Carlo Emilio Gadda: Via Merulanan sotkuinen tapaus

Vanhahtava, moderni klassikko

Carlo Emilio Gadda: Via Merulanan sotkuinen tapaus, romaani, Teos 2010 (Laura Lahdensuu suom.)

Tässäpä hankala romaani, ja sellainen kirja, jonka suomentaja pitäisi ehdottomasti palkita kääntäjäpalkinnolla. Italialaisen Carlo Emilio Gaddan pääteos Via Merulanan sotkuinen tapaus (Querpasticciaccio brutto de via Merulana) ilmestyi alkukielellä jo vuonna 1957. Suomennosta saatiin siis odottaa, mutta hienoa kyllä odotus palkitaan. Se on salapoliisikertomus, joka sijoittuu Roomaan ja vuoteen 1927. Salapoliisitarinaa romaanissa on kuitenkin vain nimeksi. Murha tapahtuu ja sitä selvitellään, mutta pääpaino on kuitenkin muualla.

Vuosi 1927 oli ajankohta, jolloin Benito Mussolinin johtamat fasistit olivat vallassa Italiassa. Via Merulanan sotkuinen tapaus kritisoi sivulauseissa fasisteja tämän tästä. Herkullinen satiiri onkin romaanin parasta antia, kuten myös mehevä kuvaus 1900-luvun alkupuoliskon Roomasta. Muuten kirja onkin vaikea pala purtavaksi, sillä se on kirjoitettu (ja myös suomennettu) vanhahtavalla ja hengästyttävällä tyylillä. Eteenpäin mennään sellaisella vauhdilla ja sellaisilla kiemuroilla, että romaani itsessään on melkoisen sotkuinen tapaus. Lukijalta vaaditaan pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä, mutta myös ymmärrystä. Gadda on kirjailija, joka käyttää niin näppäriä viittauksia ja kielipelejä, ettei niitä kaikkia pystytä selittämään edes suomentajan sinänsä kattavissa jälkisanoissa.

Kärsivällisyys kuitenkin kannattaa. Via Merulanan sotkuinen tapaus ei ole helppo kirja, mutta sillä on ansionsa. Se on satiiri, jonka kritiikki kohdistuu Mussolinin puuhien lisäksi myös ahneuteen, piittaamattomuuteen ja yläluokan nurkkakuntaisiin tapoihin. Romaani vie lukijan rikkaaseen ja monisyiseen maailmaan, joka poikkeaa melkein kaikesta muusta kirjallisuudesta. Suomesta tuskin löytyy kirjoittajaa, joka pystyisi vastaavaan vyörytykseen kuin mihin Gadda pystyy koko kirjan mitalla. Siksi käännös onkin maailmanluokan työtä. Murhaselvittelyssä ei loppujen lopuksi päästä puusta pitkään, mutta tässä vaiheessa lukijakin on tajunnut, ettei tärkeää ole lopputulos vaan kuljettu matka.

Esa Mäkijärvi
esa.makijarvi(at)gmail.com