Yksinäinen Venäjä

Venäjä sulkeutuu. Yhteistyö ja kaikenlainen kanssakäyminen maan kanssa kutistuu. Sodan jatkuessa viralliset kontaktit käyvät olemattomaksi. Mutta kamalinta on silti se, miten kauas tavalliset ihmiset ajautuvat toisistaan.

Ukrainan sota on kovertanut erilaisten näkemysten väliin railon, jota ei enää pystytä ylittämään – ehkä vuosikymmeniin.

Yhä useamman on helpompaa nähdä se, millaista Venäjän kanssa on yrittää neuvotella ja sopia.

Ilman itsevaltiasta korkean tason tapaamisetkin ovat toistaiseksi – rauhan kannalta – ainakin julkisuuteen tulevan mukaan, yhtä tyhjän kanssa.

”Emme hyökänneet Ukrainaan”, vastasi Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov tavattuaan Turkissa ukrainalaisen kollegansa Dmytro Kuleban ja vastatessaan toimittajien kysymykseen siitä, minne Venäjä on seuraavaksi hyökkäämässä.

Kuleba sanoi tiedotustilaisuudessa, ettei sotaa voi lopettaa, jos hyökkäjä ei halua sitä tehdä. Ukraina esitti vuorokauden mittaista tulitaukoa.

Vastapuolen mielestä Turkkiin ei edes tultu puhumaan tulitauosta.

Arvostettu diplomaatti Lavrov osaa valehdella suoraan. 

Uutiset kertovat selkeästi sen, kuinka sodankäynnissä on aseina jatkuvalla syötöllä informaatio: tahallaan väärät uutiset ja vääristellyt tiedot, jotka ovat olleet muodossa tai toisessa mukana jo edellisissä sodissa.

Siinä missä Yhdysvaltojen ajattelussa on käännytty ajattelemaan sodan ehkäisyn merkitystä, on Venäjä joutunut turvautumaan taloudellisista syistä perinteisiin ja hyvin harjoitettuihin keinoihin.

Sotia ei julisteta. Ne vaan alkavat. Aseena on valhe.

Sotaa Venäjä on käynyt Ukrainassa kahdeksatta vuotta.

“Venäjä valloitti toisen maan ja pakotti sen asukkaat äänestämään sotilaallisen uhan alla. Putin kutsui tätä kansanäänestykseksi. Kun Venäjää sen jälkeen kritisoitiin kansainvälisen oikeuden rikkomisesta, maan eliitti leimasi arvostelun russofobiaksi. Miksi? Siksi, että haluttiin saada muu maailma hyväksymään teko luomalla siitä vaihtoehtoinen mielikuva.” @Anna-Lena Laurén Suomen Kuvalehdessä vuonna 2017

Sotaa käydään mielissä

Tutkimuksessa on huomattu, että Venäjän ja Kiinan informaatio-operaatioiden rakenne on loitonnut edellisten vuosikymmenten aikana läntisestä ajattelusta. Toimintaa on naamioitu Venäjällä vuosisatoja: vikuttaminen jaetaan informaatioteknisiin ja informaatiopsykologisiin toimialoihin.

Propagandistin tehtävä on helppo: ihmiset uskovat sen, mitä heille syötetään, kun se tehdään sopivalla tavalla.

–Voiton ja tappion määrää se, kuinka tehokkaasti pystytään rikkomaan vastustaja ote omiin rakennelmiinsa, jopa rajallisissakin sodissa, kirjoittaa everstiluutnantti Heikki Tiilikainen Hybridisota kirjassaan (Auditorium 2015)

Ihmisluontoon kuuluvat Tiilikaisen mukaan yritykset ohjata toisia. Suostuttelevan viestinnän yksi sovellus on propaganda, jonka keskeinen tekijä on informaatio.

Venäjä syyttää Yhdysvaltoja biologisten aseiden tutkimuksen rahoittamisesta Ukrainassa. Väite kemiallisten aseiden kehittämisestä Ukrainassa Yhdysvaltain avulla on ”ilmiselvä juoni”.

“Tämä on vastaava disinformaatio-operaatio, jollaisia olemme nähneet Venäjältä toistuvasti Ukrainassa ja muissa maissa”, länsimainen viranomainen sanoo BBC:lle. Venäjä on väittänyt löytäneensä todisteita biologisten aseiden kehittämisestä ukrainalaisissa laboratorioissa, joita Yhdysvallat rahoittaisi.”

Valheen on syytä olla vahva

Kotiyleisönsä vuoksi Lavrov ei näytä tuntevan mitään häpeää, väittäessään esimerkiksi, että Mariupolissa tuhoutunut lastensairaala oli “ukrainalaisten radikaalien hallussa” ja “nationalistien tukikohta”.

Näin kertovat YLEn mukaan uutistoimistot Reuters ja AFP.

“Lavrovin mukaan sairaalassa ei myöskään ollut yhtään potilasta”.

Venäjän näkemyksen mukaan sota etenee suunnitellusti.

Sosiaalisen median kautta saadaan paljon tietoa, joka ei ole vain taustakohinaa.

Hersonissa lähellä Krimin niemimaata eteläisessä Ukrainassa miehittäjät kohtasivat vihaisen väkijoukon.

Sanotaan, että jo tehdyt pakoteratkaisut toimivat Venäjällä kuin eräänlainen kaiken toiminnan tappava pommi.

Venäjän valehtelu on jatkunut vuosia, eikä vastavoimaa ole saatu toimimaan huolimatta yrityksistä välittää tietoa venäjäksi.

Koskaan ei ole myöhäistä.

Vast’edes miljooonat venäjänkieliset saavat seurattavakseen pohjoismaista journalismia, joka on tuttua kollegoille, mutta jota ei monessakaan mediassa ole ollut mahdollista tehdä.

Juuri tällä hetkellä sotasensuuri estää kaiken poikkipuolisen puheen vuosien vankeustuomioiden uhalla.

**

Kirjoitin vuonna 2015 meripuolustuksen ammatti- ja jäsenlehteen Rannikonpuolustaja Venäjän uusista tuulista ja valehtelusta.

“Putinistien on vain pitänyt kaataa bensaa kytevään maahan. Tehokkaita vaikuttamiskeinoja on useita. Yksi käytössä oleva metodi on epäluulojen kylväminen. Toinen vaikuttava toimintamalli on kertoa niin suuri valhe, etteivät sen kuulevat tahdo uskoa kenenkään pystyvän valehtelemaan niin paljon.”

**

Artikkeli julkaistu Rannikonpuolustaja-lehdessä  nro. 3/2015

—

Valehtelun lyhyt oppimäärä

”Kun elät yhteiskunnassa, jossa kaikki tietävät valheesta, sinun on elettävä valheessa ja hyväksyttävä se, että elät ikään kuin valhe olisi totuus.”

Venäläisen NTV-kanavan toimittaja, Saksan-kirjeenvaihtaja oli tylsistyneenä G7 -kokouksessa kesäkuussa Garmisch-Partenkirchenissä. Koska Venäjän presidentti Vladimir Putin ei ollut paikalla, ei Moskovaan tarvittu raporttia maailman talousmahtien kokouksesta.

Toimittaja antoi haastattelun saksalaiselle ZDF-yhtiölle. Hän väitti Putinia kyyniseksi ja Ukrainan sodan pitkittämistä laskelmoinniksi.

Haastattelun nähnyt katsoja raportoi tapahtuneesta Venäjälle. Pian soitettiin Kremlistä televisioon.  Toimittaja Konstantin Goldensweig erotettiin. Hän ei kadu sanomisiaan, vaan kirjoitti sosiaaliseen mediaan anteeksipyynnön osallistumisestaan propagandahulluuteen.

Venäjän Ukrainan-politiikan verisistä jäljistä raportoineen Boris Nemtsovin tytär Zhanna Nemtsova jätti työnsä RBK-uutistoimistossa ja kirjoitti jäähyväisiksi nyky-Venäjälle Vedomosti-lehdessä, että propaganda tappaa kirjaimellisesti.

