KoronaGPS kielletty – ylipaha ja hyödytön!

Esitin Paha (paikka)tieto 1. osassa ajatuksen käyttää tartunnan saaneiden mahdollisimman tarkkaa paikkaa hyväksi itse koronan jäljittämiseen. Jos hyppäsit tähän tuosta artikkelista, tiedät mitä tarkoitan. Jos et, käväise vilkaisemassa, koska ajatus on liian vaikea typistettäväksi pariin lauseeseen.

Yksityisyys vaarassa, diktatuuri jo takaovella

Osa saamastani palautteesta oli tyyliä ”olet gestapon agentti”, varmaan entisen ammatin kaikuja?

Yleinen asiantuntijakäsitys tuntuu olevan, ettei käyttäjän paikan seuraaminen ole viranomaisille sallittua kuin oikeuden yksilöidyllä päätöksellä. Kaupalliset sovellukset tekevät tätä koko ajan, meidän luvallamme, joten suomalaisten luottamus niihin on ilmeisesti paljon suurempi. Hyvä analyyttinen artikkeli koronan seurantatekniikasta on HS 13.5.2020.

En ymmärrä noita pelkoja tässä tilanteessa useastakaan syystä. Enkä nyt vetoa siihen, että kunnon kansalaisena minulla ei ole mitään salattavaa: uskallan salata jopa osan kulutuksestani käyttämällä käteistä, vaikka se kasvavasta talouskasvusta riippuvaisessa hyvinvointiyhteiskunnassamme lienee aikamoinen synti.

Ensiksi: Jotakuinkin kaikki julkisuudessa esitetyt koronanpaikannussovellukset ovat sellaisia, että käyttäjä itse tekee päätöksen tietojensa luovuttamisesta. Aina on toki mahdollista jotenkin kiertää käyttäjä ja tekniikoita on kaupan, mutta suomalaisena viranomaisena en kyllä tähän lähtisi: jos jää kiinni, rangaistus on mittava. Googlen tietosuojaan en luota ihan yhtä lujasti, mutta yhtiön etu ei ole luovuttaa minun yksilöityjä tietojani kenellekään isoakaan maksua vastaan. Googlen isäntämaa saa tiedot käskyllä käyttöönsä, mutta se pitää vain sietää.

Toiseksi: Jos saan ensin tarkistaa tiedot ja halutessani poistaa niistä todella henkilökohtaiset, loput voin luovuttaa. Poistamassani tiedoissa voi olla salaisuuteni ohella otollinen koronahypyn paikka ihmisestä toiseen, joka jää nyt viranomaiselta piiloon, mutten minä sitä kertoisi haastattelussakaan. Silti lopputietokin on arvokasta.

Kolmanneksi: En pysty keksimään tapaa, jolla pahantahtoinen kotimainen viranomainen vahingoittaisi minua tietämällä kotiosoitteeni, kantakauppani, kantakapakkani, kantakaverini ja kantalenkkini. Kymmenkunta poliisia tirkisteli Mika Myllylän kuolinsyytutkintatietoja perusteetta, mutta tuhannet muut eivät. Nyt ei ole kyse hylätyn sankarin tragediasta vaan yhdestä tiedosta suuressa joukossa.

Diktatuuriin Suomessa en usko kuin vasta toisen maailmanlaajuisen ilmastotaistelun jälkeen 2050-luvulla, ja silloin turvallisuusviranomaisilla on muuta tekemistä kuin seurailla rollaattorilenkkejäni.

Hyödytön GPS-paikannus

Kun olin saanut sutattua edellisen linkin jutun vastalauseillani (luen lehteni vanhanaikaisesti paperisina ja leikkailen kiinnostavat artikkelit talteen) HS 14.5.2020 uutisoi, että Islanti sai painettua uudet tartunnat nollaan. Islanti on karu saari, väkeä on vähän ja maahan pääsee lähinnä yhdeltä lentokentältä ja yhdestä satamasta. Tartuntaketjut jäljitettiin ja lopulta 57% kaikista tartunnoista havaittiin ihmisiltä, jotka olivat jo karanteenissa eli jotka oli jo jäljityksessä tunnistettu mahdollisiksi viruksen kantajiksi.

Apuna oli sovellus, jonka oli ladannut oman maansa viranomaisiin luottava kolmannes väestöstä. Sovellus tallensi käyttäjän laitteeseen GPS-tiedot ja kun tartunta todettiin, viranomainen pyysi näitä käyttöönsä. Moni antoi, koska ”omien liikkeiden muistaminen on vaikeaa”. Haa, noin minäkin ajattelin omassa jutussani viime viikolla, jossa paikkaa käytettiin myös tartunnan saaneen muistin tukena parantamaan jäljityksen laatua.

Täydennetty 18.5.2020: Uusi-Seelanti tukee kansalaisiaan seuraamaan liikkeitään, jolloin koronapuolustus tiivistyy. Juttuun pääset tästä. Saapa nähdä, kiinnostaako Suomessa ketään muuta kuin minua vai ovatko molemmat maat vain yksilönoikeusvastaisempia kuin me?

