Vankkumaton

Saksassa vieraillut radioasema Eho Moskvyn entinen päätoimittaja Aleksei Venediktov kertoi Deutsche Wellen haastattelussa, että Venäjällä on vallassa itsepäinen mies.

Lännessä on  – turhaan – elätelty ajatusta, että häntä voitaisiin muuttaa. Ainoa, jolla on merkitystä, on hän – Vladimir Putin – itse.

Silti Venäjään vaikutetaan monella tavalla.

Norjan kansankäräjien valinta tämän vuoden rauhanpalkinnon saajaksi osoittautui erinomaiseksi keinoksi pitää Venäjää huomion keskipisteessä: ilmestymisensä keskeyttämään pakotettu venäläinen viikkolehti Novaja Gazeta on saanut moniulotteisen äänensä esiin.

YK:n lastenrahasto Unicef sai päätoimittaja Dmitri Muratovin lahjoituksen myötä noin 98 miljoonaa euroa.

Nobelin rauhanpalkinto muuttui Ukrainan lasten tueksi.

“Unicef on luvannut, että rahat menevät kaikkiin niihin maihin, joissa on ukrainalaisia pakolaislapsia.”

Myös Muratov esittää haastattelussa ennusteen, jota voi pitää synkkänä muutosta odottaville: vallan vaihtoa Venäjälle ei kannata odottaa, eivätkä maata hallitsevat ihmiset aio luovuttaa mitään vallastaan.

Ukrainaan hyökkäämisen jälkeen voimaan astunut sotasensuuri ja propaganda tukahduttavat kriittiset äänet.

Ilmestymisensä Venäjällä keskeyttänyt Novaja Gazeta oli yhdessä televisiokanava Doždin ja radioasema Eho Moskvyn kanssa vielä neljä kuukautta sitten Venäjän merkittävimpiä riippumattomia tiedotusvälineitä.

Päätoimittaja Venediktov sai potkut ja radioasema lakkautettiin sen jälkeen, kun tämä oli helmikuun 24. päivä aamulla kertonut maansa tehneen järkyttävän virheen hyökkäämällä Ukrainaan. Lähetyksiä jatkettiin 10 vuorokautta.

Suuryhtiö Gazpromin omistaman tiedotusvälineen lakkauttamispäätöksen siunasi Putin.

Venediktov on kamppaillut oikeusministeriötä vastaan ja koettanut saada selvyyden siihen, millä perusteella hänet leimattiin ulkovaltojen agentiksi. Tähän mennessä vastaukseksi on saatu vain se, että Venediktov on nostanut palkkansa.

Vallassa pysyvät “vanhoilliset”

Yhä useammat ovat sitä mieltä, että Ukrainan sota voi laajentua missä vaan ja se voi kestää kauan. Kyse on autoritaarisen johtajan, diktaattorin näkemyksestä. Hän on päättäväinen.

Toimittaja Max Trudoljubov muistuttaa Kennan-instituutin kirjoituksessaan, että Putinille sota on luonnollinen poliittisen olemassaolon muoto.

“Niin kauan kuin hän on vallassa, sodat eivät lopu. Sota ja hänen hallintonsa ovat erottamattomia. Hän ei lopeta, koska ei pysyisi johtajana ilman sotaa.”

Samaan aikaan näyttää väistämättömältä, että Putinin sota on tuominnut Venäjän uuteen, syvään ja kestävään riitaan lännen kanssa, ja jättänyt sen sekä poliittisesti että taloudellisesti Kiinan armoille tavoilla, jotka eivät ole sopusoinnussa Venäjän etujen kanssa.

Itsenäisen ajattelun ilmaisut ovat harvinaisia, riskialttiita ja – ehkä kaikkein masentavinta – johtavat hyvin vähän mihinkään jos tulevat olleenkaan kuulluiksi.

Putinin sota on myös poistanut kaiken poliittisen keskustelun Venäjällä.

– Yhdessä yössä itsenäisesti ajatteleva ammattiluokka kiellettiin Venäjällä. Uusien ideoiden ehdottaminen on nyt hyödytöntä ja jopa vaarallista – mustavalkoisessa maailmassa Kreml vaatii ehdotonta tukea, kirjoittaa virolainen ulkopolitiikan asiantuntija Kadri Liik.

Venäjän diktaattori ajattelee, että kaikki johtajat ovat periaatteessa samanlaisia kuin hän ja pystyvimmät heistä voivat ohjata vaalituloksiakin niin kuin parhaaksi näkevät.

Ukrainassa tapahtui Putinin mielestä vallankaappaus, ukrainalaiset puhuvat kansannoususta.