Venäjällä valtion ohjauksessa oleva media on höykyttänyt ihmisten ajattelua sellaisella voimalla, että osa ihmisistä on kääntynyt muita vastaan. Kremlin kupeeseen murhattu Nemtsov ei ollut kuka tahansa, vaan Venäjän entinen varapääministeri 1990-luvulla, tiedemies ja oppositioaktivisti.

Vaikeita aikoja, mutta eivät mahdottomia, sanovat silti media-alan ammattilaiset. Perinteinen media kurjistuu kaikkialla maailmassa rahoituksen muuttuessa. Verkosta haetaan aineistoa eri tavoin kuin ennen. Tässä muutoksessa ovat menestyneet nokkelat järjestöt sekä uudella tavalla uutisia ja viihdettä tarjoavat sivustot, jotka saavat rahoitusta median monimuotoisuutta tukevilta tahoilta. Tilaajana voi olla myös valtio.

Propaganda yltää harvoin aivopesuksi

Kyse on mutkikkaasta asiasta. Kun elät yhteiskunnassa, jossa kaikki tietävät valheesta, sinun on elettävä valheessa ja hyväksyttävä se, että elät ikään kuin valhe olisi totuus.

Venäjällä on käynyt näin. Kaikki tietävät, ettei kyse ole demokratiasta. Demokratiaa imitoidaan, mutta saadaksesi sinulle kuuluvan osasi yhteiskunnasta käyttäydyt sen mukaisesti kuin farssi sinulta vaatii.

Muissakin autoritaarisissa maissa tapahtuu jotain samantapaista. Massat alkavat mukautua vallitsevaan totuuteen, uuteen maailmanjärjestykseen.

Venäläisen televisiomaailman saloja paljastanut Peter Pomerantsev sanoo, että on yleisesti tiedossa, kuinka joka perjantai kanavajohtajat menevät Kremliin saamaan ohjeensa. Media ei ole vapaa, mutta silti jokainen pelaa peliä.

Putinin henkilökultin rakentaminen alkoi jo viimeistään vuonna 2005, jolloin päätelevisiokanavien johtajilta alettiin vaatia viikkolistoja uutisista. Oman päämäärän ajaminen on helppoa, kun valtamedia on hallussa ja oppositiolta on poistettu ohjelma-aika.

Kiinnostavaa on se, miten tämä sama viesti on mennyt niin hyvin läpi yleisölle Euroopassa ja muuallakin maailmassa.

Amerikkalaisen selvityksen mukaan kiinalaiset opiskelijat eivät usko propagandaa suoltavan tv-juontajan puheita, mutta ne jotka katsovat televisiota, ovat sitä mieltä, että vahva valtio voi tuottaa kyseistä ohjelmaa ja osoittaa olevansa kykenevä toimija. On vaikea selittää, miten ihmisten ajattelu toimii.

Voidaan ajatella, että valtiovalta antaa ymmärtää, että sillä on poliisi, vankilat ja turvallisuuspalvelut, siksi se määrää keskustelun suunnan: teidän on puhuttava tästä ja tuosta, jos haluatte elää tässä yhteiskunnassa. Kyse on kummallisesta rituaalista. Pomerantsevin mielestä ihmiset haluavat osallistua kabareehen, Mukana pysytellessään yhteenkuuluvuuden tunne syvenee entisestään.

Syntyy kierre.

Muitakin täydentäviä keinoja on olemassa, kuten esimerkiksi usein toistettavia sanoja ja käsitteitä. Venäjän television ohjelmat muistuttavat nykyisellään kulttia, jossa esitetään tunteisiin vetoavasti pelkoa herättäviä ja yliluonnollisia salaliittoja.

Kyse on toisenlaisesta propagandasta, mutta se uppoaa myös hyviin ihmisiin. Eräässä selvityksessä havaittiin, että tunnetun tv-hahmon esiin nostamat sanat (hokemat) esiintyivät useasti myös internetin hauissa. Näin on tapahtunut esimerkiksi väitteille Ukrainan fasismista

Epäluulon kylväminen toimii

Yksinkertaistaen voi sanoa, että propaganda perustuu vuosisatoja vanhoihin ennakkoluuloihin.

