Sotilasleiri

Kollektiivinen Venäjä – itsevaltainen johtaja ja hänen kanssaan toimivat, ovat sotarikollisia.

Odessaan hyökkääminen on ollut vain ajan kysymys, mutta syytteen sotarikoksista saavat ihmiset murhista Kiovan lähistöllä

Britannia on käynnistänyt todisteiden keräämisen.

“Butšan pormestarin mukaan ukrainalaiskaupungissa olisi haudattu jo 280 ihmistä joukkohautoihin Venäjän joukkojen jäljiltä, ja hautaamattomia ruumiita makaa kaupungin kaduilla edelleen. Uhrilukuja ei ole vielä voitu vahvistaa riippumattomista lähteistä.”

****

Hyökkäämällä Ukrainaan Venäjän itsevaltias pyyhkäisi maan historiasta 20 vuotta

Paluu 2000-luvun alkuun sopii mielenmaisemaan, jossa muistellaan sitä, kuinka Venäjä aloitti uuden taloudellisen nousun.

Kunnes kasvu tyrehtyi.

YouTube -kanavallaan keskustelevat muun muassa öljyteollisuudessa rikastunut Mihail Hodorkovski ja oikeustieteen tohtoriksi Ukrainassa väitellyt Vladimir Pastuhov. Molemmat tuntevat Venäjän nykykehityksen. He ovat maanpakolaisina Lontoossa.

Yhdysvalloissa Donald Trump otti kunnian talouden noususta Barack Obamalta, ja samoin teki Putin jo 2000-luvun alussa.

Neuvostoliitto kehittyi perestroikan jälkeen

Yrittäminen kantoi hedelmää, vaikka vaikeuksien kautta. Demokratia kuopattiin jo Boris Jeltsinin kauden ensimmäisinä vuosina, kun valtaa keskitettiin presidentille.

Tuolloin – vuonna 1993 – haastattelemani Pastuhov oli varma, että juoppo jättää pian tehtävänsä. Lännessä uskottiin maan demokratisoitumiskehitykseen.

Vallan vaihduttua vuonna 2000 muutama vuosi oli rauhallista. Sitten avaruusaluksessa matkannut simpanssi alkoi ajatella kuin ihminen, arviovat keskustelijat.

Venäjällä Vladimir Putin sanoi ääneen sen, mitä oli jo pidempään mietitty, että Neuvostoliiton hajoaminen oli vuosisadan katastrofi.

Aikansa geopoliittista takaiskua paikataan Ukrainassa.

Sotilasleiri alkaa muotoutua

Kehittyneet markkinat tuhottiin vuonna 2007.

Väkivallasta ja kansan kurissa pitämisestä vastaavien parissa kehitettiin tapoja, joilla kaapattiin teollisuus, kuten oli jo aiemmin menestyksekkäästi varastettu Hodorkovskilta hänen yhtiönsä Jukos.

Kun maasta tehdään sotilasteollinen leiri, on Pastuhovin mukaan ymmärrettävää, että ennemmin tai myöhemmin käy kuten Hitlerille kävi.

–Venäjäläisille imperialismi tarkoittaa käytännössä sitä, että valtio suojelee häntä hyökkääjältä. Kun tällaista ei ole, on simuloitava hyökkäys ja markkinoitava kansalaisille imperialistinen malli, Hodorkovksi sanoo.

Hodorkovski on vakuuttunut, että järjestelmä purkautuu kun ihmiset ymmärtävät tämän ja alkavat vaatia eri alueilla oikeuksiaan.

Liberalismia pidetään valtion propagandan vuoksi kirouksena maalle. Siksi on vuosikaudet jauhettu muun muassa seksuaalisen tasa-arvoisuuden Venäjää rapauttavasta voimasta – puhuttu homopropagandasta.

Venäjää on tarkasteltava monena

Moskovassa, Pietarissa, Jekaterinburgissa ja joissakin muissakin kaupungeissa monen maailma on samanlainen kuin missä tahansa Euroopassa.

