Koponen
Koponen

Venäjä määrittelee normaalin

Venäjän vastaiset pakotteet purevat. Ei kahta sanaa. Suomen hallitus joutuu ottamaan huomioon niin Venäjän pelin Kreikan kanssa kuin oman elintarviketeollisuutemme murheet. Nyt ollaan menossa huonompaan suuntaan.

geopolitiikkaa.elkin

Oli mukava lukea Kauppalehdestä, että suomalaiset eivät hötkyile turhia. Suomen Venäjän-kaupan lippulaivan East Officen toimitusjohtaja Raimo Valo rauhoittelee eikä ole huomannut tendenssiä, että suomalaiset suuryritykset olisivat joukolla vetäytymässä Venäjältä.

Suurista toimijoista ainoastaan Sanoma Oy on tiedottanut myyvänsä Venäjä-omistuksensa ja Stockmann kertoi keväällä sulkevansa tavaratalonsa Moskovassa. ”Jotkut jäsenyritykset ovat myös jäädyttäneet uusien toimipaikkojen perustamisen tai kohteiden rakentamisen toistaiseksi”, lehdessä kerrotaan.

Tarvitaan todella lujaa uskoa siihen, että Venäjän kanssa onnistutaan. Kyse on uudesta normaalista. Jotta voidaan edes yrittää palata vastakkainasettelusta yhteistyöhön, on ymmärrettävä ensin, mistä tämä johtuu.

Ukrainan sota jakaa

Poliittisesti tilanne on selvä: Krimin palauttaminen Ukrainalle ei ole mahdollista eikä Itä-Ukrainasta voida vetää joukkoja. Minskin sopimuksessa ei ole esitetty mitään vaatimuksia Venäjälle.

Venäjällä ollaan realisteja. Pakotteita on asetettu ennenkin. Neuvostoliitossa eläneet muistavat tilanteen hyvin. Nyt ei ole apuna puolta maailmaa, mutta vyön kiristykseen on varauduttu.

Amerikkalaisilla on paljon menetettävää. Suuret monikansalliset yritykset ovat joutuneet rukkaamaan strategioitaan Venäjän suhteen, joten tuskinpa Yhdysvallat muuttaa nopeasti politiikkaansa.

Lähivuosina Venäjän puolestapuhujia on Euroopassa vähän – Ukrainan sota haittaa normaalia keskustelua.

Venäläiset ovat esitelleet itävaltaisen tutkimuslaitoksen selvitystä, jonka mukaan Venäjälle asetettujen pakotteiden vuoksi Euroopasta katoaa satojatuhansia työpaikkoja. Virallisen Venäjän näkemys on se, että ensi vuoden tammikuuhun asti voimassa olevat talouspakotteet maksavat miljoonille eurooppalaisille heidän työpaikkansa.

Ongelma on poliittinen

Kun sotien jälkeen on tutkittu ihmisten käsitystä sodan synnystä, monet sanovat tapahtumien tulleen täytenä yllätyksenä. Toistaiseksi on turhaa pelotella ketään sodan laajenemisella Euroopassa. Mutta kenellekään ei ole epäselvää, että kun ei vetäydytä asemista, tilanne jatkuu.

Venäjällä tunnustetaan maan paradoksin olevan siinä, että kotimarkkinat piristyvät, kun maassa tehdään itse eikä osteta muualta. Maanviljely saa tukea ja alkaa olla laadultaan yhä kilpailukykyisempää. Mutta kestää neljä-viisi vuotta ennen kuin Venäjän tuotanto on kunnossa. Jos pakotteet loppuvat, miten maatalous pärjää uudessa kilpailussa?

Toistaiseksi Venäjän vastaus on ollut propagandasodan mukaisesti absurdi, mutta yhtä kaikki on vastattu Euroopan Unionin päätökseen pidentää pakotteiden voimassaoloa. On hyvä muistuttaa, että EU asetti Venäjälle pakotteet sen miehitettyä väkivaltaisesti Krimin.

Venäjän ulkoministeriön virallisen näkemyksen mukaan ei ollut sattumaa, että Venäjälle vihamielisten pakotteiden jatkamisesta päätettiin samana päivänä, jolloin Venäjällä muistettiin fasistisen Saksan aloittamaa hyökkäystä Neuvostoliittoon.

Matka Eurooppaan on päättynyt

Venäjän liberaalien kanssa työskennellyt, Kaukasiaa tunteva KGB-veteraani muistuttaa, ettei 2000-luku ole 1600-luku.

Jevgeni Savostjanov arvioi, että Venäjän etääntyessä Euroopasta ja laajemmin ajateltuna pohjoisesta sivilisaatiosta, koska sen ”alavatsassa” Kaukasuksen ja Keski-Aasian ääri-islamliikkeiden nouseva aktiviteetti sekä mahtava, muttei ongelmattomasti nouseva Kiina tekevät Venäjän erottautumisesta Pohjolasta erityisen epätoivottavaa.

Nykyiset nopeat muutokset jättävät jäljelle, parhaassa tapauksessa, vain Pohjois-Korean, Kuuban ja Iranin kansalliseen kuoreensa sulkeutuneet kohtalot. Venäjän osana voi olla väistämättä raju heikkeneminen ja kurjuus.