Iso ero on myös siinä, miten ulkomaat ovat suhtautuneet Venäjän toimiin sen jälkeen, kun tämä katsoi parhaaksi tunnustaa Luhanskin ja Donetskin “mielikuvitusvaltiot”, joiden hallintoa aioitaan rukata kovalla kädellä. 

Valehtelija ja sotarikollinen

Maan entinen pääministeri Mihail Kasjanov sanoo, ettei Venäjällä ole Putinin lisäksi muuta tahoa, joka päättäisi maan talouspolitiikasta. Hallituksen ministerit ovat vanhempia ja nuorempia avustajia, jotka toteuttavat Putinin antamia määräyksiä. Keskuspankilla on jonkin verran itsenäisyyttä.

– Luottamus Venäjään on mennyt vähintään 10 vuodeksi,  Kasjanov sanoo. Putin rikkoi paitsi Euroopan turvallisuusarkkitehtuurin myös Venäjän.

Kasjanov muistuttaa, että myös hän tuli 1990-luvun lopussa itsekin huijatuksi ja oli naiivi, kuten presidentti Boris Jeltsinkin.

Putin imitoi demokraattia muutaman vuoden ajan ja palasi valtaan päästyään muutamassa vuodessa entiseen KGB:n upseerin rooliinsa, jossa työkaluja ovat provokaatiot, lahjonta ja kiristys.

Maailman johtajat – yksi toisen jälkeen, ilmoittavat Venäjän diktaattorin ymmärtävän vain voimaa.

Brittien entinen pääministeri Gordon Brown: Putin vastaa vain “tinkimättömään ja periksiantamattomaan voiman osoitukseen”.

Entisen Neuvostoliiton alueella on vallalla näkemys, jonka mukaan hallitsijat tarvitsevat lojaaleja ihmisiä mieluummin kuin fiksuja.

Taloustieteilijä Sergei Gurijev muistuttaa, että Venäjän diktaattorilla on kaksi apukättä: kansalliskaartin komentaja Viktor Zolotov ja propagandakanava RT:n johtaja Margarita Simonjan, joka  juonsi Pietarin talousfoorumissa tilaisuutta, jossa olivat mukana Putin ja Kazakstanin presidentti Kasym-Žomart Tokajev.

Simonjanin kutsuminen juontamaan tilaisuutta, jossa esiintyivät Putin ja Tokajev oli provokaatio, sanoo kazakstanilainen politiikan tutkija.

Simonjan esitti kannaltaan epäonnistuneen kysymyksen Itä-Ukrainasta, koska Tokajev ilmoitti, ettei Kazakstan aio tunnustaa sen enempää Kosovoa, Taiwania kuin Venäjän miehittämiä maakuntia tai autonomisia alueita: Georgiassa Etelä-Ossetiaa ja Abhasiaa; Ukrainassa Luganskia ja Donetskia eli niin sanotun Novorossijan muodostumista Asovanmeren rannalle.

Toinen tärkeä vastauksessa esille tullut asia oli, ettei Kazakstan aio rikkoa monien länsimaiden asettamia pakotteita.

Kazakstanissa on jo pitkään ajateltu, että pienten valtioiden “tunnustaminen johtaisi kaaokseen”.

Sanomisen tarkoitus oli ainakin osittain liudentaa kritiikkiä, jossa Kazakstanin johtajaa on arvioitu Kremlin agentiksi.

Putinin reaktio oli näkemisen arvoinen.

Putin yllättyi kolmesta syystä: Tokajev ilmoitti suorasanaisesti näkemyksensä Kremlille, ja sen propagandisteille; kazakstanilaiset kuulivat virallisen näkemyksen vaikuttavalla areenalla. Aiemmin samalla tavalla ovat toki puhuneet eräät maan ministerit. Kansainväliselle yhteisölle tämä osoitti, ettei maata ohjata Moskovasta.

Kazakstanissa muistetaan, että Venäjä on osoittanut olevansa valmis luomaan kaaoksen rajojensa ulkopuolelle.

Nykyisessä tilanteessa on luontevaa osoittaa huolestuminen siitä, että venäläiset voivat järjestellä  venäläisten “suojelemiseksi” erikoisoperaatioita Kazakstanissa ja toisaalta yhä useammat etsivät maasta myös “kiinalaista jälkiä”.

Kazakstan pyristelee omilleen Venäjän kaavailemasta entisen Neuvostoliiton maiden “EU:sta” – Euraasian unionista.  Maa käy jo nyt enemmän kauppaa Eurooppaan. Suurin kauppakumppani on Kiina.

