Aime Hansen: Kalojen kuninkaan maa

(Arvostelu julkaistu viro.nytin numerossa 3/2012)

—


Kalojen kuninkaan maassa

Aime Hansen: Kalojen kuninkaan maa, runoja, NyNorden 2012 (Anniina Ljokkoi
suom.), 77 s.

Pienkustantamo NyNorden jatkaa arvokasta kulttuurityötään
julkaisemalla lisää virolaista nykyrunoutta suomeksi. Käännössarja, johon
kuuluu muun muassa fs:n, Jaan Malinin ja Jürgen Roosteen tutustumisen arvoisia
tekstejä, on ikävä kyllä edelleen vaikeasti saatavilla. Elinvoimaisesta virolaisesta
runoudesta kiinnostuneiden on levitykseen liittyvien ongelmien takia hankala
saada käsiinsä NyNordenin sinänsä hyvin toimitettuja kirjoja.

Anniina Ljokkoin kääntämään
Aime Hansenin Kalojen kuninkaan maahan
on suomennettu nimikokoelman runojen lisäksi sikermiä hiljattaisista kirjoista Olin meren enkeli ja Matka käärmeiden saarelle. Hansenin
polveilevissa runoissa henkilökohtaiset kokemukset yhdistyvät historiallisiin
ja mytologisiin aiheisiin.

Käsillä olevassa
valikoimassa aiheina ovat muun muassa Jumalan etsintä ja kuningas Arthurin pyöreän
pöydän ritarit. Sävyltään romanttisissa runoissa näkyvät kaikkein selvimmin
tekijän Aasiasta ja Lähi-idästä omaksumat vaikutteet: ”Taas leikitteli päivänvalo
/ kaupungin kaivoilla ja lammilla / Taas kahisi iltapäivän tuuli / lehtimajojen
viiniköynnöksissä // Sadat askeleet sipsuttivat / katujen kivilaatoilla /
Lyyrojen sävelet kaikuivat / torilla ja teattereissa”.

Hansenin runoissa maailma nähdään
ihmeitä täynnä olevana näyttämönä, jota kertoja ulkopuolisena tarkkailijana
kuvailee. Ajatusten ja näkyjen ihmeellisyys vie puhujan pois arkipäiväisistä
tapahtumista ja kohti muita maailmoja. Samalla kaivataan romanttista rakkautta:
”Tiesin että olet matkalla, prinssini; / Etelävuorten tuulet kantoivat sinua /
ratsusi lensi nuolen lailla / sulavien lumikenttien yli”.

Hansenin voi sanoa olevan
omaperäinen. Suomessa tai Virossa ei juuri kirjoiteta hänen tyylistään itämaisen
henkevää runoutta. Toisaalta esimerkiksi Eeva-Liisa Manner hallitsee mytologisen
aineiston käytön Hansenia paremmin. Ongelma on ilmeinen muutamissa kokoelmien Olin meren enkeli ja Kalojen kuninkaan maa rönsyilevimmissä
teksteissä, jotka vesittyvät suurien aiheittensa takia: ”Pihalle muuratut
sokeat / tahtovat muuttua joeksi, / vaan toiset tulevat ja onnistuvat. / Ne
koskettavat muureja / ja muurit / muuttuvat tyhjiksi peileiksi. / Ne uskovat
että lunastaja / saapuu valkealla höyrylaivalla läpi peilin.”

Raija Hämäläinen kirjoittaa
Kalojen kuninkaan maan lyhyessä jälkilauseessa,
että ahkerana matkailijana tunnetun Hansenin retkillään saamat kokemukset ovat
selvästi vaikuttaneet hänen runojensa aiheisiin ja tyyliin. Huomio on
kiinnostava. Eri maista omaksuttujen mytologioiden yhdistely johtaa
pahimmillaan tekstin puuroutumiseen ja parhaimmillaan toimiviin risteymiin.
Hansen pyrkii Hämäläisen mukaan sulauttamaan toisiinsa Tallinnan
vanhankaupungin ja Intian temppeleiden kaltaiset kulttuurillisesti etäiset
asiat.

Kalojen kuninkaan maata lukee enimmäkseen mielellään. Runojen karsiminen
ja kattavammat jälkisanat olisivat parantaneet kokonaisuutta. NyNorden
ansaitsee silti hatunnoston jälleen yhden kiinnostavan virolaisen
nykyrunoilijan tuomisesta suomalaisten lukijoiden ulottuville.

Esa Mäkijärvi
esa.makijarvi[at]gmail.com