mahdollista kehityskulkuakin on selvitetty.

Proekt. -sivusto päätyi tulokseen, ettei Venäjällä ole syytä pyrkiä kuvernööriksi, jos ei ole itsevaltiaan ehdokas; jos on rikas, ja jos on jossain vaiheessa hermostuttanut tai loukannut jotakuta. Ihmisistä ei pidä välittää. Eikä Kreml välitä.

“Venäjällä eivät politiikan perusasiat toimi. Parasta on vaan tehdä niin kuin Kremlissä päätetään.”

Habarovskissa ihmiset eivät ole ottaneet vakavasti pelotteluyrityksiä: mielenosoittajien liikkumista koetetaan hillitä varoittelemalla koronaviruksen leviämisestä.  (Kansalaiset kysyvät, miksi korona ei estänyt Putinin perustuslaista äänestämistä tai paraateja.)

Voiman näyttämiseksi esitettiin myös mahdollisen terroristin pidättäminen (edellisessä blogissani aiheesta).

Moskovassakin on jo pidätetty muutama ihminen pulujen syöttämisestä. Lihavat pulut ovat mielenosoituksien symboli Habarovskissa.

Paikallisella Leninin torilla kuvernöörin hallintorakennuksen edessä huudetaan kolmatta viikkoa “Putin, eroa!”.

Kuten politiikan tutkija Kirill Rogov sanoo: “Ihmisiä innostaa tunne, toive, ei poliittinen tavoite.”

Mutta samaan aikaan Venäjän Kaukoidässä nähdään maan tragedia.

Näin arvioi puolestaan Lilia Ševtsova, jonka mielestä Kremlin juuttuminen vanhoihin rakenteisiin johtaa siihen, että jäljet jäävät syvälle. Nöyryytetyt kansalaiset eivät unohda.

“Jossain vaiheessa muistot antavat kuulla itsestään.”

Protesteista raportoimaan tuli myös Leningrad-yhtyeen ja Kasvu-puolueen johtaja Sergei Šnurov, jonka mukaan kansaa pitäisi kuunnella. Vierailu on helppoa ymmärtää yrityksenä nostaa virkaatekevän kuvernöörin kannatusta.

Šnurovia ei ihmetytä se, etteivät habarovskilaisten mielenosoitukset ole nousseet valtakunnallisiin uutisiin. Syy on selvä: ei vaatimuksia Putinin erosta voi julkaista.

Omassa RTVi -kanavan ohjelmassaan taiteilija aikoo habarovskilaisten huudoista kertoa. Venäläisen mittakaavan mukaan Habarovskissa on pidetty kovaa ääntä.

Puhutaan paraatein

Itsevaltiaalla on luonnollisesti paljon tehtävää, mutta silti voi pitää ihmeenä, että Habarovskin keskustassa mielenosoitukset jatkuvat. Syitä on haettava syvemmältä. Toinen toista näyttävämmät sotilasparaatit osataan hoitaa.

Habarovskissa kansanedustajasta kuvernööriksi hypänneen Mihail Dektjarjovin tekemissä videoissa näkyy tahaton komiikkaa.  Oppi-isänsä Vladimir Žirinovskin tyyliin sopivasti Dektarjevin käytös on provosoivaa.

Väliaikaiseksi nimitetty kuvernööri voi olla paitsi Putinille mieleen myös Žirinovskin paras mies, mutta habarovskilaisille hän on yhtä kaikki liian moskovalainen.

Selvää on se, että virkaatekeväksi kuvernööriksi voidaan panna vaikka putinistisen nuorisojärjestön riveissä kouliintunut liberaalidemokraattien kansanedustaja. (Sanotaan, että hänet löysi valtakunnan politiikkaan Kremlin harmaa kardinaali Vladislav Surkov. Surkovista lisää blogissani Putinismi – Venäjän kohtalo.)

Dektjarjov on käyttäytynyt Habarovskissa kuin norsu lasikaupassa.

Tämä ei  ollut monille yllätys. Dektjarjev osoitti maan parlamentin alahuoneessa, duumassa, pystyvänsä esittämään perinteisiä arvoja puolustaville mieluisia populistisia lakialoitteita.

Jännite säilyy Habarovskissa sillä, vaikka valtiovetoinen valtakunnallinen media kuinka yrittää, propagandan on mahdotonta peittää sitä tosiasiaa, että itsevaltiaan nimittämä vt. kuvernööri ei osaa puhua ihmisten kanssa.

Ihan helposti ihmisiä ei kuitenkaan huijattu vaihtamaan yhtä LDPR:n jäsentä toiseen.

Yhä poliittisemmiksi käyvän tilanteen pääasia on pysynyt kohta kuukauden samana.

Ihmiset haluavat murhista syytetyn Sergei Furgalin tuomiolle Habarovskiin. Maanantaina Furgal sai yhden syytteen lisää.

