Suomen suunta löytyy nyt Ateneumista

Kiihtyneenä ei pitäisi koskaan kirjoittaa ja julkaista mitään. Nyt en vain malta.

Menkää, hyvät ihmiset, Ateneumin taidemuseoon. Älkää välittäkö, jos ette mahdu sinne ensi viikonloppuna, kun sinne pääsee ilmaiseksi. Museossa on nyt sellainen setti, että siitä kannattaa maksaa.

Jos olisin opettaja, veisin sinne oppilaani. Opettaisinpa historiaa, äidinkieltä, kuvaamataitoa, elämänkatsomusta, terveystietoa, veisin luokkani Ateneumiin, jossa on nyt sellainen tarina ja viisaus, että siitä ammentavat kaikki.

Jos olisin poliitikko, menisin katsomaan Suomen taiteen tarina -näyttelyä ja houkuttelisin mukaan puoluetoverini, kannattajani, kilpailijani ja vastustajani. Näyttely muistuttaa, että suomalaiset ovat osanneet ja osaavat varmasti yhä, jos vain uskovat itseensä.

Sen se tekee omalla yllättävällä tavallaan:

Suomen taiteen tarina on iloitteleva julistus, joka on kuin vastaisku aikaamme leimaavalle näköalattomuudelle.

Näyttely on ilotulitusta. Suhteellisen pieneen tilaan on pakattu kaikki suomalaisen taiteen ikonit. Isossa salissa on vielä jäljellä perinteistä suurten mestareiden ja klassisen taiteen kunnioitusta, kun Albert Edelfeltin maalauksia Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä ja Lapsen ruumissaatto tai Hugo Simbergin Haavoittunutta enkeliä pääsee katsomaan etäältä.

Sen jälkeen sivuhuoneessa Edelfeltin maalaukset Kuningatar Blanca ja Luxembourgin puistossa, Elin Danielson-Gambogin imettävä Äiti ja Omakuva vuodelta 1900, Maria Wiikin muotokuva sisarestaan, Akseli Gallen-Kallelan viattomasti paheellinen Démasquée ja muutama muu taidekirjoista tuttu kuva tulevat niin lähelle, ettei huoneessa mahdu hengittämään.

Lopulta on puhallettava ulos, sillä hengitystä ei voi pidätellä niin kauan, että ehtii nähdä kaikki huoneen työt.

Sillä hetkellä tajuaa, että todellisuus on tässä. Hienot maalaukset ovat yhtä totta kuin minä ja murheeni.

Menkää kokeilemaan. Kokemus on voimaannuttava.

P.S. Vielä pakko sanoa, että kiinnittäkää huomio ripustukseen ja etsikää Magnus Enckellin maalaus Herääminen. Älkääkä unohtako 3. kerroksen Japanomania-näyttelyä.