”Krimin ja Donbassin jälkeen sulautuminen dogmaattiseksi sivilisaatioksi näyttää nykypäivänä, kauhistus sentään, ainoalta strategiavaihtoehdolta lähitulevaisuudessa. Olemmehan jo edenneet siihen suuntaan pitkän matkan niin ideologian kuin ulko- ja sisäpolitiikankin aloilla.”, Savostjanov kirjoittaa

Toimittaja Ivan Suhov on puolestaan vakuuttunut siitä, että Venäjälle kehittyneen poliittisen järjestelmän piirissä on hyvin vähän sellaisia nykyisen ongelman ratkaisuja, jotka etuoikeutettu johtava luokka hyväksyisi.

Helppoa ei tietenkään ole Euroopan Unionillakaan. ” Pysyykö EU seuraavat 40 vuotta edes kasassa?”, kysyi kansanedustaja Vjatsheslav Nikonov Venäjän ykköskanavan ohjelmassa.

Russofobiaa ja vääristelijöitä

On kuitenkin muistettava, että Venäjän Ukrainan-politiikka on johdonmukaista. Se syyttää länttä russofobiasta samaan aikaan kun sulkee mahdollisuuksiaan. Ulkoministeri Sergei Lavrovia arvostetaan omien parissa. Hän peräänkuuluttaa yhteistyötä niiden kesken, jotka uskovat Venäjään. Heitäkin riittää.

Vuosia sitten lupasin tilaa yhdelle kirjoittajalle, jonka tekstien arvelin kiinnostavan laajempaa yleisöä. Sittemmin hänestä on sukeutunut monella tavalla julkinen hahmo, jota ei kuitenkaan oikein kukaan halua pitää minään vaikuttajana.

Minusta päätelmä on väärä. Kyse ei ole yksittäisestä kylähullusta. Vähättely on vaarallista. Minun mainitsemani mies sen sijaan on esiintynyt julkisuudessa mieluusti muun muassa Krimin miehityksen jälkeen pidetyn kansanäänestyksen vaalitarkkailijana.

Venäjän maailman tukeminen on monen mielestä ymmärrettävää, vaikka he eivät hyväksyisi sitä miten Venäjä toimii. Ymmärrän tämän. Mutta samaan aikaan monet toimivat Venäjän tietoisen propagandan levittäjinä.

Totaalisesti toisen maailmankuvan selittäjinä on mestareita, joilla on vuosien koulutus. Venäjän vastaiskut ovat harkittuja ja tehokkaita, kuten vähän aikaa sitten paljastettu musta lista. Lehtitietojen mukaan listalle valikoituivat sellaisten henkilöiden nimet, jotka tukivat aktiivisesti Ukrainan ”vallankaappausta”. Venäjä tulkitsee, että Ukrainassa valta kaapattiin vuonna 2014 presidentti Viktor Janukovitšilta, joka pakeni Venäjälle vallankumouksen seurauksena.

Venäjä jättää jälkensä

Venäjä-kirjoittelu on siitä epäkiitollista, että mielipiteitä jaetaan rankasti. Sellaiset ihmiset, jotka leimataan Venäjän vastaisiksi, voivat käytännössä olla juuri niitä, joiden tavoitteena on pyrkimys pysytellä neutraalina ja ymmärtää erilaisia näkökantoja. Paljon kertoo se, että Venäjän julkisuuteen antaman listan mukaisesti vihreä euroedustajamme Heidi Hautala on sellaisella mustalla listalla, jolla voidaan estää tämän maahantulo. Puhuimme Venäjästä muutama vuosi sitten Helsingissä toimittaja Masha Gessenin ja Luke Hardingin kanssa.

Pressiklubilla: Masha Gessen, Luke Harding, Heidi Hautala, Jarmo Koponen (Kuva Reijo Nikkilä)
Pressiklubilla: Masha Gessen, Luke Harding, Heidi Hautala, Jarmo Koponen (Kuva Reijo Nikkilä)

Hautalan vastainen kirjoittelu on myös esimerkki siitä, kuinka pitkälle voidaan mennä. Olen itse pysynyt melko hyvin suojassa mielestäni aivan aiheellisesti Suomessa käydystä trolli-keskustelusta, vaikka kantani on hyvin selkeä.

Olen kohtalaisen aktiivi niin Twitterissä kuin Facebookissa. Aion vastakin hyödyntää muualla mediassa käymääni keskustelua myös Imagen blogeissa. [Jokaisen on syytä muistaa, ettei toisen tekstiä pidä ilman lupaa kopioida ja käyttää asiayhteydestä irrallaan muussa tarkoituksessa.]

Omasta puolestani totean, että en ole poliittinen vaikuttaja, en sellaiseksi pyrkimässä, mutta Venäjää seuraan vastakin. Tiedän myös hyvin sen, että avoimeen keskusteluun heittäytyminen tarkoittaa bloggaajallekin sitä, että kaikki eivät varmasti ole kanssani kaikesta samaa mieltä.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *