Pakenevat ammutaan!

Venäjän vetäytyminen Ukrainassa Harkovan lähialueilla hämmentää. Kyse on jälleen yhdestä yllätyksestä pitkittyvässä sodassa, jota Venäjä kutsuu itsepintaisesti erityisoperaatiokseen.

Oman leimansa sota on saanut siitä, että “Putinin kokki” – Suomessa trollitehtailijana tunnettu monialayrittäjä, itsekin entinen vanki, Jevgeni Prigožin agitoi sotaan mukaan miehiä Venäjän vankileireiltä.

Prigožinin hankkeista kansainvälisin on ollut ammattisotilaita värväävän Wagner-joukon tukeminen. Miehiä on palkattu muun muassa sotilaiksi Ukrainaan, öljynporauksen “vartiointitehtäviin” Syyriaan ja Keski-Afrikkaan huolehtimaan kulta- ja timanttikaivoksista.

Tuoreimmat miesten houkuttelua esittelevät videot vuodettiin julkisuuteen kuluvalla viikolla.

Vangeille luvataan puolen vuoden jälkeen armahdus, ja sotimisen ajalta kunnon korvaus, jos “vapaaehtoinen” pysyy ruodussa.

Agitointipuheessa kuullaan, että “te olette taistelijoitani. Minulla on lentokoneet ja kalusto.”

Ehtoja rintamavangeille useita

Prigožin näköinen mies luettelee videolle tiukat käytösohjeet: alkoholin nauttimisesta paikallisten naisten “seuraan” hakeutumiseen.

Vaikka täyttä varmuutta ei vielä ollutkaan videolla esiintyvän miehen henkilöllisyydestä, venäläismedia ei epäröi kertoa, että puhuja on juuri Prigožin.

Tämä on yksi nyky-Venäjän hahmoista, joista on tullut muutamassa vuodessa tunnettu – varsinkin Venäjän ulkopuolella.

“Teidät armahdetaan puolen vuoden kuluttua. Voitta palata kotiinne tai jatkaa kanssamme.“

Todennäköisesti diktaattori Vladimir Putin on hyvin tietoinen miesten rekrytoinnista. Siihen on monta perustelua.

Armahduksen voi myöntää Venäjän diktaattori, eikä kenelläkään muulla ole valtaa päättää tällaisten tilaisuuksien järjestämisestä ja niissä esitetyistä värväyspuheista.

Venäjä ei aio ottaa – toistaiseksi – käyttöön liikekannallepanoa vaan tukeutuu asevoimiin, jotka on työhön palkattu.

Syynä tähän on muun muassa se, että Venäjällä ei haluta toistaa sadan vuoden takaisia virheitä, jolloin tyytymättömyys levisi maahan kotiin palaavien taisteluihin pakotettujen sotilaiden mukana.

HS/ Pekka Hakala haastatteli muun muassa UPI:n tutkija Sinikukka Saarta: ”Kansalaiset ja vallanpitäjät elävät omilla kiertoradoillaan, jotka eivät koskaan kohtaa. Kansalainen on passiivinen toimija, joka antaa vallanpitäjien hoitaa omat tehtävänsä. Jos uhrautumista vaaditaan, muuttuu koko järjestelmän perusta.”

**

Ukrainassa sotimisen merkityksestä ja nimityksestä kiistellään vuosikymmentenkin kuluttua.

Me muistamme talvisodan, jossa Ukrainasta Neuvostoliiton ja Suomen vastaiselle rajalle tuodut joukot osallistuivat rajaselkkaukseen.

Uusimman Venäjän Ukrainaan hyökkäämisen aikana on puhuttu useista eri vaihtoehdoista, joilla on kuvailtu sodan tavoitteita ja kulkua, mutta Venäjä on toistanut näkemystään, jonka mukaan suunnitelmassa voidaan pysyä.

Presidentti Sauli Niinistö sanoi IS:n mukaan torstaina politiikan toimittajia Helsingissä tavatessaan, että Venäjän presidentti on ajanut itsensä kovaan tilanteeseen.

