Seitsemän päivän flow

Never miss a party… good for the nerves – like celery.

-F. Scott Fitzgerald: Gatsby Girls

Minulla on ollut varsinainen juhlaviikko. Olen kokenut monenlaisia kulttuurielämyksiä ja viidet kirjajulkkarit. Kahtena päivänä peräkkäin olin kaksissa juhlissa samana iltana. En vieläkään tiedä, miten tämä oli mahdollista.

Ehkä olen maailman ensimmäinen ihminen, joka pystyy olemaan kahdessa paikassa (lähestulkoon) samanaikaisesti.

pinkit juhlakengät 1
Tanssikengille on ollut tällä viikolla käyttöä.

Olin mukana juhlistamassa kirjasyksyn tuoreita romaaneja: Katja Ketun Yöperhosta, Riikka Ala-Harjan Kevyttä lihaa,  Laura Lindstedtin Oneironia, Pasi Pekkolan Lohikäärmeen värejä sekä Pia Pesosen Maatuskaa.

Olen kiitollinen, että pääsin kaikkiin noihin juhliin. Sain kuulla hienoja tekstinäytteitä, maistaa vegaanista kastiketta, tavata kivoja ihmisiä, syödä sienikeittoa smetanan kera, kuunnella venäläisiä lauluja, jutella, tanssia, aistia riemua ja rakkautta, nähdä miten intohimoisesti ihmiset iloitsevat kirjallisuudesta ja kesäilloista.

Tämä viikko ei jäänyt tunnelmaltaan kauaksi Baz Luhrmannin The Great Gatsby -elokuvan eeppisistä juhlakohtauksista.

Täytyy tosin tunnustaa, että  juhlavaatteeni meinasivat loppua kesken. Olen onneksi hyvä käyttämään mielikuvitusta.

Eilisistä kirjajulkkareista lähdin suoraan Café Engeliin, jossa järjestettiin argentiinalaisen tangon tutustumistunti. Tilaisuus oli osa Art goes Kapakka -kaupunkifestivaalin (13.-22.8.) ohjelmistoa.

argentiinalaista tangoa 1
Art goes Kapakka toi argentiinalaisen tangon Café Engeliin.

Olen iloinen, että olin saanut houkuteltua mukaan oman tanssiparin. Pienen alkulämmittelyn jälkeen piti nimittäin ottaa partnerista tukeva halausote.

Jos olisin tanssinut jonkun vieraan kanssa, olisin luultavasti kikattanut koko ajan.

Kahvila oli täynnä tangosta kiinnostuneita ihmisiä. Pöydät ja tuolit oli siirretty seinien viereen, lattia vapautui tanssille. Kahvilan asiakkaat katselivat askeltavia pareja uteliaina.

Jossakin vaiheessa halausote vaihtui tuttuun tanssiotteeseen. Opettajat antoivat ohjeita “viejille” ja “seuraajille”. Omassa elämässäni taidan olla vuoroin kumpaakin tyyppiä, tilanteesta riippuen. Huomasin, että tanssiessa minulla oli vastustamaton tarve viedä. Olen myös jonkin asteen (lue: korkeimman) perfektionisti, joka haluaisi melko pian osata kaiken – ellei täydellisesti, niin ainakin jotenkuten.

“Meillä ei tää rytmi oo vielä ihan kohdillaan”, sanoin opettajalle, kun huomasin hänen katsovan jalkojamme.

“Seuraaja seuraa”, hän vastasi hymyillen. “Hyvältä se näyttää.”

kiinalainen balettiryhmä 1
Kiinalainen balettiryhmä veti  Senaatintorille paljon yleisöä.

Tunnin jälkeen katselimme hetken Senaatintorilla China Central Ballet Troupen esitystä Punainen naiskomppania, joka kuului Helsingin juhlaviikkojen (14.-30.8.) ohjelmistoon. En ole varmaan koskaan nähnyt tuomiokirkon portailla niin paljon väkeä.

Illemmalla piipahdimme vielä Manalassa kuuntelemassa Aino Elinan keikkaa. En tuntenut artistin musiikkia entuudestaan, mutta olin kuullut siitä kehuja. Lisäksi huomasin, että Art goes Kapakan ohjelmassa mainittin laulajan inspiroituneen Lapin ja Edinburghin maaperistä. Rakastan molempia!

Henkilökohtainen juhlaviikkoni huipentuu Flow-festivaaliin, joka on ollut käynnissä perjantaista lähtien. Olen menossa Suvilahteen vasta tänään sunnuntaina, sillä haluan nähdä muun muassa brittiläisen Florence + The Machinen. Bändi tuo aina mieleeni kevään 2011, jolloin asuin Manchesterissä ja opiskelin käsikirjoittamista.

Florence and the Machine_
Florence + The Machine. KUVA: Flow/pressi

Muistan, miten juoksin lenkillä pitkin tiilitalojen reunustajia katuja, ajattelin elämää ja elokuvia ja kuuntelin etenkin biisejä Rabbit Heart ja You’ve Got the Love.

Noita kappaleita fiilistelin myös junassa, kun matkustin samana kesänä Lontooseen. Olin menossa melko erikoiseen tapahtumaan, Epsom Derbyn laukkakisoihin, aikeissani liittyä lähestulkoon vieraaseen porukkaan. Olin pukeutunut kotelomekkoon ja korkokenkiin, sillä arvelin näkeväni tilaisuudessa kuningatar Elisabetin.

Ilmassa oli kutkuttavaa juhlan tuntua, kun kuuntelin näitä Rabbit Heartin sanoja:

“This is a gift, it comes with a price
Who is the lamb and who is the knife?
Midas is king and he holds me so tight
And turns me to gold in the sunlight”

 

Tänä iltana kuulen toivottavasti livenä tuon laulun.

 

 

PS: Minulta on kysytty, voiko blogiani seurata esimerkiksi Bloglovinissa. Käsittääkseni se on nyt mahdollista!

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *