Ukrainan sankarit

Venäjän saattohoito tuntuu liioittelulta.  Mutta selkeästä muutoksesta on kyse – jälleen kerran.

Valtava maa, kuten sen edeltäjätkin, on siirtynyt tilaan, jossa se kehittyy joksikin toiseksi.

Hitaasti mutta varmasti. Kun Neuvostoliitto korahtelee  – edelleen  – muu Eurooppa yhdentyy Naton jäsenyydessä.

Suomessa niin kuin kaikkialla muuallakin on aivan selvää, että Venäjä voi hyökätä naapureitaan vastaan.

Presidentti Sauli Niinistön mielestä Venäjän on syytä katsoa itseään peiliin, kun se miettii Suomen ja Ruotsin ratkaisuja oman turvallisuutensa varmistamiseksi.

Niinistö ja Ison-Britannian pääministeri Boris Johnson pitivät yhteisen tiedotustilaisuuden presidentinlinnassa Helsingissä.

Yle julkaisi medioille lähetetyn julkilausuman sanasta sanaan.

Minua hävettää puolestanne, lastenlapset. Taistelimme rauhan puolesta, te valitsitte sodan. (Kersantti Polupanov) @tekijätuntematon

Kislavodskin kaupunginjohtaja Jevgeni Moisejev kertoi Telegramissa 9. päivä toukokuuta järjestämästään tilaisuudesta, jossa lapset saivat ampua viimeisen fasistin.

**

Kaunista!

**

Siinä missä kolmen kuukauden sotaretki on yhdistänyt eurooppalaiset, Venäjällä halutaan uskoa voittoon – hinnalla millä hyvänsä – kuten ennenkin.

Emme voi tietää tarkasti, miten mielialoja on arvioitu, mutta meille kerrotaan, että kaksi kolmesta venäjäläisestä kannattaa “erityisoperaation” johtajaa.

Vaikka Venäjästä tulisi muun maailman silmissä lopullisesti terroristivaltio, kuten Yhdysvalloissa Lindsey Graham on ehdottanut, rivikansalaisten parissa maan johdon kannatus  tuskin vähenisi merkittävästi.

Liettuan vastaavaan päätökseen Venäjästä terroristivaltiona on suhtauduttu vähätellen. Liettualaiset katsovat, että Venäjän asevoimat on tarkoituksellisesti ja järjestelmällisesti kohdistanut pommituksensa siviileihin.

“Liettuan parlamentti eli Seimas julisti yksimielisesti 128 äänellä Venäjän olevan terroristivaltio, kertoo venäjänkielinen Delfi. Seimas korostaa päätöslauselmassaan, että Venäjän asevoimat ja sen palkkasoturit ovat toteuttaneet massiivisia sotarikoksia Ukrainan alueella erityisesti Butšan, Irpinin, Mariupolissa, Borodjankassa ja Hostomelissa.”

**

Sotaa on käyty jo 77 päivää.

Virallisen näkemyksen mukainen todellisuus taistelusta natseja vastaan, kuten 1940-luvulla, hajottaa perheitä ja osoittaa Venäjän johdon elävän myös omanlaisessaan epätodellisessa rinnakkaistodellisuudessa.

Nimittäin propagandalla on myös päinvastainen vaikutus: televisio on menettänyt merkitystä pääuutislähteenä. Parissa kuukaudessa luvut ovat vähentyneet Venäjällä 33 prosentista 23 prosenttiin.

Luottamus television uutisiin laskee eikä verkkomediastakaan olla yhtä kiinnostuneita kuin aiemmin. Voiton päivänä saatiin hetkeksi sekoitettua myös valtion median ohjelmista kertovat sivut.

Omaan televisioonsa ihmisillä on kuitenkin “jännä” suhde, kuten tweettaaja Olexander Scherba huomioi.

“Voiton päivää! Hurraa, toverit!”

Sivustojen estoja kiertäviä VPN-palveluita myydään kiihtyvällä tahdilla. Kielletyt sivustot – muun muassa Telegramissa jaetut – lisäävät suosiotaan.

Verkosta löytyy kuvia ja tarinoita – uutisia todellisuudesta vaikka Mariupolin terästehtaan uumenista.

Taistelut jatkuvat

Haavoittuneita ei ole saatu evakuoitua. Nämä ovat läsnä epäinhimillisissä oloissa – vailla kunnon hoitoa.

Valtavan tehdasalueen uumenissa on edelleen paljon haavoittuneita ja siviilejäkin.

Katso lisää kuvia linkistä: @https://t.me/voynareal/21842

Karut kuvat Voynyreal-Telegram kanavalta ovat ristiriidassa voitonpäivän juhlaviin tunnelmiin nähden.