Mielipiteen muokkaus on aloitettu nuorista, koska vanhempi väki tukee nostalgisia ajatuksia nuoruutensa onnellisista vuosista 1970-luvulla.

–Kulttuurin osalta on menty jo huonommaksi kuin Leonid Brežnevin aikaan, sanoo Putinin kanssa lähes saman ikäinen, tunnettu musiikkikriitikko Artjom Troitsky Navalnyi Live-kanavan haastattelussa.

Monet Venäjän kulttuurielämän kirkkaat tähdet ovat jo jättäneet Venäjän.

Heidän joukkopakoaan Kremlissä ei odotettu.

Facebookissa sotaa arvioinut suomalainen historioitsija,  filosofian tohtori Vesa Mauriala kiteyttää postauksessaan:

“Lopuksi: kyseessä ei ole vain “Putinin sota”, vaan näille tavoitteille – ja diktaattorin toiminnalle – löytyy Venäjän väestön laajan enemmistön tuki. Se on osin tulosta propagandasta, mutta isovenäläiselle ajattelulle perusvenäläisten keskuudessa on paljon syvemmät juuret. Venäjällä on nyt, kuten aina, ollut sivistyneitä ja maailmaa laajasti katsovia toisinajattelijoita, mutta verrattuna sivistymättömiin kansankerrostumiin he ovat vaiennettu vähemmistö.“

Toimittajat ja muut marginaalissa Putinin Venäjällä olleet ovat saaneet lähteä. Heitä ei Venäjän johto jää kaipaamaan.

Suuri ongelma on kuitenkin jo käsillä, koska arviolta 100 000 ohjelmoijaa ja muuta it-alan ammattilaista on jättänyt Venäjän.

Venäjälle jääneitä voi odottaa sama kuin väkivaltaorganisaatioissa työskennelleitä ja monia valtion virkamiehiä, joiden lomamatkatkin ovat jo pitkään olleet kiellettyjä tai vähintään tarkan syynin kohteena.

Jablako-poliitikko Lev Schlosberg tweettaa ajatuksen, jonka voin hyvin jakaa: “Venäjästä kirjoittaneet ihmiset muistelevat kaihoisasti entisiä – puolittain, vapaita aikoja.”

Al Jazeera raportoi Harkovasta Ukrainan toiseksi suurimmasta kaupungista.

****

Kommentti! Facebookissa 31. päivä maaliskuuta 2022

Itsevaltiaan linja on selvä. Sotimalla ja pala palalta Venäjää laajentaen historiaan. Valloittaja voi olla omassa maassaan, jossa väliä on heillä, jotka elävät 1900-lukua.

Johtajan lähipiiri on pieni eikä Venäjän laajentamiseen valmistautumisessa onnistuttu. Erityisperaatio epäonnistui. Maan on pakko käydä väkivaltaista rumaa sotaa.

Venäjä ideologia perustuu viime vuosisadalla kehittyneisiin keinohin hallita.

Verenvuodatukseen kyllästyneiden mielipiteitä ei kuunnella eivätkä nämä vastaa mielipidetiedusteluihin.

Kansa mielipidettä Ukrainaan hyökkäämisestä ei ole mitään varmaa tietoa, vaikka sosiologeja en käy heidän työssään neuvomaan.

Tapahtuneen perusteella voidaan kuitenkin tehdä aikajana joka on entistä informatiivisempi.

Diktaattoriksi kohonnut Putin aloitti kiipimisen Venäjän johtajaksi viime vuosisadalla määräämällä taloja räjäytettäväksi Venäjällä; Oikeamielisenä venäläisenä hän esiintyi sotkemalla tšetšeeniterroristit vessanreikään, ja nostamalla omat ihmisensä alueiden johtoon.

Sota Georgiassa naamioitiin kansanmurhan pelastusoperaatioksi; tilapäisesti presidentin tehtäviä hoitanut Medvedev kantoi vastuun.

