Sopeutuvat

Politiikka Venäjällä ei ole mitään viinin lipittelyä tai edes rankkaa vodkan kittaamista – vaan sotaa.
Näin arvioi politiikan tutkija Kirill Rogov blogissaan.

Venäjällä politiikan nykyinen tila on tullut selväksi, kun ihmisille on tarjottu kolmen ruokalajin ateriaa, ja kysytty sivulauseessa eikö borštš-keitto maistu.

Kuten Venäjän presidentti itse sanoo: jos nyt ei äänestettäisi, alettaisiin kohta jokaisella vähänkään poliittisesti merkittävällä taholla miettiä hänen seuraajaansa.

Venäjällä on äänestetty jo viikon ajan perustuslakimuutosta, joka mahdollistaa presidentti Vladimir Putinin jatkokaudet. Äänestys jatkuu 1. päivä heinäkuuta kello 20 asti.

Käytännössä nyky-Venäjä toimii vain, jos nykyinen presidentti jatkaa.

”Tehtävä töitä, ei etsittävä seuraajaa”, Putin sanoo itsekin. Hänellä on ollut toinen toistaan kansaa kosiskelevampia esityksiä televisiossa.

Johtajalle pelkät luvut eivät ole tärkeitä. Hän tekee kaikkensa, jotta näyttäisi siltä, että enemmistö tukee häntä.

Mainiot politiikan tutkijat, riippumattomien kanavien toimittajat ja todellisen elämän huvittavat tapahtumat tekevät Venäjän seuraamisesta kiinnostavaa.

Venäjällä on aina ollut useampia ”todellisuuksia”. Uutiskanava Dožd on onnistunut päivittäin esittelemään uusia oleellisia asioita aikana, jolloin muutoksista maan perustuslakiin vallitsee valtion tiedotusvälineiden mukaan autuas yksimielisyys.

Kanava on myös osoittanut, ettei pelkkä rikkomusten esittely ole kenenkään etu. Tavoitteena on vastuullinen journalismi, jollaisesta käy esimerkiksi juttusarja sähköisen äänestämisen väärinkäytöstä.

Propagandan vastapainoa on tietenkin huumori, jolla selvittiin Neuvostoliitossa Leonid Brežnevin pysähtyneisyyden jakso 1980-luvulla. Venäjäläiset nauravat ja itkevät läpi tiukkojen aikojen kuten ennenkin.

Internet tulvii hulvattomia videoita ja meemejä kansalaisäänestyksestä.

Äänestä – nosta maamme parhaiden joukkoon! Senegalin ja Burundin rinnalle:

Kaikuja vuodelta 1937

Mutta samaan aikaan maan kulttuuripiireissä kuohuu, koska yksi sen valovoimaisimpia taiteilijoita, teatterinjohtaja ja ohjaaja Kirill Serebrennikov tuomittiin petoksesta. Hänen katsottiin osallistuneen valtiolta saatujen avustusten kavallukseen.

Tunnettu ohjaaja Andrei Zvjagintsev (Leviathan ym.) tulistui juuri äänestyksen alla tuomitun kollegansa  puolesta.

Kysymys on siitä, että meiltä kielletään oma ajattelu siten kuin vapauden, luovuuden, uskalluksen ja tulevaisuuden vuoksi syntyneet ajattelevat. Meiltä peitetään tulevaisuudennäkymät. Maa ilman tulevaisuudennäkymiä on tuhoon tuomittu.

Tässä olisi uudelle Hieronymus Boschille maalauksen aihetta kerrakseen: maassa riehuu tappava tauti, joka niittää maahan joka päivä tuhansia ihmisiä. Samaan aikaa valtavat massat kasvonaamareissa äänestävät monarkin ikuisen hallitsemisen puolesta – monarkin, joka istuu bunkkerissaan desinfioidun tunnelin päässä. Kruunu on viruksen päässä. Tällaisessa maassako me olemme haaveilleet asuvamme?

Kulttuuriväen hermostuminen kuvaa yhteiskunnan tilaa laajemminkin. Venäjä on jo valmis diktaattorin vallan täydentämiseen, ja niin sanotulla perustuslain tarkistuksella on vaikea nähdä muuta tarkoitusta kuin vahvistaa johtajan asemaa, jota ei pidä minkään uhan horjuttaa. Ei edes kuvitellun.