Monet kazakstanilaiset jakavat presidenttinsä näkemyksen laajemmin, koska entisen Neuvostoliiton alueiden itsenäisyys on ihmisille tärkeää.

Yleensä diktaattorin edessä madellaan

Pietarin kansainvälistä talousfoorumia on totuttu pitämään Venäjän omana Davosina, jossa maan päämies on voinut nauttia korostetun arvostetusta roolistaan.

Talouden tuntijana Putin on osoittanut kykenevänsä luettelemaan lukuja, niin kuin hän teki tänäkin vuonna, mutta kukaan ei ole tottunut, että diktaattorin läsnä ollessa puhutaan yhtä suoraan kuin Tokajev teki.

Kaiken lisäksi hän oli ainoa valtionpäämies, joka suostui vierailemaan henkilökohtaisesti Putinin tilaisuudessa.

Keski-Aasiaan perehtynyt toimittaja, Arkadi Dubnov arvioi Tokajevin vastauksilla olleen historiallinen merkitys. Edellisten 22 vuoden aikana ei ole totuttu siihen, että läheskään kaikki poliitikot pystyisivät säilyttämään oman arvokkuutensa Putinin kanssa esiintyessään.

“Hän kertoi tämän suorassa lähetyksessä Venäjän valtion televisiossa. Tokajevia kuuli laaja venäläisyleisö, jota on viime vuosina ruokittu yksinomaan keskusteluohjelmilla, joissa Ukrainaan kohdistuu vihaa.”

Vastaukseen sisältyi myös piikki haastattelijalle –  Tokajev kehotti lähettämään terveisiä Simonjanin aviomiehelle Tigran Keosayanille, joka tekee NTV-kanavalle “satiiria” politiikasta.

Tammikuussa Tokajevin palli heilui

Maassa oli tapahtumassa vallankaappaus, jonka tukahduttamiseksi apuun riensi entisen Neuvostoliiton alueen Nato, Venäjän johtama  – ODKB.

[Image 15. tammikuuta 2022: Väliintulo Kazakstanissa on ainutlaatuinen – ensimmäinen kerta ODKB-järjestön 30-vuotisen historian aikana. Lyhyesti sanottuna: Venäjä varmisti selustansa. Jatkossa on odotettavissa, että mitä tahansa sisäistä ongelmaa voidaan vastedes käyttää syynä joukkojen kutsumiseen. Kyse on eräänlaisen Venäjän mini-Naton tai kylmän sodan aikaisen Varsovan liiton henkiin herättämisestä.]

Venäjän tavoitteena on ollut ohjailla Kazakstania kuten Valko-Venäjää.  Tokajev osoitti Pietarissa, että hän voi johtaa myös itsenäistä politiikkaa vetävää maata. Kazakstan ei ole Venäjän marionetti – Kremlin nukke.

YK:ssa Kazakstan ei ole ottanut osaa äänestykseen Venäjän hyökkäyksen tuominneeseen päätöslauselmaan. Lisäksi Kazakstanin viranomaiset ovat sallineet Ukrainaa tukevia ja Putinin hallintoa vastustavia mielenosoituksia.

Siksi Kazakstanin presidentin puheet eivät sinänsä ole yllätys omille. Isolla maalla on paljon yhteistä Venäjän kanssa, mutta se on tilanteessa, jossa voidaan vielä uskoa joihinkin demokraattisiin uudistuksiin.

Mikään demokratian mallimaa Kazakstanin ei tietenkään ole. Parasta aikaa maassa käsitellään lakeja, jotka rajoittavat sananvapautta, mutta jättävät silti toimituksille enemmän mahdollisuuksia kuin Venäjällä. Viittaukset demokratiaan saattoivat olla näpäytys Venäjän suuntaan.

EU on Kazakstanillekin merkittävä kauppakumppani, mutta suurin on Kiina. Dubnov muistutti, että Kiinan presidentti Xi Jingping (s. 1953) kutsui Tokajevin BRICS-ryhmän (wikipedia) kokoukseen.

Kiina on Kazakstanin suuri liittolainen, mutta on aina muistutettava, että emme tunnusta “kahden Kiinan” politiikkaa.

– Kiina hyväksyy läheisemmät suhteet maahan, joka on selvästi Yhdysvaltoja vastaan, sanoo Carnegie instituutin Kiina-tutkija Aleksandr Gabujev.

Todennäköisimmin Venäjä on tulevaisuudessa kuten nykyinen Iran. Kiina osaa käyttää hyväkseen Venäjän heikkouksia. Pääasia on että Venäjä vastustaa Yhdysvaltoja.

