Bruno K. Öijer: Hopeanmustaa

Kuuntele, romantiikkaa

Bruno K. Öijer: Hopeanmustaa, runoja, Sammakko 2010 (Markku Into suom.)

Ruotsissa riittää hyviä runoilijoita. Esimerkiksi Göran Sonnevi, Gunnar Björling, Tomas Tranströmer ja muut kuuluvat runoilijoiden raskaaseen sarjaan, joita on siunattu sekä palkinnoilla ja lukijoilla. Myös Bruno K. Öijer on suosittu. Omaperäinen Öijer ei tosin ole yhtä valtavirtaa kuin edellä mainittu kolmikko, vaikka hänen kirjansa nykyään keikkuvatkin myyntitilastojen kärjessä. Suosio on tullut vasta hiljattain, 1990- ja 2000-luvuilla. Todellisuudessa käkkärätukkainen Öijer on edelleen sivullinen ja runoja kirjoittavien piirien kiertämä.

Esikoisteoksensa Sång för anarkismen (Laulu anarkismille) Öijer julkaisi vuonna 1973. Sitä seuranneet 1970-luvun valikoimat edustivat rönsyilevää ja moneen suuntaan hapuilevaa tyyliä. Sitten Öijer selkeytti ilmaisuaan. Seuraavalla vuosikymmenellä Öijer esiintyi Skugga kommer -runolevyllä, jossa hän luki tekstejään musiikin säestyksellä. Osa Öijerin nykysuosiosta selittyy sillä, että hän lukee runojaan mielellään yleisön edessä. Hypnoottiset, intensiiviset ja näytelmälliset lavaesiintymiset ovatkin tuoneet hänelle paljon ystäviä.

Sittemmin Öijer on seestynyt. Tai ei ehkä seestynyt, mutta ainakin pelkistänyt ja suoraviivaistanut tyyliään. Voi huomata, että useimmat hänen teksteistään on tarkoitettu ääneen luettaviksi. Vuonna 2008 Ruotsissa ilmestynyt ja nyt suomeksi käännetty Hopeanmustaa (Svart som silver) sisältää hänen uransa helppolukuisimpia runoja. Samalla niissä on kuitenkin entisaikojen voimaa ja vimmaa, tinkimättömyyttä, josta Öijer on tunnettu. Instituutiotkin ovat huomanneet tämän, sillä Hopeanmustaa-kirjan runot olivat ehdolla Ruotsin arvostetun August-kirjapalkinnon saajaksi.

Hopeanmustaa on toinen suomeksi julkaistu Öijer-valikoima. Ensimmäinen, Valitut runot 1973-2001, on Hopeanmustaa kattavampi ja rönsyilevämpi. Sen lukeminen on taustan tuntemiseksi suositeltavaa ennen uuteen käännökseen tarttumista. Markku Innon tekemät uudet suomennokset tekevät kunniaa alkukielisille runoille, jopa siihen pisteeseen asti, että kääntäjä on onnistuneesti häivytetty runojen alkuperäisen kirjoittajan taakse. Tuntuu, että tässä kirjassa on latausta kielellä kuin kielellä.

Hopeanmustaa-kirjan runot ovat helposti lähestyttävissä. Niissä puidaan periromanttisia aiheita, kuten elämää, rakkautta ja kuolemaa. Puhujana on usein henkilö, jonka elämän parhaat päivät ovat jo takana: ”olen viskannut pois / luopunut enimmästä / eikä minulla ole montaa sanaa jäljellä”. Silti puhuja kieltäytyy luovuttamasta, alistumasta elämän ja kuoleman vietäväksi: ”pidin sen mikä putoaa / pidin kourallisen lumihiutaleita / kun minä käsken / ne putoavat taas / kun minä käsken ne murskaavat kallioita”. Öijer on edelleen vedossa. Ja häntä kannattaa kuunnella.

Esa Mäkijärvi
esa.makijarvi(at)gmail.com