Putinistien on vain pitänyt kaataa bensaa kytevään maahan. Tehokkaita vaikuttamiskeinoja on useita. Yksi käytössä oleva metodi on epäluulojen kylväminen. Toinen vaikuttava toimintamalli on kertoa niin suuri valhe, etteivät sen kuulevat tahdo uskoa kenenkään pystyvän valehtelemaan niin paljon.

Israeliin emigroitunut toimittaja Vladimir Jakovlev kuvaa, miten häntä opetettiin Moskovan yliopistossa toimittajia valmistavassa tiedekunnassa taituroimaan propagandalla. Tuolloin kohteena eivät kuitenkaan olleet oman maan kansalaiset. Tai ainakaan niin ei ajateltu ensisijaisesti olevan.

Nyt se on totisinta totta. Tehokas keino, varsinkin internetaikana, on myös miltei mitättömän rikoksen tai kömmähdyksen esiin tuominen ja leimaaminen siten, että tarinasta jää ”haju”. Keskeistä on nakertaa luottamusta.

Jakovlev muistuttaa, että ”mädän sillin hajun” tarkoitus ei suinkaan ole osoittaa syyllisyys, vaan synnyttää laaja yleinen keskustelu.

Ihmismieli on rakennettu siten, että heti kun yleisen keskustelun välineeksi tulee syyllisyys, ilmaantuvat ”puolustajat” ja ”vastustajat”, ”tietäjät” ja ”ekspertit”, syytetyn villit ”syyttäjät” ja kiihkeät ”puolustajat”.

Mutta riippumatta siitä, mitä näkökantaa keskustelun osallistujat edustavat, he toistavat yhä uudestaan syytetyn nimen likaisen ja skandaalimaisen syytöksen yhteydessä ja näin tartuttavat tämän ”vaatteeseen” yhä enemmän ”mädän sillin” hajua, kunnes lopulta tuo haju seuraa häntä kaikkialle. Kysymys siitä, ”tappoiko-varastiko-viettelikö vai eikö kuitenkaan”, nousee tärkeimmäksi hänen nimensä yhteydessä.

Venäjän sulkeutuminen luonteenomaista

Itse asiassa minkään maan turvallisuudesta vastaavat viranomaiset eivät ole yhtään sen avoimempia kuin mitä yhteiskunta niiltä vaatii. Ukrainan sodan aikana on voitu todeta, ettei julkisuudessa ole perustavaa laatua olevaa tietoa riittävästi, jotta realistinen keskustelu olisi mahdollista. Ukrainalaiset tietävät hyvin, ettei demokratiaa voi rakentaa ilman tietoa. Tämä tietysti johtaa seuraavaan ongelmaan, joka on luottamuksen puute.

Venäjä sotii selkeästi itään ja länteen jakautunutta maata vastaan, mutta kyseessä on kansallisesti herännyt Ukraina. Yhtä tarinaa ei voi heille kukaan myydä tuosta vaan. Ukrainan Harkovasta on saatu tietoja, joiden mukaan ihmiset eivät luota sen enempää venäläiseen, ukrainalaiseen kuin paikalliseenkaan mediaan.

Tiedämme Venäjän osallisuudesta Itä-Ukrainan sotaan juuri niin paljon kuin meille kerrotaan, mutta, kiitos sosiaalisen median, varmistettua tietoa on saatavilla avoimista lähteistä paljon enemmän kuin äkkiseltään tuntuisi. Avoin yhteiskunta tarkoittaa käytännössä mahdollisuutta vaikuttaa päätöksentekijöihin.

Venäjällä sotilaiden kiinnostus omien päivitysten tekemiseen on tuottanut päänvaivaa strategeille enemmän kuin hyvin ruodussa pysyvä valtamedia.

Media toimii huolimatta rajoituksista ja kasvaneesta itsesensuurista Luonnollisin rajoite ja kannustin pysymään valtion päätöksiä tukevalla linjalla, erityisesti maaseudulla, on raha. Mutta toisaalta alueilla on myös pelottomia ja isänmaallisia ihmisiä.

Tunnetuin esimerkki huomattiin jo vuosi sitten kun Viron lähistöllä Pihkovassa ilmestynyt Pskovskaja Gubernia -lehden päätoimittaja hakattiin hänen julkaistuaan uutisia Itä-Ukrainassa kuolleista sotilaista. Myös suomalaiset toimittajat vierailivat niillä haudoilla.

