Allerin yt-kuviot panevat taas pohtimaan, mitä tapahtuu muotijournalismille
Viime viikon uutiset mediayhtiö Allerilta pakottavat taas pohtimaan, mitä tapahtuu muotijournalismille. Mikä on sen foorumi tulevaisuudessa?
Muoti on jännä juttu. Sitä on elämässämme kaikkialla, ja vaikka muotiteollisuus on yksi maailman suurimmista teollisuuden aloista, muotia yhä vähätellään. Jokaisessa esineessä tai tuotteessa, jota käytämme, näkyy oman aikansa visuaaliset trendit ja muoti. Nimenomaan vaatteissa muoti silti koetaan turhamaisuudeksi, jolle intellektuelliksi itsensä mieltävä ihminen mieluummin naureskelee kuin antautuu pohtimaan ja analysoimaan sitä.
Muotia pidetään yhä vain naisten juttuna! Siksi sitä ei oteta vakavasti. Englannin kielellä muodin naiseus konkretisoituu, sillä kun puhutaan naisten vaatteista, sanotaan ”fashion”. Miesten pukeutumisessa termi on ”men’s wear”.
Muodin tutkimusta ei opeteta vielä juuri missään eikä muotijournalismia tutkita, vaikka Suomessakin muodista kirjoitettiin jo 1782 ilmestyneessä, maamme ensimmäisessä Om konsten att rätt behaga -aikakauslehdessä. Siitä lähtien muoti on kuulunut jokaisen naistenlehden aihepiiriin ja muotijournalismista on kehittynyt mielenkiintoinen journalismin laji.
Muotijournalismilla on ainakin kolme tärkeää tehtävää: 1. Se esittelee muodin uutuudet ja vallalla olevat pukeutumistrendit. 2. Se antaa ideoita ja vinkkejä vaatevalintoihin ja neuvoo pukeutumispulmissa. 3. Se tulkitsee muotia ja avaa sekä selittää tekijöitä, jotka muodin syntyyn jatkuvasti vaikuttavat.
Kolmannessa tehtävässään muotijournalismi on kiehtovimmillaan, sillä syvällisesti ajateltuna muoti on sosiologiaa, psykologiaa, politiikkaa, historiaa, taloutta, taidetta. Sen avulla voi tutkia mennyttä ja ennustaa tulevaa. Muoti on ajan peili ja keskustelun areena.
Kun mediayhtiö Aller ilmoitti aloittavansa yt-neuvottelut, jotka mahdollisesti johtavat muun muassa Olivia- ja Elle-lehtien printtiversioiden alasajoon Suomessa, havahduin taas miettimään, miten muotijournalismi löytää uuden alustan ja kanavat. Mikä on se foorumi, jossa tulevaisuudessa tulkitaan ja analysoidaan muotia?
Toistaiseksi näyttää siltä, että mediayhtiöillä ei ole varaa panostaa muotiin, kun ne siirtävät aikakauslehtibrändejään nettiin. Digitaaliset muotisaitit jakavat valmistajien tuotekuvia ja nojaavat vertaisjournalismiin ja blogi-boomiin, joka saa lukijat jakamaan omia kuviaan verkossa myös lehtien saiteilla. Muotia analysoivaa journalismia ja uutta tulkitsevaa muotikuvaa niille ei tehdä.
Materiaalista saiteilla ei ole pula, kun ei olla turhan kranttuja. Kansainväliset muotibrändit ovat tilanteen tasalla ja iskussa. Ne pitävät nyt huolen muun muassa siitä, että yleisöä eniten kiinnostavat julkut tulevat kuvatuiksi heidän vaatteissaan. Halvalla tuotetut muotisaitit kokoavat julkkisten kuvista pukeutumispalstoja ja varmistavat samalla, etteivät muotibrändit turhaan kiinnostu mediayhtiöiden tarjoamista sisältömarkkinointi- tai natiivimainontapalveluista.
Yleisessä digi-innostuksessa edes muodin ammattilaiset eivät huomaa muotijournalismin näivettymisen uhkaa, sillä verkossa tapahtuu nyt paljon. Muotibrändien oman digikehittymisen myötä verkkoon tulee jatkuvasti uutta ja jännittävää aineistoa, mutta se ei ole journalismia, vaan brändien tuottamaa omaa sisältöä, joka tähtää ensi sijassa niiden oman myynnin kasvattamiseen.
Ja vaikka verkkoa pidetään demokraattisena alustana, pienet jäävät suurten varjoon. Riittääkö pienellä muotialan yrittäjällä taidollisia ja taloudellisia resursseja kaupan nettisaittien välisessä kilpailussa. Tuotejournalismia on tähän asti usein syytetty journalismin uskottavuutta nakertavaksi tekijäksi. Sitä saattaa kuitenkin tulla ikävä, kun huomaamme shoppaavamme digitaalisesti vain isojen brändien saiteilla, kun emme enää tunne pienempiä valmistajia.
Entä mitä tapahtuu muotikuvaukselle? Se on oma valokuvauksen muotonsa, oma valokuvataiteen lajinsa. Kysyin asiaa viime viikolla Suomessa luennoimassa käyneeltä Agnès Rocamoralta. Ranskalaissyntyinen tutkija työskentelee Lontoossa ja tutkii muodin digitalisoitumista.
Agnès näytti yllättyneeltä. Ihan kuin hän ei olisi tullut miettineeksi asiaa.
”Muotikuvaus voi elää taiteena. Ja blogit varmasti kehittyvät. Bloggaajat haluavat saiteilleen entistä parempia kuvia. Ehkä muotikuvaajat ryhtyvät tekemään työtä heidän kanssaan.”