Venäjän ulkoministeriön tiedotus korostaa sitä, kuinka sen omat internet-sivut ovat täyttyneet kaikenlaisesta materiaalista, jotka kuvaavat sitä, miten kautta maailman tunnustetaan rakkautta sodan voittajia kohtaan.

Ukrainan sota on kuitenkin nostanut jännitteitä. Venäjän edustustot joutuivat monessa paikassa järjestämään juhlintansa turhia korostamatta ja silti sodanvastaiset provokaatiot onnistuivat kuten Puolassa.

Puolan ulkoministeriö esitti pahoittelunsa Venäjän Varsovan-suurlähettilään Sergei Andrejevin joutumisesta keinoverellä töhrityksi.

Virallinen Venäjä on vaatinut Puolaa pyytämään erikseen anteeksi sitä, ettei maassa onnistuttu täyttämään diplomaattisia suhteita koskevaa Wienin yleissopimusta. Voitonpäivän välikohtauksen katsotaan osoittaneen, ettei Puola ole kyennyt varmistamaan diplomaattien koskemattomuutta.

Omanissa vieraileva Venäjän ulkoministeriön tiedotusta johtava Marija Zaharova arvioi, että ongelmia on muuallakin. Kansalaisten tahtoa ei noudateta Baltian maissa, jossa poistetaan Neuvostoliitosta muistuttavia patsaita.

Syy löytyy Venäjän todellisen vihollisen toimista. Ulkoministeriön edustajan mukaan Yhdysvaltain kontrolloimissa Euroopan maissa tehdään muita kuin omia ja maanosalle tärkeitä päätöksiä.

Zaharovan mielestä diplomaattisesti kokemattoman Saksan ulkoministerin, Annalena Baerbockin aggressiivinen käytös ei ole jäänyt huomaamatta – Eurooppa on jo sillä rajalla, jossa ei voida edistää vakautta ja estää konflikteja.

Vertailu ulkoministerien välillä antaa herkullisen mahdollisuuden miettiä myös suurien eurooppalaisten valtioiden tilaa.

Saksa kehittyy – Venäjä kuuluu imperiumien hautausmaalle

Kolme vuosikymmentä sitten neuvostojohtajat olivat itse valmiita kritisoimaan neuvostoyhteiskuntaa ja ottivat tapahtuneesta maansa myymisestä kunnian itselleen.

Puolta vaihtaneet olivat antaneet KGB:n tuhota toisinajattelijat ja koko puoluekoneiston, jota neuvostokansan enemmistö tuki.

Kun muutos tapahtui – länsimaat olivat uudistuksista tohkeissaan.

Nuorena toimittajana kuuluin innokkaisiin raportoijiin, mutta myös hämmentyneisiin, koska tapahtumat etenivät vauhdilla ja tieto oli palasina pitkin maailmaa.

Viimeinen Neuvostoliiton hajoamisesta sopimassa ollut johtaja, Ukrainan Leonid Kravtšuk menehtyi tiistaina 88-vuotiaana.

“Kravtšuk oli taloustieteilijä, joka aloitti poliittisen uransa 1980-luvulla. Hän nousi nopeasti Ukrainan propagandaosaston huippupaikoille. Poliittiselta taustaltaan Kravtšuk oli alun perin kommunisti, mutta Neuvostoliiton romahdettua hän ajoi vahvasti itsenäisen Ukrainan asiaa.”

Tällä hetkellä maailmamme on yhtä hybridien sekamelskaa.

Juuri nyt eletään murroskautta, joka vertautuu Neuvostoliiton hajoamiseen.

BBC:n Venäjän mediaa seuraava toimittaja Francis Scarr tweettasi entisen kansanedustajan Aleksandr Šerinin puheenvuoron, jossa tämä esitti Venäjän valinneen aina kunnon vastustajat.

Ukrainassa kohdataan Šerinin mukaan Naton kouluttamat ja rahoittamat ukrainalaiset. (Jotkut suomalaiset saattavat muistaa kyseisen žirinovskilaisen kansanedustajan siitä, että hän ehdotti vuonna 2016 jalostamattoman puutavaran täyttä vientikieltoa.)

Paluusta normaaliin unelmoivat jo varmaan kaikki

Ihmiset eivät halua olla geopolitiikan vankeja, kuten filosofi Kirill Martynov kirjoitti maaliskuun lopulla Novaja Gazetassa. Venäläisten paluu kuolemantuomioiden aikakaudesta kohti nykyaikaista maailmaa on pitkä.

(Kirjoitus julkaistu suomeksi Le Monde Diplomatiquessa & Novaja Gazetasssa. 2/2022 Suomennos Kerttu Matinpuro.)

