Itkuni tuomiopäivän aattona

Sanoma ilmoittaa huomenna ja ylihuomenna noin 200 toimitustyöntekijälle, että heidän työnsä yhtiössä päättyy.

Kymmenien entisten sanomalaisten – ja varmasti myös muiden media-alan amattilaisten – tapaan olen jo viikkoja kärvistellyt hengessä mukana. Tilanne on karmea. Kun Sanomista tässä vaiheessa, neljänsien tai viidensien yt-neuvotteluiden jälkeen lähtee 200 toimituksellista tekijää, vanhasta mediaimperiumista ei ole paljon jäljellä. En halua kyseenalaistaa taloon jäävien ammattitaitoa enkä esimiesten selityksiä, että kaikki tekevät kaikkea kaikkiin kanaviin. Silti väitän, että jos esimiesten reseptillä tehtäisiin kannattavaa mediabisnestä, käänne nousuun olisi jo tapahtunut.

Törmättyäni netissä Olli Sulopuiston blogiin ja toimittajakollegoiden siitä someen kirjaamiin kommentteihin huokasin taas raskaasti.

http://www.someawards.fi/perinteiset-mediat-vapiskaa-brandit-tekevat-kohta-tyonne-paremmin/

Sulopuisto kirjoittaa ymmärrettävästi ja selkeästi. En voi tajuta, että vielä tänä iltana, ennen huomista sanomalaisten tuomion päivää, median esimiehet kyselevät brändien perustamien saittien lukijamäärien perään.

Jos ne eivät nyt vielä päätänne huimaa, niin uskotteko todella kehityksen jäävän tähän?

Vuosia hakkasin päätäni seinään isossa mediatalossa. Muistan, miten roikuin kesäloman puhelimessa yrittäen selittää mediamyyntipomolle, että tehdään sisältömarkkinointia. Tunsin vääntäväni rautalankaa, kun pyysin häntä avukseni. Jäin yksin. En saanut rinnalleni mediamyyjää edes vartiksi voidakseni esitellä ison suomalaisen mediatalon myyjälle kansainvälisen yrityksen markkinointiväkeä. Itse tein heidän kanssaan ison muotieditoriaalin ja videon, jonka kumppaniyritys työnsi YouTubeen.

Kyllä, te kaikki kirkasotsaiset journalistit ja tuomitsijat: leikin tulella ja kävelin narulla peläten että putoan. Olen edelleen ja varsinkin tänä iltana sitä mieltä, että silloin jos joskus olisi muidenkin pitänyt olla rohkeampia kuin olivat.

Ehkä kysymys oli omasta vajavaisuudestani. En osannut olla tarpeeksi vakuuttava oman talon sisällä. En osannut viestiä sanomaani.

Silloin kun mediatalolla olisi vielä ollut mahdollisuus kehittää omaa sisältömarkkinointimyyntiään, se ei sitä halunnut tai osannut tehdä. Vedottiin säästöihin ja budjettiin: sisältömarkkinointia ei voitu toteuttaa, koska siitä olisi syntynyt kustannuksia. Rahaa riitti siihen, että hätäpäissä perustettiin tiimejä, joihin palkattiin ja koulutettiin pikavauhtia ihmisiä, joiden ammattitaito ei pitkään aikaan riittänyt siihen, mitä brändit sisältömarkkinoinnilta odottivat.

Lukekaa Sulopuiston blogi. Brändien kehityskulku medioiksi on ollut näkyvissä jo kauan.