Kaikkea muuta osataan varoa mutta ei tyhmentymistä
Kirjoitin pari päivää sitten blogipostauksen, joka löysästi sivusi myös muotibloggaamista. En vähätellyt bloggaajia. Mietin vain, mitä tapahtuu muotijournalismissa, kun sen perinteinen alusta eli naisten- ja muotilehdet joutuvat kustannuspaineissa luopumaan muun muassa isojen tarinallisten muotijuttujen eli muotieditoriaalien teosta. Pohdin samalla muotikuvan tulevaisuutta.
Twitterissä postauksesta virisi keskustelua, jonka ydin tuntui pyörivän blogien puolustamisessa ja todistelussa, että ne tarjoavat kiinnostavampaa muotijournalismia kuin vielä koskaan on koettu.
En kiistä. Muotiblogeissa on imua, ja ne ovat osoittaneet, että vertaisjournalismi toimii. Parhaimmat blogit ovat todella kivoja, asiantuntevia ja taidokkaita. Painetun median puolella oltiin sokeita ja tehtiin virhe, kun vertaisjournalismia ei osattu ajoissa kehittää ja laajentaa. Tapoja ja mahdollisuuksia olisi kyllä ollut.
Silti havahduin kiihkeästä blogien puolustamisesta, varsinkin kun kommentit nostivat sisällön tärkeäksi arvoksi nimenomaan amatööriyden.
”Muoti kuuluu käyttäjille, ei auktoriteeteille” ja ”miksei analyyttistä muotijournalismia tehtäisi blogeissakin, kun sisältöä tuottavat taitavat amatöörit”, Twitterissä kommentoitiin.
Eniten ihmettelin väitettä: ”Ammattilaisuus ei tuota riittävää lisäarvoa ilmaisten sisältöjen maailmassa.”
Onko väite todellakin totta? Onko netti ennen kaikkea vain musta tuntuu -ajattelun ja pahimmillaan puhtaan huuhaan foorumi?
Luen mielelläni blogeja ja itsekin tässä juuri rustaan uutta postausta, mutta ei kai jonkin asian harrastamiseen perustuva blogi tai vlogi silti ole digisisältöjen kehityksen päätepiste? Ennemmin uskoisin jokaisen netin käyttäjän himoitsevan uusia, tiedollisesti palkitsevia ja siksi entistäkin houkuttelevampia ja kiihottavampia sisältöjä. Niitä nimenomaan muodista tullaan näkemään vielä paljon.
Harrastajatapaamiset ja yhteisen kiinnostuksen jakaminen eri kanavissa ja foorumeilla on tosi antoisaa ja suositeltavaa toimintaa. Kiihkeä amatööriyden puolesta puhuminen ei kuitenkaan ole tasa-arvon puolustamista, vaan syvemmän tiedon pelkoa ja sen eväämistä sekä itseltä että toisilta.
Se taas johtaa vain tyhmistymiseen, ja sitähän ei kai kukaan tahdo.
”Ammattilaisuus ei tuota riittävää lisäarvoa ilmaisten sisältöjen maailmassa.”
Tämä pitää in my opinion paikkansa niillä aloilla, joissa harvemmin tukeudutaan asiantuntijatietoon. Verrattuna lääketieteeseen muoti ei ole samanalainen tieteeseen perustuva ala, se on useimmiten subjektiivinen kokemus. Toki myös perinteisiin asiantuntija-aloihin on vaikuttanut ilmaissisällöt, niistäkin on tullut yhä enemmän subjektiivisia, omiin kokemuksiin ja havaintoihin perustuvia. Tämän huomaa erityisesti puhuttaessa ruuasta ja dieeteistä, perustellaan yksilöllisillä eroilla.
Mutta muodin ammattilainen on heppoisa lääketieteen ammattilaiseen verrattuna. Journalistilla, kuten muodin ammattilaisellakaan ei ole samanlaista koulutuspohjaa kuin lääketieteen lisensiaatilla, ja internetin aikakauden vertaistuotannon aikakaudella journalismilta erityisesti on kadonnut iso osa sen aikaisemmin hallitsemasta auktoriteetista ja valta-asemasta. Onkin jännä huomata sukupolvierot, missä vanhemmat sukupolvet pitävät edelleen median valtaa suurempana kuin nuoret, jotka löytävät osallistumisen muodot ihan jostain muualta kuin perinteisten poliittisten instituutioiden luota.
Jatkaakseni, haluan vielä lisätä sen, miten tämä yritti ainakin olla havainto muuttuneesta maailmasta, ei oma näkemykseni niinkään. Itse arvotan ammattimaista journalismia, sen kaikissa muodoissaan, hyvin pitkälle. Journalistilla on taito erotella, jäsentää, tulkita ja kertoa lukijalleen maailman tapahtumista.
Mutta näkeehän internetissä sen, miten ihmisen oma subjektiivinen kokemus on jatkuvasti vastakkain asiantuntijatiedon, ammattimaisuuden kanssa. Ei mielestäni välttämättä mikään hyvä kehitys.
“Kiihkeä amatööriyden puolesta puhuminen ei kuitenkaan ole tasa-arvon puolustamista, vaan syvemmän tiedon pelkoa ja sen eväämistä sekä itseltä että toisilta.”
Tästä olen täysin samaa mieltä.