Suuri osa kansasta hyväksyy sen, että heille tuntemattoman taiteilijan töiden rahoittaminen lopetetaan eikä heitä haittaa vaikka samalla saadaan jarrutettua kaikkien taiteilijoiden intoa kokeilla ja tehdä jotain toisella tavalla.

Äänestämisen kanssa tilanne  ei ole ihan yhtä lohduton – toistaiseksi.

Uusi normaali

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että hallinnollisin keinoin Venäjän johto ei enää saa riittävästi äänestäjiä liikkeelle.

Valtion propagandaan on käytetty kymmeniä miljardeja. Kyse on itseasiassa pienestä summasta, koska nyt valitaan diktaattorin lisäksi myös muuta väkeä. Koko hallintomalli – putinismi, lepää johtajansa varassa.

Koska pyrkimys sementoida valtion johdon asema on historiallinen, ei niin sanottujen vaalien seurauksille ole hintalappua.

Tutkija Lilia Ševtsova muistuttaa historiassa olleen hetkiä, jolloin hallitsijat ovat yrittäneet pysäyttää ajan. Joskus he ovat onnistuneetkin ja sen takia kokonaisia sivilisaatioita on kuollut pois.

”Ei kai sellaista voi sattua yhteiskunnassa, joka on osa globaalia yhteisöä.”

Kiinnostavinta onkin jo miettiä sitä, miten äänestäminen jatkuu Venäjällä. Syksyllä pidetään monia paikallisvaaleja.

Käytettävissä olevien tietojen perusteella voidaan päätellä, että ennakkoon ovat äänestäneet valveutuneet valtion ohjaukseen luottavat tai siitä riippuvaiset.

Tietenkin etukäteen kerrottiin, että kaikki pääsevät varmasti ilmaisemaan mielipiteensä: sanomaan kyllä tai ei, mutta silti sirkus yllätti kyyniset tarkkailijat.

Vastaisuudessa Venäjällä haluttaisiin käydä äänestyksen toteuttamisesta avointa keskustelua.

Äänestämisen sääntöjä on Venäjällä rukattu lopputulosta silmällä pitäen. Kahta kertaa ei ole voinut onnistua samoilla säännöillä.

Nyt on todistettu, että varsinkin monipäiväisiä vaaleja on vaikeaa – fyysisesti mahdotonta – valvoa.

Tärkeintä vaikuttaa olevan osallistumisprosentti. Seuraavaa liikettä mietitään myöhemmin.

Rogov kirjoittaa Facebookissaan:

”Ei ole niin tärkeää, mitä äänestätte, vaan minkä menettelyn mukaan. Se onkin täysin huijausta, neuvostoäänestys, jossa teitä voidaan huijata vaikkapa sähköisesti, tai penkillä istuen, tai auton tavarasäiliössä, tai kotona. Se on ja tulee olemaan uusi normaali.

Tämä ei ole edes sanojen tarina, vaan diktaattorin tarina: millainen hän on, miten muuttuu ulkonäkö ja plastiikka, mikä taas ei muutu.”

Paluu perestroikkaan

Edellisten 20 vuoden aikana vaalit eivät ole kertoneet koko kuvaa ihmisten mielialoista. Todennäköisesti äänestysluvut ovat korkeita, mutta niihin voidaan suhtautua epäillen – kuten aina.

Asiantuntijoiden näkemykset ovat tietenkin varovaisia. Ehkä kolmannes äänestäjistä antaa tukensa presidentille. Osa ihmisistä on varmasti vasta ihan viime hetkillä ymmärtänyt, että he antavat äänensä elinikäiselle presidentille.

Region-Expert -sivuston päätoimittaja Vadim Shtepa arvioi kirjoituksessaan sitä: ”Onnistuuko Brežnevin perustuslain palautus?”

”Venäjän eri alueilla lisääntyy oikeutettu tarve saada valita alueen oma johto itse paikallisesti. Nykyinen Kremlin valitsema johto eli kuvernöörit ei eroa mitenkään Brežnevin aikojen tavasta sijoittaa alueille ´ensimmäiset sihteerit´. Meidän aikamme kansalaiset eivät oikein sulata tätä. Putin on kuitenkin itse luomansa järjestelmän vanki. Hän ei voi sallia vapaita vaaleja ja todellista federalismia, koska silloin hänen ´vertikaalinsa´[kuvitteellinen] hajoaisi. Yrittäessään tehdä hallinnostaan ´ikuisen´ hän ohjelmoi itse yhteiskuntaan ´uuden perestroikan´ odotuksen.

Получится ли у Путина ремейк брежневской конституции?

Vaalivilpin paljastaminen on tällä kertaa vaikeampaa. Mutta toisaalta aiemmin ei myöskään ole julkaistu samaan tahtiin ennakkokyselyjä äänestysvilkkaudesta.

Valtiollisen tutkimuskeskuksen tekemän kyselyn mukaan valtaosa venäläisistä tukee muutoksia perustuslakiin. 163 000 äänestäjän parissa tehdyn kyselyn mukaan 76 prosenttia vastaajista tukisi lakimuutosta.

Vaihtoehtoisen, puhelinhaastatteluihin perustuvan oman kyselyn tehneen ryhmän mukaan perustuslain muutokset eivät ole sittenkään mikään läpihuutojuttu.

”Vastaan enemmän kuin puolesta ”

Sosiologi Sergei Balanovski kertoo Facebook-sivullaan jättäneensä pyynnöstä yhden lauseen pois Forbes-lehdessä julkaistusta artikkelistaan:

Vaikka moni kansanäänestykseen osallistuva antaa äänensä koko uudistuspaketin puolesta, virkakausien nollaaminen ja presidentin valtaoikeuksien laajentaminen eivät saa välttämättä edes ehdotonta enemmistöä puolelleen. Jos niistä äänestettäisiin erikseen, ne eivät menisi läpi. Juuri siksi ne ovat osa kokonaispakettia.

Tutkija Jekaterina Šulman muistuttaa, että Balanovskin tutkimuksessa kyse ei ole taikatempusta, vaan satunnaisotannalla valituista ryhmistä, jotka edustavat eri sukupuolia, ikäryhmiä ja alueita, yhteensä 1267 henkeä. Kyselyn toiseen osaan, joka koski eri uudistuksia, vastasi 584 henkeä.

Voidaan olettaa, että nuo ihmiset ovat tiedostavampia ja poliittisesti motivoituneita: on monimutkaisempaa täyttää lomake netissä kuin vastailla puhelimitse esitettyihin kysymyksiin. Kokonaisuus vastaa sosiologien oletuksia: vastaan on enemmän kuin puolesta.

Äänestyksen järjestäjillekin luvut olivat jo etukäteen tiedossa. Juuri siksi äänestyksen säännöt laadittiin tällä tavoin: muuten ei olisi satu toivottua tulosta.

Kantansa päättäneistä uudistuksia vastaan siis 32 % ja niiden puolesta 28 %. Yhteensä 60 %. 25 % vastaajista ei osannut sanoa kantaansa ja 15 % oli päättänyt jättää äänestämättä.

Vaalien varmistamiseksi Venäjän perustuslakiin kirjattiin kummallisuuksia. Samaan malliin eteni äänestäminenkin.
Vaaliuurnia on joka paikassa: porttikongeissa, internetissä. Virkailijan voi pyytää kotiin.

Syyksi kotona äänestämiseen riittää vanhuus. Onpa raportoitu siitäkin, että kotiinsa on voinut saada vaaliuurnan, vaikka ei olisi sitä pyytänytkään.

Äänestäkää – ei haittaa vaikka ilmestytte paikalle ilman passia. Setvitään myöhemmin.

Ihmiset äänestävät koko perheen puolesta.

Alueilla voidaan äänestää myös joistakin omista asioista. Volgogradissa kysytään kellojen siirtämisestä.Toisilla alueilla annetaan alennuslippuja kauppoihin ja jotkut vetoavat äänestäjiin arpajaisilla, joissa palkintoina on autoja ja puhelimia.

Kun äänestykseen liittyvää kuvamateriaalia katselee matkan päästä, kuten minä Suomessa, voi hyvin havaita sen, kuinka vuoden 1945 yhdistämisessä äänestämiseen vuonna 2020 on onnistuttu; Perinteisten arvojen ylläpitäminen näyttää sopivan monelle yhtä hyvin kuin jumalan lisääminen perustuslakiin: avioliitto on miehen ja naisen liitto – LGBT on lännen juoni.

(Videossa lyhyesti Venäjän muutoksista englanniksi.)

Ilmapiiri Venäjällä huononee joka päivä”, arvioi poliitikko Leonid Gozman. Perustuslailla ei ole käytännön merkitystä. Tavallinen ihminen ei elä sen mukaan.