Myös aiemmassa hesarijutussa arvioitiin, että paikan kytkeminen pelkkään kontaktiin olisi tehokkaampaa, vieläpä kahdesti eri haastateltavan suulla. Mutta se juttu katkesi paikannuksen osalta luottamuspulaan.

Paikannuksen hyödyttömyyttä on perusteltu muun muassa näin: liian epätarkkaa, ei toimi rakennusten sisällä, ei kerro kuka oli riittävän lähellä, tuottaa liikaa tietoa. Osin nämä väitteet pitänevät paikkaansa, mutta osin ehkä eivät, joten asia kannattaisi tutkia. Mutta hyppään eteenpäin.

Koronamatosten kartta

Alkuperäisessä artikkelissa kuvailin, mitä paikkatiedoille sen jälkeen kävisi. Tarkennan nyt tuota.

Kun kunnon kansalainen on käyttänyt omia paikkatietojaan muistinsa virkistämiseen ja luovuttanut paikkatietonsa luotettavalle jäljityslääkärille, tämä täydentää todennäköisen tartuntapaikan tai paikat, kaikki mahdolliset jatkotartuntapaikat, paikat joissa tapahtui todennäköinen tartunta johtaen jäljitykseen ja eristyspaikan, jossa toipuminen tapahtuu. Naps naps hiirellä kartalta, neljä erilaista symbolia, keskimäärin ehkä kymmenen paikkaa (ei ole julkista tietoa, montako karanteenia / tapaus tulee keskimäärin tai moniko on karanteenissa jo ollut sekä osumaprosentti, mutta minua kiinnostaisi).

Koronamatonen on ajassa ja paikassa paikantuva symbolien sarja siitä, missä korona yhdellä ihmiskuljettimella on matkaillut siten, että kuljetinta on saatettu myös vaihtaa.

Lääkäriltä pelkkä paikkatieto, ei siis enää yksilöiviä henkilötietoja, luovutetaan valat vannoneelle paikkatieteilijälle, joka pimeässä kellarissa lukkojen takana yhdistää yksityisyyttä vielä uhkaavan pikku koronamatosen muiden matosten joukkoon. Matokompostia ei julkisteta, se jää viranomaisten tilannekuvan pohjaksi.

Miltä kartta voisi lopulta näyttää? Hypätäänpä syyskuun neljänteen tänä syksynä.

904 kun kaikki näytti vielä kohtuulliselta

Tähän päivään mennessä Suomessa on raportoitu noin 6000 koronamatokuvausta. En tiedä, kysyvätkö lääkärit erikseen paikkoja, mutta niitä on pakostakin joukossa ja ne voi napsutella jälkikäteen matosiksi. Oletetaan, että jokaisessa on keskimäärin viisi, joten tulee 30 000 paikkaa.

Nyt ryhdistäydytään myös paikkatiedon keruussa, joten alkusyksyyn mennessä löytyy 1500 uutta tarkempaa matosta. Niistä puolessa (suomalainen tottelee paremmin kuin viikinki) on jo ainakin kymmenen ja lopuissakin lähes kymmenen paikkaa, koska lääkäri osaa ne nyt kysyä. Tulee 20 000 paikkaa lisää.

Oletetaan, että kussakin tapauksessa asetetaan keskimäärin neljä muuta ihmistä karanteeniin ja että onnistumme aika hyvin, 1500 tärppää (20%) ja sairastuu karanteenissa. Nyt siis tiedämme 1500 paikkaa, jossa korona hyppäsi varmasti ja mistä ketjusta, 3000 aika varmaa ketjujen risteämän takia ja 3000 on vielä avoinna alultaan. Lisäksi tiedämme peräti 45 000 paikkaa, joita epäilimme mutta joissa koronan hyppy jäi vajaaksi. Kutsun onnistunutta hyppyä termillä HOP ja epäonnistunutta HUPS.

Kesän aikana vasta-ainetestit paranevat, joten työnantajat ja kansalaiset teettävät niitä paljon. Paljastuu 15 000 uutta matosta, joiden kuljettimia ei ehditä haastatella. Mutta käytössä on sovellus, jolle positiivisen testin saanut kuljetin syöttää saamansa koodin turvin omat paikkansa, tukenaan myös omat paikkatietonsa. Jos puolet syöttää ja jokainen muistaa aika monta, meillä on 50 000 paikkaa lisää.

Lopputuloksena meillä on syksyyn mennessä aika – paikka 4D koordinaatistossa 6000 + 1500 + 7500 = 15 000 koronamatosta, ainakin 100 000 erilaista paikkaa, noin 6000 (HOP) tartuntapaikkaa, 6000 epäilyä (HOP?) sekä lähes 90 000 paikkaa (HUPS), joissa todennäköisesti ei tapahtunut hyppyä.