Nyt miehitetty Etelä-Ossetia alkaa olla kypsä liittymään Venäjään. Alueella on merkitystä keskellä EU:n jäsenhakemustaan valmistelevaa Georgiaa.

Vaihdettuaan paikkaa Medvedevin kanssa ja huomattuaan, ettei pelkkä kurin kiristämien rauhoittanut Venäjää vuoden 2012 jälkeen, Putin määräsi Ukrainan kansannousun jälkimainingeissa Krimin kaapattavaksi.

Propagandassa lämmitettiin ajatus Novorossiajasta, mutta Asovan meren rannnan miehitys epäonnistui, ja Kremlille työkaluksi juhlittiin itsenäisiksi “kansantasavalloiksi” julistautuneita Luhanskin ja Donetskin feikkivaltioita.

Nämä ovat käyneet Ukrainan kanssa sotaa viimeiset kahdeksan vuotta ja pitäneet huolen siitä, että vihamielinen naapurimaa pysyy uutisaiheena ja avoimen vihan kohteena.

Neljäs sota on avoin hyökkäys Ukrainaan, jossa sotilaat käyttäytyvät niin kuin turhautuneet miehittäjät aina tekevät.

****

Venäjällä vuosikausia syvennetty viha muita – outoja – kohtaan on ikivanhaa perua, mutta sen nykyaikainen versio – television zompi-laatikossa tuotettu propaganda, on ollut välttämätöntä, koska pakotteet pahensivat venäläisten talousvaikeuksia, ja söivät Putinin kannatusta kansansa ehdottomana johtajana.

Viimeisin mielipidetiedustelu on tehty diktaattorille. Sillä on merkitystä ennen muuta eristäytyneen miehen omalle kuvalle.

Vallassa pysyminen vaatii jatkossa aina vaan kovempia toimia. Riippumattomalta journalismilta vietiin jo toimintaedellytykset eikä tutkijoillakaan ole helpompaa.

He, kenellä on mahdollisuus, jättävät maan. Monet toimittajat ja tietotekniikka-alan ammattilaiset ovat jo lähteneet.

Monella oli ennen moraalinen dilemma: tehdä hyvällä palkalla propagandaa tai kirjoittaa pienemmällä rahalla riippumattomalle medialle. Nyt on valinta tehtävä sen välillä osallistuuko propagandaan vai ollako tekemättä työtä ollenkaan.

Maanpakolaiseksi pakotettu oppositiopoliitikko, ja liikemies Mihail Hodorkovski on varma, että todennäköisesti Putin käyttää sotaa myös viidennen kerran, kun hänen tarvitsee nostaa omaa kannatustaan.

Palanen kerrallaan politiikkaan kuuluu myös Ukrainan ja Moldovan rajalla oleva maakaistale – Transdnietsria.

Mikään ei viittaa siihen, että diktaattori aikoisi lopettaa valloituksia tai ihmisten tappamista ja itselleen sekä muille valehtelemista.

Vaikka mistäpä sen tietää. Ehkä viha on se, joka pitää bunkkeripapan henkisesti kuosissaan.

**

Kommentti! Facebookissa 1. päivä huhtikuuta 2022

Venäjän diktaattorin lääkärit ovat iso aihe. Tutkiva journalismi osoittaa jälleen voimansa.

Ulkovaltojen agentiksi leimattu Proekt-sivusto kertoo useiden lähteiden perusteella, että uskomushoidoista ammennetaan voimaa sen lisäksi, että syöpiin erikoistuneet lääkärit hoitavat säännöllisesti julkisuudesta katoavaa johtajaa.

Minusta paljastavinta sivuston selvityksessä ovat kuitenkin tosiasiat, jotka osoittavat sen, kuinka moni itsevaltiaan pienen piirin luotettavista ihmisistä on lääkäreitä, ja kuinka moni heistä on psykiatrin koulutuksen saaneita, ja lopputulos on lähes täydellinen eristäytyminen ja ”verikylvyt” puolustusministerin kannustamana.

