Luen kirjoja henkilökohtaisista syistä, jotka ovat nyt julkisia

If you don’t have time to read, you don’t have the time (or the tools) to write. Simple as that.”

-Stephen King: On Writing

Yksi onnellisimmista lapsuusmuistoistani paikantuu Lappajärven rantaan. Luen kesämökillä romaania, ikkunan takana aaltoilee taivaansininen vesi, auringon hehku valaisee kirjan sivut. Voisin yhtä hyvin lojua laiturilla bikinit ylläni, mutta mieluummin makoilen mahallani sängyllä ja luen Victoria Holtin rakkausromaaneja. Tunnista toiseen.

Vaikka kirjamakuni on ajan kuluessa selvästi muuttunut, lukijana olen pysynyt edelleen aika samanlaisena – joskin olen muovautunut ehkä entistä kiihkeämmäksi tarinoiden rakastajaksi. Minulla pitää olla kirja mukana, minne tahansa menenkin.

Wienin lentokentällä.

Tänään vietetään YK:n kansainvälistä lukutaitopäivää. Sen kunniaksi Lasten ja nuorten säätiö on järjestänyt Read Hour -kampanjan, joka haastaa kaikkia suomalaisia tarttumaan tänään kirjaan ja lukemaan tunnin ajan. Lukutunti käynnistyy illalla klo 19.

”Kampanjan taustalla on yhteinen huoli: joka kymmenes nuori Suomessa päättää peruskoulun ilman riittävää lukutaitoa”, todetaan Lasten ja nuorten säätiön nettisivuilla.

Minä olen huolissani myös aikuisten lukutaidosta. Olen kuullut monien sanovan, etteivät he oikein enää pysty keskittymään  lukemiseen. Helpompaa on selailla kännykkää, surffailla somessa ja katsoa elokuvia ja tv-sarjoja. Paljon puhutaan myös niin sanotusta ”lukujumista” – mikään kirja ei oikein tunnu innostavan.

Väitän, että jokainen ihminen voi löytää tästä maailmasta kirjan, joka on niin taidokkaasti toteutettu, että se on pakko lukea loppuun asti.

Onneksi lukemisen merkityksestä puhutaan paljon. Lukukeskuksen sivuilta voi lukea artikkelin 10 faktaa lukemisesta, joka valottaa suomalaisten lukutaidon nykytilannetta ja lukemisen myönteisiä vaikutuksia. Saksalaisen tutkimuksen mukaan lukemisella on selvä yhteys koulumyönteisyyteen, se kasvattaa lapsen sanavarastoa sekä vahvistaa mielikuvitusta, eläytymiskykyä ja empatiaa.

Lukeminen vaikuttaa myönteisesti myös terveyteen ja hyvinvointiin. Se muun muassa parantaa keskittymiskykyä, alentaa stressitasoa ja voi myös hidastaa ikääntymisen vaikutuksia (kuten esimerkiksi dementian puhkeamista).

Edellä mainitut syyt ovat jo riittävän hyviä kannustamaan ihmisiä tekstien äärelle. Päätin kuitenkin listata tähän lisäksi omia henkilökohtaisia lukemismotiivejani:

1. Hyvä kirja tuo lohtua ja turvallisuuden tunnetta

Muistan erään kirjailijakollegan kertoneen jossakin lehtihaastattelussa, että hänellä pitää aina olla kirja mukana, kun hän lähtee matkalle. Se tuo turvallisuuden tunnetta. Tunnistan erittäin hyvin tuon olon. Kun repussa on houkutteleva romaani, johon voi syventyä lennoilla ja hotellihuoneen viileissä lakanoissa, tuntuu siltä, että kaikki on jokseenkin hyvin.

Muistan myös, kuinka eräs kustannusalalla työskentelevä kaverini mainitsi kerran lounaalla sanan turvakirja. Turvakirja on sellainen, jonka ääreen voi hakeutua aina kun kaipaa lohtua ja tukea.

Minä tartun aina uudestaan Monika Fagerholmin romaaniin Ihanat naiset rannalla, etenkin silloin kun tarvitsen inspiraatiota tai kaipaan vain hyvää kerrontaa.

Olen huomannut, että minulla on turvallinen ja kotoisa olo myös muun muassa Jane Austenin ja Carol Shieldsin romaanien äärellä. Niissä vallitsee usein aivan erityislaatuinen lämminhenkinen tunnelma – ihan kuin istuisi takkatulen ääreen ja nauttisi tarinan loimusta.

Ja jos ajatukseni lipsuvat liian negatiivisiksi, palaan usein Rhonda Byrnen elämäntaito-oppaiden äärelle. Ne muistuttavat minua myönteisen ajattelun voimasta.