Omaan imperiumiinsa luottava Kiina ei tarvitse Taiwania samaan tapaan kuin aiemmin. Maan toiminta on käytännönläheistä, rationaalista: avaruuden valloitukseen tarvitaan teknologiaa, kansaa on koulutettava ja maahan pystytettävä parhaat korkeakoulut.

Lisäksi Taiwanissa asuvat ovat enemmän itsenäisiä taivanilaisia kuin kiinalaisia.

Se, mitä Venäjä tekee Ukrainassa, on sopiva malliksi sille, miten voi käydä, jos valloitusoperaatioon käyvä maa ei ole riittävän voimakas. Venäjä on osoittanut sen, miten ei pidä aloittaa sotaa Taiwania vastaan.

Lisäksi tilanne Euroopassa muistuttaa, että pelko ydinaseiden käyttämiseen olemassa ja maailman laajuinen inflaatioon johtava kierre on mahdollinen.

Kolmekymmentä vuotta sitten Putin palasi Neuvostoliiton lakkauttamisen jälkeen Saksasta Venäjälle ja Pietariin huolehtimaan yliopistojen ulkomaalaisista opiskelijoista. Samaan aikaan Tokajev (s.1953) jätti Kiinan, jossa hän oli työskennellyt Neuvostoliiton Pekingin-suurlähetystössä.

Sittemmin Tokajev on urallaan ollut niin maansa ulkoministerinä, kuin YK:n aseriisunnasta vastaava johtajana Genevessä, josta Kazakstanin autoritaarinen johtaja Nursultan Nazarbejev veti hänet takaisin kotimaahan vuonna 2013.

Nyt Tokajev joutuu johtamaan maataan tilanteessa, jossa Kazakstanin pohjoinen naapuri on aggressiivinen. Venäjä on valtio, jolla on haluja laajentua ja Kazakstanissa on suuri venäläisvähemmistä, joka on usein venäjämielistä.

Venäjää tuetaan aktiivisesti Venäjään historiallisesti läheisesti liittyvillä Kazakstanin raja-alueilla, joilla hallitseva kieli on venäjä. Maan eteläosissa Venäjän tukemiseen voidaan suhtautua jopa vihamielisesti.

Ukrainalaiskansanedustaja Aleksei Gontšarenko arvioi, että on eletty aikaan, jolloin voidaan ilman ironiaa sanoa, että Kremlille on näytetty sen paikka.

Puheet Venäjään rajoittuvan Kazakstanin “venäläisten” alueiden samankaltaisuudesta Venäjän Ukrainalta kaappaamien alueiden kanssa alkoi vuonna 2014.

“Haluan sanoa, että mielestäni se, mitä tänään Ukrainassa tapahtuu, on yhteinen suuri tragediamme. Meidän on tehtävä kaikkemme varmistaaksemme, että se loppuu mahdollisimman pian.”

Toimittaja Daria Provorotova kertoo Republic-julkaisussa siitä, kuinka Kazakstanin venäläiset näkevät Ukrainan sodan ja kuinka Venäjän valtionmedia vaikuttaa Keski-Aasian tasavallan asukkaisiin.

Kun Putin puhui nuorille vuonna 2014 tämä vakuutteli samalla, ettei Kazakstanissa tarvinnut hermostua, vaikka Venäjän rymistely Krimillä ja Itä-Ukrainassa tunnistettiin. Kazakstanissa huolestuttiin tietenkin siitä, että Kazakstanin venäläisvähemmistöä ylipäätään käsiteltiin.

“[Kazakstanin presidentti Nursultan Nazarbajev] teki ainutlaatuisen asian – hän loi valtion alueelle, jolla ei ole koskaan ollut valtiota”, Venäjän presidentti sanoi tuolloin.

Talousfoorumin jälkeen on spekuloitu sillä, koettiko Venäjä estää talousfoorumin jälkimainigeissa kazakstanilaisen öljyn kuljetuksia satamastaan ja pidättäytyivätkö kazakit puolestaan rautatiekuljetuksista koska keskustelut eivät onnistuneet molempien kannalta mallikkaasti.

Niin tai näin, Venediktov kertoi Telegram-kanavallaan, että Kazakstanin presidentti kiitti kunniasta, mutta kieltäytyi Pietarissa Aleksanteri Nevskin ritarikunnan kunniamerkistä sanomalla, että hän oli päättänyt olla vastaanottamatta kotimaisia ​​tai ulkomaisia ​​kunnianosoituksia ennen presidenttikautensa loppumista.