John Keats: Yön kirkas tähti

Kirkkain tähti

John Keats: Yön kirkas tähti, kirjeitä, Teos 2010 (Kaisa Sivenius suom.)

Yön kirkas tähti sisältää 99 englantilaisen runoilijan John Keatsin kirjettä. Niiden mainiosta käännöksestä vastaa Kaisa Sivenius, jonka suomennos sekoittaa mainiosti uutta ja vanhahtavaa kieltä. Näin käännös tavoittaa alkuperäiskirjeiden 1800-lukulaisen tunnelman.

Keats kuoli nuorena, vain 26-vuotiaana. Hän sairasti tuberkuloosia ja päätyi kuolemaan Roomaan. Ikuiseen kaupunkiin hänet on myös haudattu. Yön kirkas tähti -valikoimaan kuuluu kirjeitä niin silloiselle rakastetulle Fannylle kuin runoilijan veljelle, Georgelle. Ne on valittu reilun kahden sadan alkuperäiskirjeen joukosta. Teksteistä välittyy nuorena kuolleen runoilijan epätoivo, kuoleman alituinen läheisyys. Keats oli romantikko. Eipä ihme, että romanttisuus välittyy runojen lisäksi kirjeistäkin. Kirjeiden punaisena lankana kulkee epäonnistumaan tuomittu rakkaussuhde Fannyyn. Rakkaus ja kuolema muodostavat kirjan pohjavireen.

Nyt käsillä oleva käännös on ajoitettu suurin piirtein samaan aikaan kuin Jane Campionin ohjaama Keats-elokuva, joka niin ikään on nimeltään Yön kirkas tähti. Sekin käsittelee Keatsin ja Fannyn suhdetta. Yön kirkas tähti -kirjan kirjeistä parasta antia ovat ehkä kuitenkin pitkät George-veljelle kirjoitetut kirjeet. George oli muuttanut Yhdysvaltoihin, joten runoilija kuvailee teksteissään yksityiskohtaisesti elinympäristöään ja muuttuvaa maailmaa. Tämä antaa kirjalle pontta. Esipuhe voisi tosin olla pidempi ja yksityiskohtaisempi. Keatsin elämästä lukisi mielellään enemmän, sillä kirjeet eivät paljasta kaikkea.

Keatsin kirjeet julkaistiin alun perin vuonna 1878. Ne olivat aikansa sensaatio, sillä teksti oli aikalaisille liian suorasukaista ja paljastavaa. Maailma on muuttunut, sillä nykylukijalle tekstit tuskin aiheuttavat vastaavaa reaktiota. On ikävää, ettei yksikään Fannyn Keatsille lähettämistä kirjeistä ole säilynyt. Niinpä rakkaussuhdetta kuvailevat tekstit jäävät yksipuolisiksi. Lukijan tehtäväksi jää kuvitella loput.

On hienoa, että nämä kirjeet on käännetty ja julkaistu. Keatsia(kään) ei ole käännetty suomeksi tarpeeksi. Kirjeet tulevat tarpeeseen, sillä runojakin on käännetty vain teoksiin Runoelmia (1917), Englannin kirjallisuuden kultainen kirja (1933) ja Tuhat laulujen vuotta (1974). Onkin korkea aika, että Keats nostetaan jälleen esiin. Lisää on myös luvassa, kun Leevi Lehdon kääntämä toinen Keatsin kirjevalikoima julkaistaan.

Esa Mäkijärvi
esa.makijarvi[at]gmail.com