(Olisi muuten kiinnostavaa kuulla, mikä on sinun turvakirjasi.)

Ihana romaani.

2. Kun luen paljon, kirjoitan paremmin

Olen usein kuullut sanottavan, että on paljon ihmisiä, jotka haluavat kirjailijoiksi mutta eivät kuitenkaan ole kovin innostuneita lukemisesta. Tätä minun on hyvin vaikeaa käsittää.

Lukeminen on avainaisemassa siinä, että kirjoitustaito kehittyy yhä paremmaksi. Kun lukee muiden kirjoja, saa innoitusta, oppii uusia kirjoituskeinoja- ja tekniikoita, tutustuu kiinnostaviin kertojaääniin ja huomaa, miten monella eri tavalla tarinan voi lukijalle välittää.

”Jokainen kirjailija on alun perin lukija, jokainen kirjailija kirjoittaa lukemisensa päälle”, toteaa Tommi Melender esseekokoelmassaan Yhden hengen orgiat – Esseitä luetusta elämästä.

Eräs kirjatorni ja palanen joogamattoa.

3. Lukeminen rauhoittaa

Minäkin katson mielelläni tv-sarjoja Netflixistä. Sarjoja seuraamalla voi oppia paljon draaman kaaresta ja hyvän tarinan rakentamisesta. Tällä hetkellä olen vaarallisen koukuttunut The Affair -nimiseen amerikkalaiseen menestyssarjaan, jonka jaksoja katson joskus myöhään yöhön asti. Mutta aina ennen nukkumaanmenoa luen viimeiseksi kirjaa. Se rauhoittaa aivan eri tavalla kuin tabletin ruudun tuijottaminen.

4. Kirja tarjoaa pakoreitin todellisuudesta

Muistan erään ajan, kun minulla oli sydänsurua. Silloin oloani ei helpottanut mikään niin paljon kuin musiikin kuunteleminen ja kirjojen lukeminen. Minä suorastaan ahmin muiden kirjoittamia tarinoita, jotta saisin muuta ajateltavaa ja pääsisin hetkeksi pakoon omia ajatuksiani. Tuntui lohduttavalta kurkistaa muiden henkilöiden pään sisään ja keskittyä välillä muuhunkin kuin omaan naarmuiseen sydämeeni. Kirjoista saattoi myös löytyä jokin kohta tai lause, joka auttoi minua omassa tilanteessani.

Muistan myös ajan, kun luin joka ilta Anna-Leena Härkösen kolumneja. Minulla oli vaikea vaihe menossa, mutta Härkösen tekstit saivat minut nauramaan, ja kaikki alkoi näyttää valoisammalta.

Ja jos tavallinen arki tuntuu toisinaan liian tylsältä, on virkistävää vaihtelua sukeltaa kirjan jännittävään maailmaan. Yleensä romaanihenkilöille sattuu ja tapahtuu aina – jopa enemmän kuin minulle.

Lukupäiväkirjat ovat sitaattien aarreaittoja.

5. Kirjoissa on viisautta

Opin elämästä paljon kirjoja lukemalla. Tunnen, että kirjan äärellä en koskaan ole yksin. Hyvä romaani voi olla kuin viisas ystävä, joka sanoo oikeat sanat juuri oikealla hetkellä.

Minulla on tapana pitää lukupäiväkirjaa, johon kirjaan aina muistiin hienoja ajatuksia ja sitaatteja lukemistani teoksista. Aika usein löydän itseni tilanteesta, jossa siteeraan näitä viisauksia jollekulle ystävälleni.

Ensimmäiseksi tulee mieleen lainaus Monika Fagerholmin romaanista Amerikkalainen tyttö (suom. Liisa Ryömä):

Minäpä kerron teille rakkaudesta: ei ihmiseen rakastu siksi että hän on miellyttävä tai epämiellyttävä, ei edes ihmisen tuhansien hyvien ominaisuuksien tähden. Sitä rakastuu sellaiseen, joka herättää itsessä jotain eloon.”

Saman voisi muuten sanoa myös hyvästä kirjasta.

Mukavaa lukutaitopäivää kaikille! Muistakaa lukea tänään(kin), ainakin klo 19.

PS: Minä luen parhaillaan marokkolaistaustaisen, nykyään Ranskassa asuvan Leila Slimanin koukuttavaa romaania Kehtolaulu. Se on hyytävänhurja tarina kiireisestä pariisilaisesta pariskunnasta, joka päättää palkata lastenhoitajan – ensin miellyttävin, mutta lopulta traagisin seurauksin. Romaani on hyvä esimerkki siitä, miten taitava kertoja pystyy pitämään jännitystä yllä.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *