Merkintöjä
Merkintöjä

The Vietnam War -dokumentista

ReflectionSocialArt

The Vietnam War (2017) on Ken Burnsin ja Lynn Novickin ohjaama pitkä dokumenttisarja Vietnamin sodasta. Se on kestoltaan yli 17 tunnin mittainen. Kyseessä on vaikuttava saavutus. Ohjelmassa ei nimittäin nähdä vain puhuvia päitä, kuten yleensä vastaavissa dokumenteissa, vaan runsaasti aiheeseen liittyvää kuvamateriaalia. Tuloksena on paras toistaiseksi tehty katsaus Vietnamin sotaan ja sen seurauksiin.

The Vietnam Warin tekeminen maksoi noin 30 miljoonaa dollaria ja sitä hiottiin yli kymmenen vuotta. Tämä näkyy kokonaisuudessa. Dokumentti on koottu huolellisesti, ja vaikka sen näkökulma on tekijöiden taustan takia väistämättä amerikkalainen, se kertoo Vietnamin sodasta melko tasapuolisesti. Ääneen pääsevät yhdysvaltalaisten veteraanien lisäksi muun muassa Vietkong-sissiliikkeen jäsenet ja Etelä-Vietnamin armeijan sotilaat.

Konflikti nähdään valtavana virheenä, joka johtui sarjasta vääriä päätöksiä. Vietnamin sotaa käytiin vuosina 1955–1975, mutta Yhdysvallat osallistui siihen sotilaallisesti vasta 1960-luvun puolivälistä. Todellisuudessa taistelu alkoi aiemmin. Ranskan Indokiinaksi kutsuttiin aluetta, johon kuuluivat nykyisten Vietnamin, Laosin ja Kambodžan valtioiden alueet. Vietnamilaiset eivät ranskalaisista siirtomaaisännistä pitäneet. Viha johti Ranskan Indokiinan sotaan, joka alkoi 1800-luvulla ja jatkui vuoteen 1963. Amerikkalaiset korvasivat tällöin ranskalaiset, mistä syystä Vietnamin sotaa on kutsuttu toiseksi Indokiinan sodaksi.

Yhdysvallat tuki konfliktissa Etelä-Vietnamin valtiota, jonka se mielsi puskuriksi kommunismin leviämistä vastaan. Niitä vastaan asettui tätä poliittista ideologiaa tunnustanut Pohjois-Vietnam, jota tukivat Kiina ja Neuvostoliitto. Jälkimmäiset osallistuivat tapahtumiin epäsuorasti, eivätkä olleet mukana varsinaisissa taisteluissa. Sota päättyi Yhdysvaltojen noloon tappioon ja nöyryyttävään vetäytymiseen Kaakkois-Aasiasta.

The Vietnam Warissa etsitään syitä siihen, miksi sotilaallisesti ylivoimaiset amerikkalaiset epäonnistuivat kamppailussaan Pohjois-Vietnamia vastaan, eivätkä olleet edes lähellä voittoa. Dokumentin mukaan kyse oli naiiviudesta ja ylimielisyydestä. Yhdysvaltaiset – aivan kuten ranskalaiset heitä ennen – eivät tienneet Vietnamista juuri mitään, eikä asia kiinnostanut heitä. He kuvittelivat olevansa pysäyttämässä kommunismia ja vietnamilaisten ottavan heidät vastaan vapauttajina. Pohjois-Vietnamin mielestä kyse ei kuitenkaan ollut tästä, vaan itsenäistymisestä. Sen tavoitteena oli yhdistää jakautunut maa.

Asiaa vaikeuttivat amerikkalaisia vastaan taistelleet Vietkongin sissit. He eivät käyttäneet univormuja, eivätkä käyneet muutenkaan sotaa perinteisesti. Yhdysvaltalaiset eivät onnistuneet tuhoamaan Vietkongia. Edelliset olivat hämillään jälkimmäisten kanssa, eivätkä pystyneet sopeutumaan uudenlaiseen taisteluun, jota käytiin mies miestä vastaan ja lyhyissä intensiivisissä pyrähdyksissä. Massiivinen tulivoima ei auttanut amerikkalaisia hävittämään sissejä.

Hävinnyt osapuoli kylvi viidakkoon napalmia ja pommitti siviilikohteita. Sen strategia ei missään vaiheessa ollut johdonmukainen tai realistinen. Se kokeili eri lähestymistapoja, mutta mikään ei toiminut. Yhdysvaltalaiset ymmärsivät liian myöhään, että vastustaja oli valmis hirvittäviin uhrauksiin ollakseen voittaja. Vietnamin sotaa johti viisi Amerikan presidenttiä. Vetäytyminen ei ollut heistä mahdollista, koska se olisi johtanut poliittisen maineen menettämiseen ja uudelleenvalinnan vesittymiseen. Tämä pitkitti Vietnamin sotaa ja aiheutti turhaa kärsimystä molemmissa leireissä.

Johtavista yhdysvaltalaisista upseereista ja poliitikoista ei saa The Vietnam Warin perusteella mairittelevaa kuvaa. Sotilaisiin suhtaudutaan ymmärtäväisemmin. Tavallisten ihmisten tuska tekee dokumentista järkyttävän. Eräs vietnamilainen taistelija toteaa osuvasti, että sodassa ei voita kukaan, koska kaikki kärsivät. Kronologisesti etenevä The Vietnam War kertoo konfliktin tapahtumista piinaavan yksityiskohtaisesti. Sen katsominen ei ole helppoa, mutta siihen tutustumisen pitäisi olla pakollista kaikille.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *