Jukka Vieno: Stockan kulma

Runoja Stockmannin kellon alta

Jukka Vienola: Stockan kulma, runoja, WSOY 2010

Jukka Vieno tunnetaan parhaiten käsikirjoittajana, mutta hän on julkaissut myös muutaman kokoelman verran runoja. Edellisestä, vuonna 1982 julkaistusta Troijan porteilla -kirjasta on kuitenkin sen verran aikaa, että Vienon ajateltiin jo jättäneen runouden taakseen. Hän on kuitenkin kirjoittanut ilmeisen ahkerasti, sillä uusi Stockan kulma -kokoelma on melkein 400:n sivun mittainen. Se lienee Suomen ennätys, koska kirja sisältää vain uusia ja aiemmin julkaisemattomia runoja.

Stockan kulma ei ole kirjana sieltä vaatimattomammasta päästä, sillä se pyrkii massiivisen sivumääränsä lisäksi vakuuttamaan myös suurella aiheellaan. Kirjan teemana toimii Vienon oma elämä, eletyt päivät lapsuudesta tähän hetkeen. Vieno on nyt keski-ikäinen, joten kerrottavaa riittää. Runot ovat tunnustuksellisia, vaikka taiteilijan ja yksityishenkilön välinen varaus tekstien tulkinnassa kannattaa muistaakin.

Stockan kulman tekstien tyyli vaihtelee huomattavasti. Tämä ei tietenkään ole ihme, jos ja kun runoja on kertynyt melkein kolmen kymmenen vuoden ajalta. Vaikuttavimmillaan Vieno on kirjoittaessaan lyhyesti. Stockan kulman lyhyet tekstit saavuttavat hetkien kauneuden: ”Hiljaisia lintuja / näkee nyt enemmän, varjoja / hiekkatiellä / matkalla mustikkamättäille.” Pelkästä tunnelmoinnista ei kuitenkaan ole kyse, sillä Vieno ottaa pitkässä kirjassa myös käsittelyyn muun muassa seksin, eritteet ja muut runoudessa yleensä vähemmin käsitellyt elämänalueet. Vieno kirjoittaa kaikista aiheistaan rohkeasti ja tarkasti. Kirjan punainen lanka on kuitenkin suju. Runojen puhuja on ikääntyvä mies, joka on elämänsä aikana menettänyt vanhempansa, veljensä, ystävänsä ja rakkautensa. Nyt hän elää muistoissa, runojen menneisyydessä.

Epätasaisuus on pitkien runokirjojen ongelma. Stockan kulma on parhaimmillaan silloin, kun sen runot onnistuvat tallentamaan elämän tavallisesti huomaamatta jääviä hetkiä. Huonoimmillaan kirja on puolestaan silloin, kun se vaipuu itsesääliin ja surkutteluun. Kokonaisuus on silti sen verran jykevä, että sivuilta löytyy jokaiselle jotakin. Vieno on omaääninen runoilija, jonka seuraavaa kokoelmaa ei toivottavasti tarvitse odottaa monta kymmentä vuotta.

Esa Mäkijärvi
esa.makijarvi(at)gmail.com