Furgalin syöksykierrettä ei enää näytä pysäyttävän mikään. Hän ehti suututtaa urallaan liian monia Venäjän poliittista elämää ohjaavaa – suvereenin demokratian rakentajaa.

Žirinovskin puolueeseen otetaan jäseniä kolmesta linjasta: yksi ovat niin sanotut sponsorit, joita edusti myös erotettu kuvernööri Furgal. (Linkki PROEKT. -sivustolle.)

Toinen ryhmä ovat Žirinovskin mieleiset “saunapojat” ja kolmannet ovat vahvojen Kremlin suosituksien kera jäseneksi yltäneet.

Moskovan kaupunginjohtajan paikasta Degtjarjovin kanssa vuonna 2013 kisannut parlamentin ulkopuolisen opposition näkyvin poliitikko Aleksei Navalnyi muistuttaa tämän olevan Žirinovskin saunapoikia.

Proekt. -sivuston yhteenvedossa kerrottiin Degtjarjovin kuuluvan kolmanteen ryhmään.

Joka tapauksessa hän pitää saunomisesta. Se on tullut esiin hänen videoissaan.

“Venäläinen sielu vaatii jokaviikkoisia höyryjä.”

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Žirinovskin suosio on aina ollut paradoksaalista. Hänen vaalivoittojensa jälkeen 1990-luvun alussa kirjoitettiin, ettei fasismi ole Venäjällä pelottavaa siksi, että se on voimakasta vaan siksi, että se on oikeassa.

Fasismin tunnusmerkistö on ollut nähtävissä. Julkisuudessa on ollut viitteitä siitä, että Stalinin kauden perintöä kunnioitetaan: valtion holhouksen tarve, tottumus vahvaan yhden miehen valtaan, komentohenki, poliittisen ja yhteiskunnallisen ajattelun primitiivisyys, voiman palvonta, kansakeskeisyys ja sovinismi.

Kuva: Žirinovski Pelastus vai perikato -kirjan takakannesta, Gummerus 1994

Poliittinen paniikki 

Realistista olisi varmaankin odottaa, ettei mitään saada Venäjällä mielenosoituksilla muuttumaan, mutta muutakaan keinoa ei ole kansalaisille enää jätetty.

Järjestelmä on rakennettu siten, ettei valtion johtoon nousta sen omien kanavien ohi. Nuorempia johtajia varten järjestetään erikseen televisiossakin esitettäviä näytelmiä, joissa johtajat kilpailevat taidoillaan, mutta vaalit eivät tarjoa kanavaa vaikuttamiseen.

Valtiovaltakin laskee sen varaan, että ihmiset ymmärtävät ja tunnekuohut tasaantuvat.

Mielenosoittajille ei luvata yhtään enempää kuin muillekaan.

Degtjarjov pitää tehtäväänsä kuin “pyhänä”. Venäjän on varauduttava talveen. Putin ei  ole koskaan tullut kansalaisiaan vastaan. Eikä hän tule myöskään habarovskilaisia vastaan.

-Hänelle on jo ihan sama mitä ihmiset ajattelevat hänen politiikastaan, arvioi Eho Moskvyn kolumnisti Matvei Ganapolski.

Žirinovskin mielestä oman miehen nimittäminen oli oikein, mutta monet arvioivat Kremlin vain pelanneen aikaa saadakseen tarvittaessa näyttämään siltä, että LDPR sössi, jos asiat eivät lutviudu.

Politiikan tutkijat muistuttavat – turhaan – että oikeastaan kansalaisten ohi ei voisi Vladimir Putinkaan toimia, jos pitäisi kiinni varjelemastaan laillisuudesta.

Venäjä on federaatio. Nimityksen päättävät vaaleilla alueen asukkaat. Putin voi laillisesti erottaa kansliapäällikkönsä Karl Vainon tai Sergei Kirijenkon, mutta ei kuvernööriä.

[Historiallinen kuva:  FSB:n päällikkö Vladimir Putin ja pääministeri Sergei Kirijenko vuonna 1998 kuvassa]

Habarovskissa alueduumanvaalit ovat vasta vuoden kuluttua.

Jos ovat. Tällaiseen päätelmään on tullut yhä useampi Venäjän politiikkaa seuraava.

Venäjän parlamentin päätös lisätä äänestyspäiviä tarkoittaa tarkkailijoiden mukaan, että seuraavat vaalit voidaan järjestää kolmen päivän ja yön aikana. Vaalien rehellisyyttä äänestysajan pitkittämisen ei uskota lisäävän vaan pikemminkin päinvastoin.

“Päätös kolmena päivänä pidettävistä vaaleista on osoitus valtiovallan hysteriasta vaaleihin valmistauduttaessa. Vaalit järjestetään syyskuun 11., 12. ja 13. päivä.”, sanoo tutkija Aleksandr Kynev.