Kyseessä on ydinasevaltion ylipäällikkö, joka voi laukaista maailman tuhoon johtavan kierteen.

”Ukrainan sodalta puuttuvat kasvot.”

Yliopiston opettajana Jyväskylässä toimivan eversti (evp.) Martti J. Karin ajattelua selvittävästä Hesarin haastattelusta voi jatkaa, ettei kysymys ole vain sotilaallisen operaation kasvoista.

Mikä olikaan syy sotaan, jota nyt käydään Ukrainassa?

Tavoitteista selkeimmin kerrotaan aina, että kyseessä on puolustautuminen.

Tarinan pääosassa on kärsineen kansan tuska ja pyrkimys historiallisen vääryyden korjaamiseen.

Kertomusten pitää olla vahvoja. Ne tarvitsevat jotain johon pitäytyä.

Nykyaikaiseen sodankäyntiin kuuluvat oleellisena osana kaltaiseni ihmiset, jotka eivät osaa olla jakamatta someen ajatuksiaan, näkemyksiä ja tunteita herättäviä kuvia.

Teemme tarinaa.

Georgian vuoden 2008 sodan taustaa selvittäessäni törmäsin ihmisiin ja teoriaan sodasta.

Yksittäisetkin tapahtumat voivat olla kaukaa katsottuna kiinnostavia palasia suuremmassa pelissä, jota määritellään erilaisten teoreettisten kehysten sisällä.

Journalismissa ja hyvin rakennetuissa kertomuksissa yleensä edetään yksittäisestä – lähellä olevasta, tutuksi tulleesta – yleiseen.

Jokaisen sodasta puhuvan pitäisi nähdä pakolaisten kasvot, miettiä niiden kertomaa.

Palattuani vuonna 2008 Georgiasta muutaman päivän kestänyttä kahakointia seuraamasta, oli minulle, hotellissa yöni nukkuneelle, vaikea hyväksyä kaikkialla tarjottua sodan syytä.

Synnytyssairaalassa olin tavannut taisteluja karkuun lähteneen tuoreen äidin; sairaalan teho-osastolla haavoittuneen venäläisen ja osseettimummon.

Sota oli kasvoton – järjetön.

Mutta tietenkin sodalla oli tarkoituksensa: se esti Naton laajenemisen.

Kun Kiina tukee Venäjää Ukrainan sodassa, se esittää samalla ”tuttua tarinaa”. Sen mukaan olisi hyvä, jos Yhdysvaltojen vaikutusvaltaa saadaan rajoitettua.

Nato ei saa laajentua.

YLEn toimittamissa jutuissa Afrikasta ja Latinalaisesta Amerikasta kerrotaan, että sotaan Euroopassa on jouduttu, koska Nato laajenee.

Mikä tässä on niin kummallista?

Sodankäynnin tarkoitus on siis valtavan kokoinen taistelu olemassaolosta, jota käydään muutaman ihmisen käskyjen täyttämiseksi.

Tai demokraattisesti valittujen johtajien pyrkimys sopia mahdollisuuksien mukaan tietyistä säännöistä, kuten on optimistisesti suurten katastrofien jälkeen aina yritetty tehdä.

Eihän tälläistä voi käsittää.

Paitsi järkeilemällä ja tekemällä arvioita, joiden perusteella on helpompaa sanoa, että koska joku on näin, on sen todennäköisesti oltava myös tällä tavalla.

Ammattilainen voi irrottaa itsensä voimakkaista tunnekokemuksistaan. Se on työn hoitamisen kannalta välttämätöntä.

Ettekö lähde taistelujen alta? Minne? En minä enää mihinkään.

Minä palaan kokemaani omalla tavallani; sotalapsena ollut äitini on aidosti huolestunut siitä, mitä hänen lapsilleen nyt tapahtuu, kun sota tulee uniin ja häiritsee valveilla oloakin.