Maa ei ole kykenevä suuriin ja välittömiin vastatoimiin Ukrainassa.

– Minun arvioni on se, että jos pokeripöydän termejä käytetään, niin hän on pannut all in – ja myöskin Venäjän tulevaisuuden suhteen, Niinistö sanoi.

Venäjällä diktaattori ilmoitti puolestaan vastikään maansa talousfoorumissa Venäjän kaukoidässä, ettei hänen johtamansa maa ole menettänyt mitään.

**

**

Saksan Bundeswehrin ylitarkastaja, kenraali Eberhard Zorn arvelee, että Venäjällä on vielä mahdollisuuksia vaikka avata toinenkin tai useampikin rintamia, ja nimesi saksalaislehden haastattelussa mahdollisia hyökkäyskohteita.

Verkkouutiset: “Kaliningradista, Itämeri, Suomen raja, Georgia, Moldova… mahdollisuuksia on monia. Vaikka noin 60 prosenttia (Venäjän) maajoukoista on sidottu Ukrainan sotaan, maajoukoilla ja ennen kaikkea Venäjän laivastolla ja ilmavoimilla on edelleen käyttämätöntä kapasiteettia. Jos (Vladimir) Putin määräisi yleisen liikekannallepanon, hänellä ei myöskään olisi henkilöstöongelmia.”

On sanomattakin selvää, että tällaiset julkiset puheet avautuvat moneen suuntaan, eivät ne kerro koskaan kuin pintaraapaisun siitä, mitä sodankäynnin teoreetikot ja käytännön toteuttajat pohtivat.

Ukrainan menestys ei tarkoita, että sota olisi loppumassa.

Monet asiantuntijat ovat arvioineet sodan Ukrainassa heikentäneen merkittävästi Venäjän asevoimien kykyä toimia samaan aikaan muualla.

Venäjä on pitkälti sitonut asevoimiensa resurssit Ukrainaan ja Suomenkin rajalla olevat joukko-osastot ovat kokeneet rintamalla kovia tappioita.

Näitä erilaisia koosteita tapahtumista ja joitakin tulevaisuuteenkin peilaavia katsauksia seuraamalla sota näyttäytyy siviilille isona peilinä.

Muun muassa amerikkalaisen ISW ajatushautomon päivittäiset raportit ovat lukemista, joita monet eivät halua ohittaa.

Keskeisen kysymyksen muodostaa kuitenkin se, mitkä näistä internetistä löytyvistä katsauksista ovat luotettavimpia.

Itse ajattelen, että avoimuus on tärkeää, mutta mikään ei suojaa virheiltä.

Jatkuvaa ajantasaista seurantaa on niin venäläisessä kuin ukrainalaisessakin mediassa.

Koska tulevaisuuteen kurkottaminen sisältää aina suuremman mahdollisuuden epäonnistua tosiasioiden kertomisessa, olen itse mieluummin sen tiedon varassa, jota on jo käsitelty julkisuudessa.

Palaan usein myös lukemaan sitä, mitä aiemmin on ajateltu mahdollisesta sodan kehittymisestä.

Perspektiivi rauhoittaa

Valtiotieteiljät näkivät jo vuonna 2021, että Moskovan Kremlissä eläteltiin näkemystä, jonka mukaan Ukrainaa saataisiin heikennettyä riittävästi ilman täysimittaista sotaa, kun vain tuetaan Itä-Ukrainan kapinoivia – Ukrainasta irrottautuneita alueita, kuten itsenäisiä valtioita.

Näiden oli määrä heikentää Ukrainaan niin paljon, että Venäjän naapuria voitaisiin alkaa pitää romahtaneena valtiona, joka ei kykene hallitsemaan omaa aluettaan.

Toisin on käynyt.

Ukraina puolustautuu ankarasti, eikä ole enää edes niin kaukana kyvyiltään etukäteen vahvemmaksi arvoitua naapuriaan, kuten menestys Koillis-Ukrainassa syyskuun alussa osoittaa.