Analyysin pariin

Enää yksilöitä ei tunnisteta. Matoset risteilevät muodostaen kuvauksen siitä, missä korona on kuljettimillaan Suomessa matkaillut. Mitä tuosta matolaatikosta voisi päätellä?

Siitä näkee ajan funktiona, miten matoset täyttävät maan. Pisteet klusteroituvat varmaankin sinne, missä ihmisiä on enemmän ja missä liikutaan enemmän. Mutta ei pelkästään, eroja syntyy:

• ”Tuolla on ollut suhteessa hiljaista, tuolla taas yllättävää kuhinaa”.
• ”Olisimmepa aavistaneet tuon HOP-keskittymän ennalta, niin olisimme pystyneet sen estämään!” Kriisin alun lentokenttä oli tuollainen paikka, mutta saattoi niitä olla muitakin. Ja tulla lisää.
• ”Nuo synttärikemut jo tiesimmekin, ja matosetkin sen kertovat”. Homma siis toimii, tätä kutsutaan mallin verifioinniksi eikä turhaksi tiedoksi, vaikka paikallisesti se tiedettiinkin.
• ”Olikohan tuo kuhina vain sattuma, pannaan joku jälkikäteen tarkistamaan?” Mahdollistaa hotspotien tunnistamisen.
• ”Hei, tuo koronantorjuntapuisto on parametreiltään ihan samanlainen kuin nuo kuusi muuta, joten tarkennetaan tiedustelua ja tehostetaan vastatoimia myös niissä”.
• ”Hei, onpa paljon tyhjiä matoja tuolla. Täytyy olla paikkana harmiton, vaikka monesti epäilimme muuta”. Kelpaisi tietona rehtorille tai kauppiaalle, ja auttaa välttämään turhia rajoituksia.

Maailmalta tulee koko ajan lisää lääketieteellistä tietoa koronan hyppelystä. Me voisimme tietää myös, missä se hyppelehti. Emme täysin, se jääköön jälkitieteen hommaksi, mutta paljon paremmin kuin nyt.

911 on pakko taas toimia

Syyskuun yhdeksäs yleismittarit näyttävät, että korona on taas irti. On päätettävä toimenpiteistä.

Lääkärit ovat tiukasti jahdanneet ketjuja, mutta silti selvitysprosentit alenevat. Ensihoidon potilaspaikat täyttyvät yli ensihälytysrajan ja suunta on huono. Koronakartat alkavat punastella vähän siellä ja täällä. Onko aika taas päämisterin vetää käsijarrua?

Valat tehnyt paikkatieteilijä syöttää kellarissa jokaisen uuden koronamatosen edellisten joukkoon. Matolaatikko alkaa väreillä jo hetkellä 820, sitten 827 näkyy uusia klustereita ja 904 hahmottuu tarkemmin, missä kuhinaa on enemmän kuin muualla. 911 saa taakseen kehityskulun, josta ennustaa paremmin missä ollaan 918. Niinpä päätetään tehdä täsmäisku sinne, missä kuhisee pian eniten.

Ehkä se auttaa. Kun nyt tiedämme, millainen hintalappu pääministerin valtakunnankäsijarrulla on, minusta kannattaisi ainakin kokeilla tarkempaa ennen kuin tyrmää koko ajatuksen. Korona on meissä, mutta me olemme aina jossain paikassa. Jos et tunnista kuskia, seuraa kuljettimia, kyllä se kuskikin lopulta löytyy.

Lopuksi vertauskuva

Vain osalla ihmisistä on geeni, joka aiheuttaa parsan syönnin jälkeen virtsan aromatisoitumista. Ilmiötä pohtiva geenitutkija huomasi, että kyse oli vain yhdestä helppotunnisteisesta geenistä, ja hän kaupallisti testin. Ensimmäiset saivat vain tuon tiedon, mutta seuraavat myös sen, kuinka yleinen ilmiö oli. Mukaan tuli muita helppoja geenejä. Arvostelijoita riitti, ”pian vakuutusyhtiö lukee genomisi ja maksusi pomppaavat taivaisiin ennen sinua”. Mutta yleistieto tuloksista säilytettiin. Nyt testillä saat tietää, missä määrin kannat Tšingis-kaanin perimää ja miten tuo iturata risteää sinussa kelttien kanssa. Saat myös tietää pikkuserkusta, josta kukaan muu koko suvussa ei tiennyt, paitsi yksi.

En väitä, että koronan lisäksi selvitämme GPS-paikannuksella myös kaikki muut taudit, tai että kuuden vessan täsmädesinfioinnilla koronatartunnoista saa kunnassa alas viidenneksen.

Mutta esitän, että vapaaehtoista GPS-paikannusta kannattaisi koronantorjunnassa  kokeilla. Syksyyn on vielä aikaa. Mitä kauemmin jahkaamme, sitä vähemmän me tiedämme kun toinen aalto tulee.

Seuraavaksi pohdin logaritmiasteikkoisia kumulaatiokarttoja. Se löytyy täältä.