Nuorten naisten suvaitsevaisuusharha

Jumal-l-lau-uuta! Radion aamushow’n nuori naisjuontaja venyttää kirosanojaan. Mitä enemmän tyttö kiroaa, sitä innostavammin studiossa mukana häärivät nuoret mieskollegat hänelle nauravat.

Mahtaa tyttö olla tyytyväinen ja tuntea itsensä tasa-arvoiseksi siinä kundien rinnalla. Jätkillä on sentään nimeä, molemmat ovat “tunnettuja radiopersoonia” niin kuin tuppaavat olemaan kaikki eri radiokanavien omia show-ohjelmia vetävät hemmot. Ja tyttö vetää härskimmin kuin kumpikaan miehistä.

Istun autossa ja kuuntelen. Mietin, vaihdanko kanavaa vai odotanko, miten tilanne kehittyy. Aamuisen keskustelun aihe on entisaikojen wc-tavat, joten kieli on värikästä, ja neito lisää kierroksia aiheen suomin mahdollisuuksin. Tökkään sormeni autoradion kanavavalitsimeen ja annan minkä tahansa satunnaisen biisin viedä ajatukseni mennessään. En halua olla loppupäivää pahalla päällä. Jo nyt vaara uhkaa.

Olenko siis tiukkapipo tapapoliisi, joka ei siedä julkista kiroilua tai muuta yllättävää vallattomuutta? En. Olen vain vähän vanhempi nainen, jota harmittaa suvaitsevaisuusharha, jossa moni nuori nainen elää.

Kun naisesta tuntuu siltä, että kaikkialla voi tehdä ja sanoa oikeastaan ihan mitä vain, mitä jätkätkin tekevät ja sanovat, ja että kaikki on yhdessä hauskaa ja suvaittavaa, saattaakin olla yllätys tajuta, että ne saman pöydän ääressä räkättävät radiopersoonat vetävät todennäköisesti aika paljon parempaa liksaa ääliömäisyydestään kuin itsensä tasa-arvoiseksi tunteva tyttö.

Demareiden entinen puoluesihteeri Ulpu Iivari sanoi jossakin haastattelussa vähän aikaa sitten, että nuoret naiset ovat hylänneet feminismin, koska se on heistä liioittelua. Ulpun mukaan “miesten maailma ei ole vielä auennut heille” niin kuin se ei ollut kirkas Ulpulle itselleenkään, kun hän nuorena ja nättinä aloitti politiikassa ja teki sukupuolten tasa-arvon historiaa tullessaan 1987 valituksi puoluesihteeriksi maan ensimmäisenä naisena.

Hän tajusi tiukoissa paikoissa myöhemmin, että kun tasa-arvon olisi pitänyt olla jo aseman takia itsestäänselvyys, näin ei aina ollutkaan. Miesten maailmassa vedäydyttiin yhä saunakulttuurin suojiin päättämään asioista, ja sinne ei naista kutsuttu. Nyt jo eläkepäiviä viettävän Ulpun mukaan tilanne on edelleen sama. Hän sanoo yhä vielä huomaavansa aktiivisena yhteiskunnallisena keskustelijana ja muun muassa nuorten naisten poliittisen uran tukijana, kuinka miehet edelleen sopivat asioista keskenään ja pitävät sitä kuin huomaamatta normaalina toimintana.

Myös uudet tutkimukset paljastavat, että nuorilla naisilla ei ole mitään syytä kuvitella itseään ikäistensä miesten rinnalla tasa-arvoisemmiksi kuin ovatkaan. Tänä keväänä on uutisoitu sekä Akavan että Sosiaali- ja terveysministeriön tutkimuksista, jotka kumpikin kertovat, että nimenomaan alle 30-vuotiaat naiset ovat palkkakehityksessä häviäjiä. Ero samanikäisten, jopa huonommin koulutettujen nuorten miesten ansioihin on vain kasvanut.

Mistähän se johtuu? Toki rakenteista, talouskriisistä, perhevapaajärjestelmän epäkohdista, mutta myös naisista itsestään. Nuorena on helppo hurahtaa omaan kaikkivoipaisuuteen ja kuvitella voivansa välttää vanhempien naisten tekemät virheet.

Niin kuin sen, että antaa ääliömäisten miesten naruttaa itsensä sanomaan radiossa sen, mitä miehetkään eivät enää halunneet sanoa.