Venäjän virallisesta tiedotuslinjasta lasketellaan rankkaa pilaa.

Kaukana lähtötilanteesta

Sotiminen Ukrainassa on vakavin Eurooppaa kohdannut kriisi sitten toisen maailmansodan.

Olisi hyvin leväperäistä ajatella, että Ranskan kokoinen maa keskellä maanosaamme kamppailisi ainoastaan omasta maaperästään tai puolustautusi vain Venäjän imperialistisia – johtajiensa valloitushaluun pohjautuvia tavoitteita vastaan.

Venäjä on eittämättä järkyttävä sekoitus mafiavaltiota ja sen johtoa tukevia poikkeukselliseen asemaan kohonneita rikollisia, joita myötäilee hiljennetty kansakunta.

Palataan taaksepäin.

Jo keväällä 2021 siteerasin blogissani Venäjän asevoimia tuntevan asiantuntijan näkemyksiä Venäjän tavoitteista.

**

Image/Kiristäjä: “Sotilaiden suunnitelmat ovat salaisia, mutta asiantuntija Pavel Felgenhauer arvioi omiin lähteisiinsä ja kokemukseensa perustuen hyökkäystä Ukrainaan Novaja Gazeta -lehden artikkelissaan.

”Oikealta reunalta iskevät voimakkaat taistelupanssariajoneuvot Harkovin kautta. Joukot läpäisevät Ukrainan heikon puolustuksen ja murtautuvat paikasta, joissa kukaan ei ole taistellut kenenkään kanssa sitten vuoden 1943. Jossain vasemmalla rannalla, Dneprin alajuoksulla, Krimiltä tuleva eteläinen kiila liittyy pohjoiseen. Tehokkaat ilmahyökkäykset tuovat lisää kaaosta Ukrainan komento- ja ohjausjärjestelmään. Suurimmat etelän ja idän venäjänkieliset kaupungit miehitetään nopean ja voitokkaan operaation (blitzkrieg) aikana. Muun Ukrainan pääsy merelle evätään. Se on Ukrainan loppu valtiona.”

Venäjä pelaa sököä

Venäjän propaganda kertoo Naton laajenemisesta. Tukikohtien perustaminen alueille, joissa niiden turvallisuutta ei voi taata tuntuisi toki muutenkin hölmöläisten hommalta.

Sotilasasioihin perehtynyt toimittaja Alexander Golts sanoo ymmärtäneensä helmikuussa sen, mistä Venäjän kovenevissa otteissa on kyse. Ukraina on iso eurooppalainen maa, jolla on paljon ongelmia. Sillä on pulmia myös puolustusvoimiensa uudistamisensa kanssa.”

**

Vuosi 2022 on osoittanut, että lännen tuki on mahdollistanut taisteluiden jatkumisen. Ukrainan ja Venäjän tappiot ovat valtavia, ja toistaiseksi puhutaan vasta sodan välittömistä vaikutuksista.

Meillä Suomessakin käydään aiheellista keskustelua siitä, muuttaako raaka sota meidän omaa ymmärrystämme tulevaisuudestamme. Onko meidän tarpeellista pohtia sitä, mitä sota voisi laajentuessaan omille rajoillemme aiheuttaa välittömästi ja mihin olisi syytä vetäytyä rajalta.

YLEn uutissivuilla hakusanalla – varautuminen – on nähtävissä mahdollinen sota, josta puhuminen on realismia.

Venäjän ajautuminen täydelliseen “selvitystilaan” on vielä kaukana.

-Ajatus siitä, että kun oli nähtävissä Venäjän ajautuminen pattitilanteeseen, ettei etenemistä tapahdu – toimittiin niin, että ikään kuin väsytettiin Ukrainaa riittävän pitkälle, että se neuvottelisi valloitettujen alueiden luovuttamisesta. Nyt tämä on menetetty. Alueellisesti iso tappio, mutta myös  symbolis-psykologinen merkitys on Venäjälle suuri, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija Jussi Lassila Iltalehden Sensuroimaton Päivärinta -ohjelmassa.