Kyse ei ole edes siitä, miten vallanpitäjät legitimoivat oman asemansa vaan siitä, että miljoonat eri mieltä olevat ymmärtäisivät olevansa vähemmistössä. Siksi on tärkeää äänestyttää kansaa.

Valtaa pitävät ymmärsivät vuosi sitten, että eivät enää voi voittaa vaaleissa. Kun äänestämisestä on tehty helppoa, ovat myös rikkomukset paitsi mahdollisimpia myös todennäköisiä. (Esimerkiksi mahdollisuus kahteen kertaan äänestämisen on osoitus järjestelmän heikkouksista.)

Viime vuonna valtaa pitävät joutuivat antamaan periksi oppositiolle paikallisvaaleissa muun muassa Moskovassa.

Äänestystä ei järjestettykään uudistusten hyväksymistä varten. Ei siihen äänestystä tarvittu. Se oli propagandistinen toimi ja suunnattu niille kymmenille miljoonille, jotka ovat väsyneitä Putiniin ja haluavat muutosta, ovat saaneet tarpeekseen. Heidät piti vakuuttaa siitä, että enemmistö on Putinin puolella, ja heidän siis väsyneinä ja erimielisinä on istuttava kiltisti ja oltava kiitollisia siitä, että heidän annetaan hengittää.

Gozmanin mukaan ihmisiä valmistellaan kohtaamaan valtiovallan toimet, joilla kavennetaan monia kansalaisten oikeuksia. Poliitikko ei usko, että parlamentin alahuoneen vaaleja aiotaan edes järjestää.

”Hiipivä tšetšenisaatio”

Poliittista huoraamista, sanovat vastustajat, kun monia suuria yleisöä kerääviä some-tähtiä on ostettu mukaan propagoimaan niin sanottua kansalaisäänestystä. Tunnetut näyttelijät kertovat velvollisuudestaan maataan ja sen johtajaa kohtaan.

Valtakunnallisissa television uutisissa kerrotaan siitä, kuinka monet julkkikset äänestävät: Sergei Garmaš tulee äänestämään suoraan teatterista. Samoin Vera Alentova ja Vladimir Menyšov.

Asun tässä maassa. Rakastan sitä. Miksi en äänestäisi?

Suomalainen äänestyksen seuraajaksi kutsuttu tarkkailija arvioi Venäjän perustuslakimuutoksia koskevaa äänestystä valtiollisen uutistoimisto Rian jutussa:

Suomalainen politiikan tutkija, ihmisoikeuspuolustaja, Helsingin yliopiston dosentti ja kansainvälisen tarkkailijakomitean jäsen Johan Bäckman lausuu toimittajalle, että äänestys on järjestetty erittäin hyvin pandemian aikaisissa poikkeusoloissa. Kansalaisten turvallisuus on otettu täydellisesti huomioon. Kaikki perustuslakiuudistusta koskeva informaatio on avoimesti saatavilla, ja jokainen äänestyspaikan toimihenkilö tietää tehtävänsä. Bäckman sanoo olevansa varma, että Venäjän kansan ääni tulee kuulluksi tässä äänestyksessä, jolla on äärimmäisen tärkeä merkitys myös koko maailmalle, vaikkakin se vahvistaa juuri venäläistä demokratiaa ja tekee siitä läpinäkyvämmän. Tarkkailija ei näe mitään ongelmia äänestyksessä lukuun ottamatta ”joitakin russofobian ilmentymiä, joita esiintyy ulkomaisissa tiedotusvälineissä”.

Uutislähetykset ovat vain Venäjän virallisen näkemyksen peili. Äänestysten ”tšetšenisaatio” on vielä jonkun matkan päässä, mutta samalla näyttää siltä, että illuusio yhtenäisesti äänestävistä venäjäläisistä ei pidä ollenkaan. Politiikan tutkija Dmitri Oreškin:

Hiipivä ’tšetšenisaatio’ on vain yksi heikentymisen ilmenemismuoto. Jos jättäytyy tämän ikävän prosessin ulkopuolelle, se saattaa tuoda mukanaan illuusion siitä, että on pystynyt henkilökohtaisesti olemaan osallistumatta, mutta todellisuudessa se poistaa viimeisetkin jarrut syöksyssä vuorenrinnettä alas.

Ramzan Kadyrovin Tšetšenia voi olla jo lähempänä meitä kuin osaamme ajatella.

Pienen nuken kädessä olevassa kyltissä lukee: Vastustan!

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *