Mark Mallon: Aregemia

Isoveli valvoo

Mark Mallon: Aregemia, runoja, Tammi 2010

Aregemia on fiktiivinen paikka. Se on Atlantilla sijaitseva saariryhmä, jonka asukkaat ovat jatkuvan tarkkailun alaisena. Isoveli valvoo -tyyppinen yhteiskunta on ikävä paikka asua, sillä sen asukkaat katoilevat maanalaisiin labyrintteihin ja kärsivät mielenterveydellisistä ongelmista. Mark Mallonin esikoiskirjassa mainitaan myös kommunismi ja renium-niminen metalli, mutta nämä ovat pelkkiä vihjeitä ja välineitä Aregemian todellisuuden ymmärtämiseksi.

Mallonin kirja koostuu pitkistä, fragmenteiksi jakautuvista proosarunoista. Teksteistä on vaikea saada otetta, sillä puhuja ja paikka vaihtuvat tämän tästä. Katkelma ”esikaupungin sivukaduilla käveli vastaan suurisilmäisiä, vakavailmeisiä / lapsia, joita ilmestyi lisää kun yhtä katsoi riittävän pitkään silmiin, niitä / tuli kuin sieniä sateella, ne kävelivät kokoojakaduille ja sieltä bulevardin / suuntaan, kerääntyivät jonoiksi – mutta äitisi ei jaksanut seurata heitä / vaan jatkoi matkaansa sairaalaan” jatkuu ”ikään kuin lapset olisivat sisaruksia keskenään, hän ajatteli, kun / vastaantulijoita ei enää ollut, ja tienrakentajat olivat vielä neuvotteluissa”, eivätkä muutkaan runot anna ymmärrykseen kuin vihjeitä.

Onneksi runouden ei tarvitse olla helppoa. Lukija joutuu tekemään Aregemian kanssa töitä, mutta kirja on vaivannäön arvoinen. Kustantamon verkkosivuilla Mallonin mainitaan kirjoittavan Blade Runnerin ja Stalkerin tyyppisestä elokuvamaailmasta, mutta Aregemiassa on muutakin. Synkkyys on esimerkkielokuvien kaltaista, mutta Aregemia kasvaa omalakiseksi ja omilla jaloillaan seisovaksi maailmaksi, josta lukee mielellään.

Esa Mäkijärvi
esa.makijarvi(at)gmail.com