Kivijalkakauppias, oletko jo somessa?
Menin tuttuun vaateputiikkiin Helsingin keskustassa ja kysyin kauppiaalta, miten kesä on mennyt. Hän alkoi itkeä.
Kivijalkakaupoilla menee huonosti. Olen miettinyt syitä pääni puhki ja virittänyt aiheesta keskustelua aina kun se vain on ollut mahdollista kuullakseni, mistä ja miten ihmiset nykyisin ostavat vaatteensa.
Onko syy kauppojen ahdinkoon vain nettikaupassa, vai vaikuttaako asiaan esimerkiksi kulutustottumuksien muutos? Jälkimmäiseen en oikein jaksa uskoa: tuskailen itse liian täysiä vaatekaappejani, mutta ratkean heräteostokseen edelleen herkästi. Samoin näyttää käyvän ystävilleni iästä riippumatta. Mistä sitten kiikastaa? Miksi putiikinpitäjä ei saa uusia asiakkaita?
Olisiko syy siinä, ettei hän juurikaan markkinoi? Kivijalkakauppaa yritetään pitää yllä samoin opein kuin sitä on aina pidetty. Maailma ympärillä kuitenkin muuttuu, ja uudet, entisiä nuoremmat asiakkaat on koukutettava uusin keinoin. Apuna ei ole enää esimerkiksi kotimaisia naistenlehtiä, jotka vielä muutama vuosi sitten julkaisivat kaikki oman toimittajan tekemiä muotijuttuja. Niihin kuvattavat vaatteet kerättiin putiikkien uutuuksista. Kauppojen nimet tulivat lukijoille tutuiksi, ja moni kauppias ainakin Helsingissä tottui siihen, että kun vaate esiteltiin Oliviassa, Annassa tai Gloriassa, se myytiin hetkessä loppuun.
Oliviaa ei enää ole, ja muut lehdet julkaisevat entistä vähemmän muotijuttuja. Jo pelkästään juttujen väheneminen vaikuttaa nuorten ostokäyttäytymiseen. Lisäksi – totta kai – muotijuttuihinkin valitaan nyt tavaraa nettikaupoista.
Tenttasin muutamaa 20-30-vuotiasta naista heidän ostotottumuksistaan. Putiikinpitäjille hyvänä uutisena se, etteivät kaikki olleet ollenkaan innoissaan netissä asioimisesta. Huono uutinen on, että he kuitenkin tekevät tällä hetkellä useimmat vaateostoksensa netissä.
Nuorten perustelujen tulkitseminen ja johtopäätökset niistä ovatkin taas jo oma juttunsa. Ainakin itse yllätyin 24-vuotiaan opiskelijan kommentista:
”Ostaisin mielelläni kaupasta, jossa voin sovittaa vaatetta ja nähdä heti, sopiiko se minulle vai ei. En kuitenkaan halua mennä pieniin putiikkeihin, joissa tunnen olevani myyjän huomion keskipiste. Haluan selata vaatteita rauhassa.”
Toinen, jo työelämään ehtinyt nainen kertoi ohittavansa kivijalkaliikkeet, koska ei tiedä, mitä brändejä liikkeissä on tarjolla.
Edellisiä hieman vanhempi juristi pohti, että moni kivijalkakauppa jää etäiseksi ja vieraaksi. Ovea on vaikea avata, kun minkäänlaista suhdetta ei ole.
Ketjuliikkeiden tehomarkkinointiin ja helppoon tarjontaan kasvaneilla nuorilla aikuisilla näyttää siis olevan korkea kynnys kivijalkakauppaan. Mitä tehdä, kauppiaat? Ehdottaisin, että oma tarina ja kotisivut kuntoon, some käyttöön, uusia ideoita palveluun sekä lisää monipuolista viestintää.
Yleisellä tasolla, mä koen, että ikäiseni, pari-kolmekymppiset, ylipäätänsä kuluttavat vähemmän vaatteisiin ja enemmän elämyksiin, matkoihin, kulttuuriin jne. Ainakin omalla kohdallani kyse on myös ostotottumusten muutoksesta, sillä vaikka tulotaso on opintotuesta noussut, vaatteiden ostaminen on pysynyt ennallaan tai jopa vähentynyt. Aiemman tunne- ja heräteostelun siajan ostan vähemmän ja ostan käytettyä, eettisyys ja ekologisuus kiinnostaa.
Samaistun haastattelemaasi ikätoveriini siinä, että pikkuliikkeissä on usein ahdistavaa smalltalkata ja suorastaan kiirehtiä myyjää karkuun, kun haluaisi vaan rauhassa syynätä materiaalilappuja. Uuden vaatteen ostopäätöstä harkitessani teen itse usein taustatyön ja vertailun omassa rauhassa nettikaupoissa, mutta käyn kuitenkin ostamassa tuotteen kivijalkaliikkeestä. Valikoima ja vähintään myytävät brändit verkkoon auttaisi monen pikkuliikkeen osalta.
Ikävä kyllä, joissakin Helsingin pienissä vaatemyymälöissä yritetään myydä liian innokkaasti. Tyrkytetään vaatetta, joka on selvästi liian pieni tai muuten epämieluisa. Viekoitellaan sovituskoppiin, ja siellä kun sitten on puolipukeissa ja avuttomana, aletaan kantaa sinne kaikenlaista, mielellään liikkeen valikoiman kalleimmasta päästä (ei tarvitse olla oikeaa kokoa). Kun myymälästä lopulta pääsee pakoon (toivon mukaan ilman, että on painostettuna ostanut jotakin), kiertää sen kyllä kaukaa, kun on seuraavan kerran kaupungilla. Tämä on mielestäni usein hiukan iäkkäämpien myyjien (ja yksityisyrittäjien) synti. Nuoremmat myyjät (ja palkolliset) antavat asiakkaalle helpommin ilmatilaa, jolloin niitä kauppojakin aina välillä syntyy.