Habarovsk näyttää Kremlin vallan

Putinin kansanäänestys on kääntänyt Venäjän kurssin näkyvästi kohti aikoja, jolloin politikointi sallitaan vain valituille.

Selkeimmin tämän kertoi ukrainalaiskanavan haastattelussa professori Vladimir Gelman. Helsingin yliopiston ja Pietarin eurooppalaisen yliopiston professori muistutti haastattelijaa Putinin pressisihteerin Dmitri Peskovin puheista, joiden mukaan nyt sementoidaan Venäjän tilanne.

“Nurmikko peitetään sementillä eikä siellä enää kasva mikään.”

Kaksi vuosikymmentä putinismia on jo surkastuttanut poliittisen elämän Venäjällä.

“Putin on opettanut meille täysin muuttuneen tulkinnan ´suvereniteetista ´. Hänen puheissaan se tarkoittaa, että kaikki öljytulot ovat hänen hallinnassaan ja ikuinen taistelu Amerikkaa vastaan jatkuu.”

Gelman on kuitenkin positiivinen. Joskus alkava demokratisoituminen kestää vuosia ja se onnistuu vain ihmisten avulla.

Onko Habarovski korttitalon lailla hajoavan maan osa?

Gelmanin mielestä voimakasta vastusta kohdatessa voidaan tulla kansaa vastaankin. Se ei ole odottamatonta, että Venäjällä osoitetaan mieltä.  Yleensä kyseessä ovat käytännössä alueelliset ongelmat.

Professori muistuttaa, että esimerkkejä Venäjällä on ollut useita. Vallanpitäjien ja kansan vastakkain asettumisen mahdollisuutta on koeteltu silloin, kun Pietarissa kiisteltiin Iisakin kirkon muuttamisesta museosta kirkoksi; Jekaterinburgissa puolestaan vastustettiin uutta kirkkoa puistoon kaupungin keskustassa; Arkangelissa on vastustettu kaatopaikkahanketta. Sielläkin hanke saatiin jäihin.

Merkittävää on myös se, että Habarovskin saama tuki muilla alueilla on ollut vähäistä. Mielenosoitusten organisoitumisessa valtakunnalliseksi pitäisi olla joku kokoava voima.

“Sellaisia kuten ammattiyhdistyliikkeet ei Venäjällä ole. Ihmisten Järjestäytymistä on pyritty pitämään kurissa ja estämään vastavoiman syntyminen.”

Sisäänpäin kääntynyt Venäjä

Monelle syksystä ja talvesta tulee kovempi kuin koskaan. Vyön kiristyksiä on vaadittu pitkään, kuten Ševtsova kirjoittaa kolumnissaan.

“Lyhyesti sanottuna kansalaisilta odotetaan kansallista masokismia. Entä jos kansa ei siihen suostu? Mitä sitten? Tyytymättömyyteen vastaamiseksi ei ole rauhanomaisia keinoja.”

Vuonna 2007 Putin vakuutti maan olevan pian maailman viiden johtavan talouden joukossa. Sama toiveikkuus on kuulunut puheisiin sen jälkeen lähes joka vuosi, vaikka jo vuonna 2008 Venäjän kansantalous romahti ja vuoden 2014 Krim-seikkailun  vuoksi se erotettiin johtavien valtioiden G7-jäsenyydestä.

Vuonna 2020 Putinin lehdistösihteeri sai kertoa, ettei toivoa enää ole, koska maailmantalouden huono kehitys on vienyt Venäjältäkin mahdollisuudet.

Putinin jokavuotisen esityksen valossa Venäjän talous pysyy nykyisen kaltaisena seuraavat 10 vuotta.

Presidentti ei voi eikä halua esitellä pyrkivänsä parantamaan kansalaisten elintasoa.

Venäjää kuvaa myös maan suurimman öljy-yhtiön johtajan röyhkeys. Mihail Leontjevin mukaan alle 35-vuotiaiden äänioikeutta pitää kaventaa, jotta maata ei menetettäisi.

Venäjän sisällyksetön autokraattinen politiikka on tuomittu tappioon.

YouTuben videot Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeristä Leonid Brežnevistä, joka kuoli vuonna 1982, tuntuvat jo nyt ajankohtaisilta.

Vaikea oli nuorena opiskelijana kuvitella, ettei 10 vuoden kuluttua ole koko maata enää olemassa.

[Ilja Varlamovin videoita mielenosoituksista. Blogisti kertoo, ettei hän tiennyt Furgalista käytännössä mitään vielä kaksi viikkoa sitten.]

**

Lisäys:

The Kremlin says it’s too soon to judge the results of Governor Degtyarev’s first week in office. In a press conference on July 27, Press Secretary Dmitry Peskov told journalists: “You see that he’s active on the job and familiarizing himself with the situation. He’s tackling the top priorities. We see that he’s doing this quite energetically.”

Mikhail Degtyarev declined to speak to Meduza for this story.