Merkintöjä
Merkintöjä

Twin Peaks: The Returnista

Twin Peaks: The Return (2017) hämmentää. Se on kokeellista taidetta ja keskitien kerrontaa yhdistävä draamasarja, joka on jatkoa vuosina 1990–1991 esitetylle kulttiklassikko Twin Peaksille. Tässä amerikkalaiseen pikkukaupunkiin sijoittuneessa ohjelmassa ratkottiin nuoren Laura Palmerin murhaa. Yksinkertaisesta asetelmasta kasvoi yksi televisiotaiteen klassikoista. Sen vaikutus oli suuri, vaikka harva ymmärsikään mitään etenkään sen kajahtaneesta toisesta kaudesta.

Twin Peaksista tuli suosittu, koska varsinkin sen alku oli toimiva yhdistelmä taidetta ja viihdettä. Sarja menetti katsojansa kadotettuaan suuntansa, minkä jälkeen se peruttiin. Twin Peaks: The Return on itsevarmaa jatkoa kesken jääneelle tarinalle. Se osoittaa, että uudelleenlämmittelyjen ei tarvitse olla rahastusta, vaan ne voivat nousta uudelle tasolle.

Twin Peaks on David Lynchin käsikirjoittama ja ohjaama. Lynchia on luonnehdittu ”ensimmäiseksi suosituksi surrealistiksi”. Tämä on liioittelua, mutta on silti harvinaista, että hänen kaltaisensa helppoja vastauksia tarjoamattomat taiteilijat pääsevät suuren yleisön suosioon. Lynch on luonut Eraserheadin (1977), Blue Velvetin (1986), Mulholland Driven (2001) ja Inland Empiren (2006) kaltaisia elokuvia. Niitä yhdistää vahva visuaalisuus ja erikoinen sisältö, joka on sekä ihastuttanut että suututtanut. Lynchin tekemiset jakavat mielipiteitä. Ne eivät jätä kylmäksi, oli kyse sitten hänen filmeistään, maalauksistaan tai musiikistaan, jotka kaikki ovat yhtä synkkiä.

Twin Peaks on sarja ihmisessä piilevästä pahuudesta. Se tuo mieleen Lynchin elokuvat, joista monet kertovat Amerikan pimeästä puolesta ja pureutuvat syvälle sikäläiseen tajuntaan. Twin Peaks sijoittuu vaihtoehtoiseen todellisuuteen, jossa tapahtuu outoja asioita, kuten paranormaaleja ilmiöitä. Tapahtumat eivät herätä ihmetystä. Hahmot hyväksyvät ne sellaisenaan, osana arkea. Kaupungin asukkaat ovat joukko eksentrisiä persoonallisuuksia. Eräs nainen esimerkiksi kantaa sylissään pölkkyä. Se puhuu hänelle ja kertoo tulevista tapahtumista, vieden tarinaa eteenpäin.

Twin Peaks: The Return sisältää hetkiä, joita ei nähdä missään muualla. Sarja on pitkä surrealistinen painajainen. Pimeää tunnelmaa kevennetään omalaatuisella huumorilla, kuten paluun tekevän FBI-agentti Dale Cooperin (Kyle MacLachlan) pakkomielteisellä mieltymyksellä donitseihin ja kahviin. Lynch itse näyttelee Cooperin kuulovammaista kollegaa, jonka toimiston seinällä on kuvat räjähtävästä atomipommista ja Franz Kafkasta. Twin Peaks pelottaa ja naurattaa samaan aikaan, mikä on yksi sarjan vahvuuksista.

Lynch ei noudata klassisia kerronnan sääntöjä. Kohtaukset pitkittyvät, ajassa sahataan ja henkilöitä on liikaa. Uuden Twin Peaksin tarinasta nauttii, vaikka sitä ei aina ymmärrä. Avaimen ohjelman tulkintaan antaa Lynchin kauan harrastama transsendenttinen meditaatio, joka auttoi häntä rauhoittumaan. Sen ideana on hiljentyä päivittäin kuuntelemaan ajatuksiaan. Toimen voi mieltää huuhaaksi, mutta Twin Peaksin hahmot ovat selvästi sen merkitsemiä. Hyvät tyypit ovat epätodellisen rauhallisia ja pahat demoneittensa piinaamia. Lynch ehdottaa Twin Peaksin kautta, oli tämä epäilyttävää tai ei, että transsendenttinen meditaatio johtaa hyvän voittoon pahasta.

Twin Peaks on läheistä sukua Lynchin toistaiseksi viimeiselle filmille, Inland Empirelle. Molemmista löytyy hänelle tyypillisiä visuaalisia elementtejä, kuten välkkyviä valoja, savua ja pöllöjä. Istuin aikoinaan eräässä helsinkiläisessä teatterissa katsomassa Inland Empirea, johon verrattuna Twin Peaks: The Return on selkeä. Muita katsojia oli näytöksessä vähän. Monet heistä lähtivät järkyttyneinä kesken pois. Muistan ajatelleeni, miten hienoa on, että suurissa saleissa esitetään edelleen näin käsittämättömiä filmejä.

Miksi kaiken pitäisi nimittäin olla helposti ymmärrettävissä? Twin Peaks: The Returnia voi tulkita monin tavoin. Se toimii kuitenkin myös siinä tapauksessa, ettei sitä tajua. Lynchin sarja on voimakas ja kestää useita katsomiskertoja. Se saattaa tuntua vieraalta, koska maailmastamme on tullut niin järkevä. Olemme kuitenkin yhä kiinnostuneita yliluonnollisesta. Twin Peaks: The Return vakuuttaa johdonmukaisen toteutuksensa takia. Se jättää jäljen, siinä missä suuri osa nykyisistä sarjoista on pelkkää ajanvietettä.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *