Karri Kokko ja Reijo Valta: Performanssin jälkeen

Performanssin jälkeen

Karri Kokko ja Reijo Valta: Perfomanssin jälkeen, runoja, Jyväs-Ainola 2010

Karri Kokko on julkaissut yli kymmenen kirjaa viiden vuoden aikana. Niistä jokainen on Ntamon ja poEsian kaltaisten pienkustantamoiden julkaisemia runoteoksia, joissa kokeillaan kirjallisen ilmaisun rajoja. Menestyksekkäin Kokon kirjoista on suomalaisten masennusta käsitellyt Varjofinlandia (2005), jonka helsinkiläinen Koko-teatteri sovitti hiljattain näytelmäksi. Kokko on kirjoittanut aiemmat kirjansa yksin. Teosten runot koostuvat kuitenkin enimmäkseen löydetystä ja/tai uudelleen järjestellystä materiaalista, joten tässä mielessä ne ovat monen ihmisen yhteinen projekti.

Performanssin jälkeen on Kokon ja tietokirjailijana paremmin tunnetun Reijo Vallan yhteisprojekti. He julkaisivat verkossa sarjan runoja, joiden sisältö oli otettu suoraan päivän sanomalehdistä. Mukaan otetuille katkelmille oli omat sääntönsä. Niiden piti esimerkiksi olla tietyn sivun tietyltä riviltä. Tavoitteekseen kirjailijat määrittelivät kirjoittaa huomisen uutisia, tänään. Tähän tapaan: ”Pikkujoulujen tarkoitus oli tiedottaa klubilaisille uusimmista WinCapitaan liittyvistä käänteistä ja nostattaa henkeä.” Tai: ”Suomalaiselle tuli lähtö McLarenilta, kun brittitalli palkkasi Lewis Hamiltonin rinnalle päättyneen kauden mestarin Jenson Buttonin.” Kokon katkelmat ovat peräisin Helsingin Sanomista, Vallan puolestaan sanomalehti Kalevasta.

Yhteisprojekti on mielenkiintoinen, vaikka 272:llä sivussa onkin jonkin verran liikaa tavaraa. Puhtaana käsiterunoutena Performanssin jälkeen kuitenkin toimii ja kirjan sisältämät ”uutiset” saavat varmasti lisäarvoa ajan kuluessa. Nyt katkelmat tuntuvat vielä liian läheisiltä, mutta muutaman kymmenen vuoden päästä teksti näyttäytyy varmasti uudessa valossa. Tässä mielessä runot todella ovatkin huomisen uutisia.

Kirja myös jatkaa Kokon projektia, jonka tavoitteena on tekijyyden hämärryttäminen ja häivyttäminen. Muun muassa Ron Silliman on vaatinut, ettei runoudelle saisi asettaa minkäänlaisia vaatimuksia. Sillimanin mielestä runouden tulisi olla vapaata ja kaikkiin suuntiin pyrkivää. Tässä suhteessa runouden tulisikin olla rajoitusten ja erilaisten vaatimusten täyttämän proosan täydellinen vastakohta. Kokko ja Valta ovat samaa mieltä. Performanssin jälkeen on taitavaa konseptirunoutta, jossa sisältöä tärkeämpää on sisällön saavuttamiseksi suoritettu työ tai tehtävä. Kirja rohkaiseekin kokeilemaan oman luovuutensa rajoja.

Esa Mäkijärvi
esa.makijarvi(at)gmail.com