Luova ihminen uskaltaa luopua perfektionismista ja heittäytyä uuteen

Luin eilen elokuvaohjaaja ja kirjailija Johanna Vuoksenmaan haastattelun Ilta-Sanomista. Vuoksenmaalta on hiljattain ilmestynyt esikoisromaani Pimeän tunnit.

Vuoksenmaa tunnetaan menestyneenä ohjaajana, jonka komedialliset elokuvat ja tv-sarjat ovat saavuttaneet yleisön keskuudessa suuren suosion.

Haastattelussa hän toteaa, että ei itse ajattele olevansa menestynyt vaan pikemminkin “puuhakas”.

“En ole täydellisyyden tavoittelija, joten uskallan tehdä asioita matalalla kynnyksellä. En mieti osaanko”, hän sanoo toimittaja Eeva-Kaarina Kolsille.

Ihailen juuri tällaista asennetta. Toivoisin, että kokisin jonkinlaisen metamorfoosin ja pystyisin muokkaamaan ajatusmaailmaani enemmän Vuoksenmaan kuvaamaan suuntaan. Uskon ja toivon olevani matkalla sitä kohti.

Kun mietin perfektionismia, tulee mieleeni Elizabeth Gilbertin luovuusaiheinen kirja Big Magic jonka olen kokenut ihanan vapauttavaksi. Siinä Gilbert kannustaa ihmisiä unohtamaan täydellisyyden.

“Minusta perfektionismi on vain pelkoa kalliissa kengissä ja minkkiturkissa, pelkoa joka yrittää olla elegantti vaikka on kauhuissaan. Sillä kiiltävän pintansa alla perfektionismi on vain syvää eksistentialistista ahdistusta: “En ole tarpeeksi hyvä enkä tule koskaan olemaankaan.””

Gilbert sanoo, että on parempi esimerkiksi kirjoittaa “tarpeeksi hyvä romaani” kuin jäädä ikuisiksi ajoiksi työstämään täydellistä teosta. Laura Beckin suomentamassa Big Magic -kirjassa Gilbert rohkaiseekin lukijoita toimimaan ja saattamaan projektit valmiiksi.

“Harrasta asioita, jotka kiehtovat sinua ja herättävät sinut eloon.”

Minulle Luovuus Live -keskustelusarjan aloittaminen sosiaalisessa mediassa on ollut uskalias hyppy uuteen. Se on ollut jännittävää, innoittavaa, sydäntä sykähdyttävää! Olen vieläkin ihmeissäni, että todella toteutin tämän idean enkä tunkenut sitä kuukausiksi – tai vuosiksi – johonkin mietintämyssyn perimmäiseen sopukkaan.

Viime viikolla vieraanani oli kirjailija ja luovan kirjoittamisen opettaja Erkka Mykkänen, jonka kanssa meillä oli loistavat keskustelut luovasta työstä. Puhuimme muun muassa siitä, mikä estää ihmisiä kirjoittamasta. Yksi keskustelussa esiin tullut vastustaja oli nimenomaan perfektionismi. Erkka vinkkasi muutamista tosi hyvistä kirjoitusharjoituksista, joita kannattaa kokeilla, kuten Natalie Goldbergin kehittelemää treenikirjoittamista.

Jossain minunkin kirjahyllyni sokkeloissa lymyää yksi Goldbergin luovan kirjoittamisen oppaista: Avoin mieli – Kuinka elää kirjoittajan elämää. Etsinnöistäni huolimatta en valitettavasti löytänyt kyseistä teosta, mutta voit lukea siihen liittyvän postaukseni täältä.

Treenikirjoittaminen on metodi, jonka keskeisenä ohjeena on: “Pidä kynä liikkeessä.” Tavoitteena on päästää irti kontrollista ja itsekritiikistä. Kirjoittaa voi vaikkapa kymmenen minuuttia tai tunnin – ihan mikä itsestä tuntuu hyvältä. Alkuun pääsemisessä voi käyttää apuna erilaisia käynnistäviä sanoja tai lauseita kuten “En muista…” tai “Muistan…”, tai “En tahdo kirjoittaa…”

Esimerkiksi:

En tahdo kirjoittaa siitä, kuinka yksinäiseksi tunsin oloni joululukuussa 2015, kun…

En muista, milloin viimeksi olisin ollut niin onnellinen kuin sinä kesänä, jolloin….

Erkka muistutti, että yhtä hyvin voi kokeilla kirjoittaa myös jostakin varsin arkisesta asiasta kuten pyykinpesusta. Sitä kautta voi yhtäkkiä päätyä syvällisempiinkin sfääreihin.

Tällä viikolla kohtaan Luovuus Liven merkeissä kirjailija ja kääntäjä Kira Poutasen, joka on tehnyt hyvin monipuolisesti töitä luovilla aloilla. Vaikka Kira on asunut jo pitkään Pariisissa, tapasin hänet ensimmäisen kerran Helsingissä kustantamon juhlissa, ja sittemmin olemme aina silloin tällöin tavanneet erilaisissa tilaisuuksissa kirjanjulkkareista uudenvuodenkarkeloihin.

Kira debytoi vuonna 2001 esikoisromaanillaan Ihana meri ja sai siitä lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Sittemmin hän on julkaissut seitsemän romaania, joista neljässä seikkailee Ranskaan muuttanut suomalainen taideopiskelija Lara Autio. Komediallisen chick lit -sarjan ensimmäinen osa Rakkautta au lait näki päivänvalon vuonna 2009. Kiran tuorein teos, kesään 1986 sijoittuva Ibiza, on ilmestynyt Storytelissa äänikirjana.

Kira on valmistunut myös näyttelijäksi vuonna 2002. Valmistuttuaan hän teki näyttelijäntöitä Ranskassa kymmenisen vuotta. Kokemusta hänellä on myös käsikirjoittamisesta: hän on työskennellyt jaksokäsikirjoittajana Mieheni vaimo -nimisessä tv-sarjassa, joka nähdään YLE:llä syksyllä 2021.

“Tällä hetkellä kirjoitan uutta romaanikäsikirjoitusta, jonka toivon ilmestyvän mahdollisimman pian”, Kira kertoo minulle sähköpostin välityksellä.

Yliopistossa ranskaa ja englantia opiskellut Kira työskentelee myös kääntäjänä. Hän on suomentanut muun muassa Joël Dickerin, Delphine de Viganin sekä Trent Daltonin romaaneja. Kiran viimeisin käännöstyö on Joyce Carol Oatesin romaanin My Life as a Rat suomennos, joka ilmestyi huhtikuussa nimellä Elämäni rottana.

Odotan innolla, että pääsen tapaamaan Kiran videon välityksellä ja juttelemaan hänen kanssaan muun muassa romaanin ja tv-sarjan kirjoittamisesta, kääntämisen prosessista sekä siitä, millaista elämä ja arki on Pariisissa juuri nyt. Ja toki puhumme myös siitä, mistä Kira löytää luovan energian kaikkiin näihin mielenkiintoisiin projekteihin.

Kahdesta ensimmäisestä livestä poiketen seuraava Luovuus Live järjestetäänkin nyt torstai-iltana klo 19.

À jeudi!*

🙂

*Kysyin Kiralta, miten sanotaan ranskaksi “Nähdään torstaina!” Opin tässä samalla siis ranskaa!