Venäjä on määrännyt, ettei rauhan aikanakaan saa enää julkaista uutisia miestappioista. Aiemmin määräys koski sota-aikaa.

Itä-Ukrainassa soditaan, mutta Venäjän pitää johdonmukaisesti kiinni kannastaan, jonka mukaan separatistien riveissä taistelee vain vapaaehtoisia venäläisiä. Putinin päätöksessä tehdä tappioluvuista valtion salaisuuksia ei ole mitään kummallista. Pyrkimyksenä on suojautua kansalaisyhteiskunnan reaktioilta ja poliittisilta aktivisteilta. Samalla lyödään nauloja poliitikko Putinin arkkuun.

Määräys herätti luonnollisesti venäjänkielisen blogimaailman, mutta kansalaisten keskuudessa vaikutus on mitätön. Ihmiset ovat välinpitämättömiä. Vastaavalla tavalla on suhtauduttu tietoihin venäläisten sotilaiden kuolemista Ukrainassa, joita paljastui entisen ministerin selvityksessä. Helmikuussa murhatun Nemtsovin tapausta ei ole lopullisesti ratkaistu.

Kaiken kaikkiaan Venäjän valtiojohdon hyväksymät päätökset vahvistavat järjestelmällisesti maan voimaministeriöiden asemaa.

Veteraanien ääni hukkuu internetin roskaan

Iso ongelma on se, että sellaiset ihmiset, jotka tuntevat Venäjän eli sen edeltäjänään pitämän Neuvostoliiton turvallisuusorganisaatioiden metkut, ovat lopettaneet työnsä kylmän sodan päätyttyä. (Venäjän sisäisen turvallisuuden poliisi on ollut aina vahva.) Samaan aikaan on alkanut toisenlainen sota, jossa vihollisen päälle vyöryy disinformaatio ja valhe.

Venäjän propagandaguru on nykyisin Dmitri Kisiljov. Hän on tuttu suomalaisillekin. Aikoinaan 1990-luvun alussa hän oli yksi voimakkaasti länsimaisen uutiskäsityksen puolestapuhuja. Kokemusta Kiseljoville on karttunut ainakin Norjan ja Puolan tarpeisiin tehtyjen ulkomaanpalvelujen uutismiehenä. Se oli epäilemättä hyvä koulu propagandaa varten.

Kisiljov toimii myös ulkomaille suunnatun Sputnik-mediayhtiön johdossa. Sputnik ei saanut Suomesta hakemaansa lupaa radiolähetyksille, ja se onkin panostanut ennen muuta nettiin. Suomeksi uutiset tehdään internetiin toistaiseksi Venäjällä ja ru-päätteisestä osoitteesta, mutta uutistoimisto on ilmoittanut hakevansa suomalaista henkilökuntaa.

Neuvostoliiton aikana toimi ulkomaanpalvelu APN, jossa oli työssä suomea osaavia ja suomalaisia. Nämä tuottivat ilmaiseksi aineistoa, jota julkaistiin Suomessa ennen muuta maakuntien lehdissä.

Neuvostoaikana oppinsa saaneen Kiseljovin sanoma on, että venäläisten pitää ymmärtää oman maansa valoisa tulevaisuus sekä kiero ja synkkä muu maailma. Kisiljevin viikkokatsauksessa valoisassa maailmassa ovat tietenkin venäläislaulajan menestys ja kakkossija Euroviisuissa, kiinalaisvenäläiset sotaharjoitukset ja Putinin puhe jossain tilaisuudessa.

Synkkää kuvastaa puolestaan Yhdysvallat ja Ukrainan presidentti Pjotr Porošenko ja länsilehdistölle haastattelun antanut Putinin entinen pääministeri Mihail Kasjanov. Tämänkaltaisen sanoman halutaan leviävän joka sunnuntai myös Venäjän rajojen ulkopuolelle.

Lännessä ei ole muodostettu vielä yhtenäistä näkemystä siitä, miten venäjänkieliseen uhkaan vastataan. Mutta monet sanovat, että olisi korkea aika.

—