Novaja gazeta.Evropa aikoo vastedes kertoa venäläisille maan tapahtumista Venäjän ulkopuolella, kuten Iskra tai Kolokol -lehdet.

Kolokol oli Aleksandr Herzenin ja Nikolai Ogarjovin vuosina 1857–1867 julkaisema vallankumouksellinen venäläinen sanomalehti. Iskra yhdistetään myöhemmin ennen muuta Lokakuun vallankumouksen johtajaan, Leniniin. Kipinän ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 1900.

Novaja gazeta.Evropan päätoimittajana aloittaneen Martynovin mukaan kyse on ennen muuta riippumattomasta venäjäkielisestä julkaisusta, jota julkaistaan Venäjän ulkopuolella.

–Kuljimme erikoisen tien. Muutamassa kuukaudessa Nobelin rauhanpalkinnosta – julkaisun sulkemiseen, Martynov täsmentää Deutsche Wellelle.

Ukrainassa haavoittuneet ja taistelussa kuolleet ansaitsevan jo nyt huomiomme

Ukrainalaisten puolustautuminen on liian iso uhri sivuutettavaksi historian vääristelyllä.

Hyökkäystä, joka ei ole sota vaan natsien riisumista vallasta naapurimaassa, on mahdotonta perustella.

“Yhdysvaltain kansallisen tiedustelupalvelun johtaja Avril Haines arvioi Putinin haluavan luoda maasillan Ukrainan Donbassista Moldovan Transnistriaan. Hainesin mukaan tulevina kuukausina konflikti Ukrainassa voi muuttua yhä arvaamattomammaksi ja jopa eskaloitua.”

Väitin Politiikkaradiossa, että Venäjän voitonpäivän puheet ovat tulevaisuudessa toisenlaisia. Despootin puhe oli viimeinen.

Kovin syvällisesti en pysty vielä ottamaan kantaa Ukrainan sodan merkitykseen Euroopan kehityksen kannalta.

Tarkkailen epäuskoisena.

Toisaalta varsinkin Venäjän ulkopuolella kuuluvat äänet on helppoa ottaa omakseen.

Sodassa kyse ei ole vain tulevaisuudesta Ukrainassa eikä edes Euroopassa vaan jo nyt nähdään se, miten pula ruuasta heijastuu koko maailmaan ja uhka täystuhosta kasvaa.

Venäjää tuetaan paljon varsinkin maissa, joissa Yhdysvallat on aina punainen vaate ja nähdään vain omistaan huolehtivana riistäjänä tai kilpailijana.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov tapaamassa Omanin sulttaania Haitham bin Tariq Al Saidia.

Venäjä on sijoittanut itsensä edellisten kymmenen vuoden aikana traditionaalisten arvojen säilyttäjien joukkoon. Kyse on vanhoillisuudesta, joka on syntyi vahvana perhearvoja korostavassa politiikassa erityisesti Yhdysvalloissa 50 vuotta sitten.

“Oman on yksi perinteisimpiä arabimaita, ja 1970-luvulle asti se oli hyvin sulkeutunut yhteiskunta. Maan valtionpäämies on sulttaani, muilla valtio-elimillä on vain neuvoa-antava rooli – Oman on absoluuttinen monarkia.”

**

Taloustieteilijä Konstantin Sonin kirjoittaa ymmärtäneensä hyvin sen, että sodan lopettaminen ei ole helppoa vaikka merkit vaikeammista ajoista näkyvät. Ajattelevien ihmisten pitäisi sanoa ääneen:

“Lopettakaa tulitus, valmistautukaa joukkojen vetäytymiseen ja aloittakaa neuvottelut.”

Soninin lailla ajatteleville on selvää, että Venäjä on ajautumassa erittäin vakavaan talouskriisiin. Kriisin mittakaava on jo sellainen, että se vaarantaa maan olemassaolon nykymuodossaan.

“Ei sillä, että sana “Venäjä” katoaisi maailmankartalta. Eiväthän  “Itävalta” ja “Unkari” kadonneet Itävalta-Unkarin lakatessa olemasta.”

Myös Neuvostoliitto muuttui Venäjäksi menettäen merkittävän osan “imperiumista”.

Venäjällä on nyt samat näkymät. Maan merkitys pienenee.

Neuvostoliitto ei selvinnyt 1980-luvun paineista niin kuin ei Venäjän keisarikuntakaan vaan sortui vallankumouksen paineessa.

Vuosisadan alussa alkaneet ongelmat kärjistyivät lopulta 1910-luvulla. Euroopan herhiläiset ovat jo vaikuttaneet Venäjään.

**

Suomen Oulussa historian professori Kari Alenius sanoo, että todennäköisyys sille, että Venäjän valtion perusluonne muuttuisi pysyvästi, on historian valossa häviävän pieni.

Aleniuksen mukaan Venäjän omakuva valtiona on rakentunut satojen vuosien aikana kolmelle peruspilarille, jotka ovat yhä Kremlin ajattelun pohjana.

“Niitä ovat yksinvaltius, käsitys Venäjästä oikeanlaisen kristillisyyden puolustajana ja oman kulttuurin ylivertaisuus muihin verrattuna.”

Martynov arvioi, että Venäjällä on siirrytty jo aikaa sitten ajattelemaan, että maan ajautuminen hylkiökastiin voi olla hyvä, koska se haluaa käsitellä itse ihmisoikeuskysymykset – tarvittaessa hyväksyä jälleen kuolemantuomionkin.

Ihmisiä kehotetaan lisääntymään ja tukahduttamaan maalle vieraat arvot.

Raskaisiin rikoksiin syyllistyneet voidaan tarvittaessa tuomita kuolemaan, kun Venäjän ei Euroopan neuvostosta eronsa jälkeen tarvitse enää huolehtia ihmisoikeussopimuksiin liittyvistä velvoitteista, kuten asian on ilmaissut entinen presidentti Dmitri Medvedev.

Venäjä voi aivan hyvin pitää esillä myös ajatusta joukkotuhonnasta maailman mittakaavassa.

Despootin asiamies, Dmitri Peskov kertoi yhdysvaltalaiselle CNN-kanavalle, että Venäjä voi käyttää ydinaseita, jos “Venäjä kohtaa eksistentiaalisen uhan“. Tämän tarkemmin ydinaseilla pelottelua ei ole määritelty.

Toistaiseksi saamme pelätä

Venäjän tuntija, Putinin maailmaan perehtynyt Fiona Hill muistuttaa, että Venäjän diktaattori vie meidät kaikki 1980-luvulle: ydinasepelote on vahva – kemialliset aseet ovat esillä, ja niitä on jo käytetty.

Britanniassa tehty murhia ja myrkytysyrityksiä.  Polloniumilla ja novitšokilla.

“Putin toimii niin kuin tekee, koska ajattelee pystyvänsä pelottelemaan meitä.”

Hillin mukaan on tärkeää saada koko maailma ymmärtämään se, miten sota Ukrainassa vaikuttaa kaikkien tulevaisuuteen.

(Katsomissuositus! Tekstitykset löytyvät YouTuben valikoista.)

**

#ukrainansota päivitys Facebookissa 10. päivä toukokuuta 2022

Monisairas despootti haluaa yllättää. Sota jatkuu. Pahin edessä.

Mgimon professorin tehtävät jättänyt, politiikan tutkija Valeri Solovei (61) on varma, että pahin on edessä. Sodan laajeneminen ja liikekannallepano on jo päätetty.

”Seuraaja ilmestyy syksyllä” (Todennäköisesti kollektiivinen johto.)

Liikekannallepano on huono vaihtoehto, mutta pahempaakin voi olla luvassa: taktisen ydinaseen laukaisu.

Venäjä on tullut Itä-Ukrainaan jäädäkseen. Uusista alueista vastaa Kremlissä presidentin kansliassa Sergei Kirijenko (59). Se liitetäänkö alueet Venäjään, ei ole selvää. Putin päättää.

Venäjä voi tavoitella Ukrainan antautumista, ei pääsyä neuvottelemaan rauhasta.

Voitonpäivän kummallisuudet, kuten lentokoneiden poisjäänti, saattoi olla henkensä puolesta pelkäävän oikku.

Putinia vartioidaan tarkemmin kuin ketään maailmassa. Tämän päättämättömyys on sekoitus monesta asiasta.

Sekä yleisesikunnanpäällikkö Valeri Gerasimov (66) että puolustusministeri Sergei Šoigu (66) on jo syrjäytetty ”erikoisoperaation” johdosta.

Diktaattorin päätöstä liikekannallepanosta ei ole peruutettu, mutta ajankohta on avoinna. (Sama koski hyökkäystä Ukrainaan. Putin halusi – kuten aina, yllättää.)

Edessä olevan leikkauksen vuoksi Putin luovuttaa hetkeksi maan johdon vanhalle kumppanilleen, turvallisuusneuvoston johdossa olevalle Nikolai Patruševille (70) ei pääministeri Mihail Mišustinille (56), kuten perustuslakiin on kirjoitettu.

Krimille ulottuvat taistelut – hyökkäys siltaa vastaan aloittaisi Venäjän välittömät kostotoimet myös ydinaseilla, Solovei arvioi.