I ERÄ: Hallitus – Korona 2 -1
Uskalsin käyttää sotaa koronakriisin metaforana, joten uskallan käyttää myös urheilua vaikken ole siinä minkäänlainen asiantuntija. Molemmille on yhteistä se, että kokonaisuus koostuu sarjasta ”taisteluja”. Sodassa kokonaisuutta sanotaan operaatioksi ja urheilussa otteluksi. Tämä ottelu on vielä kaukana päätöksestään, edes erien määrää ei osata tässä vaiheessa ennakoida.
Edelliseen juttuun pääset tästä.
Korona aloitti myös Suomessa vahvasti. Tammikuussa olimme vielä lähes varmoja, että koko ottelua ei ole tulossa. Tietoja aivan uudesta vastustajasta ja jopa pelistä kertyi kuitenkin koko ajan. Siitä huolimatta tulimme yllätetyksi ja korona vei heti taistelun kotipäätyymme saakka murrettuaan puolustuksemme lentoasemilla. Sääntöjä se ei tunnustanut missään vaiheessa.
Korona yllätti temmaten aloitteen 0 – 1
Nyt jo tiedämme, että usea uskottava virologi eri maissa varoitti myös Covid-19 koronasta. Osa oli tehnyt niin ehkä liian usein. Länsimailla oli lisäksi paljon aikaa, Kiina sen sijaan joutui taisteluun kylmiltään ja pitkältä takamatkalta. Se, kerrottiinko kaikki heti, on minusta aika huomioiden varsin vähäpätöistä: koko länsi yllätettiin pahoin, myös meidät täällä Euroopan takakulmalla. Surkea suoritus kaikin puolin.
Korona lähti leviämään montaa reittiä. Hiihtoturistit matkailivat sen koteihinsa ja osa hiihteli vielä Lapin diskovaloissa. Pääkaupunkiseutu muodostui painopisteeksi sekä virustuonnin että tiiveytensä vuoksi.
Yllätys oli minulle iso pettymys. Pandemia on ollut osa kansallista uhkakuvaa ja riskiarviota niin pitkään kuin muistan. Alueellisissakin valmiusharjoituksissa se on ollut yleensä ”mausteena” heijaste- tai rinnakkaisvaikutuksena. Yleensä mukana ovat myös eläintaudit ja ympäristöhygienia. Maailmallisesti ”Tauti X” on ollut jo vuosia niin tutkijoiden kuin jännityskirjojen aiheistoa.
Jäin miettimään, mikä oli valmistautumisessa mennyt pieleen. Laskeskelin, että olen vuosien varrella ollut ainakin kahdessakymmenessä harjoituksessa, joissa valmistauduttiin poikkeustilaan. Epäilemättä epidemia ja pandemia on ollut ytimessä terveysalan omissa harjoituksissa, mutta nyt kyse oli monen alan kriisistä. Koska olen itse ollut pääosin pelaajana, siis ”hyökkääjänä”, koen epäonnistumisesta melkoista vastuuta.
Valmiusharjoitus on aina monialainen, siis nykysanastolla hybridi. Minusta harjoituksilla on kaksi päätavoitetta: toisaalta opettaa monen eri alan yhteistoimintaa ja toisaalta opettaa valmistautumaan yllätyksiin. Valmiusharjoituksessa harjoittelija ei voi voittaa peliä ja harjoitus on sitä parempi, mitä enemmän löytyy korjattavia ja kehitettäviä asioita. Onko harjoittelu silti turhaa?
Hallitus vastasi ennakoiden 1 – 1
Olin ollut vasta tovin töissä pioneeriupseerina, kun valmiuslaki laadittiin. Jo kylmän sodan lopulla huomattiin, että totaalinen sota sisälsi hyökkäysoperointia niin sanotussa harmaassa vaiheessa ja ideana oli luoda puolustajan säännöstö ”rauhan ja sodan väliin” mahdollistamaan tarvittavat toimet. Mitä avoimempi, demokraattisempi ja yksilövapauksia painottavampi yhteiskunta on, sitä enemmän se tällaisia sääntöjä tarvitsee.
Pioneerina opin epäilemään poliitikkoja. Vaikka sotilaana uhka olisi jo ilmeinen, puolustusvalmistelujen käynnistäminen valmiuslain turvin voitaisiin tulkita ”sodanjulistuksena” vaikka kaivaisikin poterot omalle maalleen ja valmistautuisi räjäyttämään vain omat siltansa. Näin oli käynyt jo ennen talvisotaa. Toisaalta ajan myötä on noussut yhä enemmän poliitikkoja, joille kaikki vapausrajoitukset ovat jos ei natsismia ja militarismia, niin ainakin loukkaus heikoimpia kohtaan. Minusta kyse on juuri päinvastaisesta.
Olen itse arvostellut useassa tilaisuudessa ylintä virkamiesjohtoa siitä, että valmiuslain saa käyttöön vasta kun on saanut pahasti turpiinsa, jopa useamman kerran, vaikka tilanteen näki jotakuinkin varmasti olevan tulossa ja laki olisi voinut sen jopa estää. Kyber on ala, jossa näin aika usein harjoituksissa on, varsinaista laajaa kriisiähän me emme ole siitä vielä nähneet. Poliitikkojakin on paikalla ollut varsinkin maanpuolustuskursseilla.
Koronan eteneminen väestössä osattiin kuitenkin ennakoida sekä virologisesti mallintaen että Italian karujen kokemusten perusteella. Vielä 14.3. ”yleinen medianäkemys” piti valmiuslakia ”lähinnä symbolisena toimena” ja kun illalla 16.3. pääministeri ilmoitti valtioneuvoston yhdessä presidentin kanssa todenneen poikkeusolojen vallitsevan, olin iloisesti hämmästynyt: olin ollut väärässä. Päätös vietiin eduskuntaan, käyttöönotto perusteluineen tarkistettiin perustuslakivaliokunnassa ja yhtenäinen eduskunta hyväksyi päätöksen parissa päivässä.
Poliitikot sekä uskalsivat että osasivat käyttää virkakunnan tukemana niitä työkaluja, joita kriisi edellytti. Lyhyessä ajassa oli valmisteltu 19 poikkeavan toimenpiteen lista, osa tartuntatautilain ja osa valmiuslain perustalta, joilla hyökkäykseen vastattiin. Virukselta alettiin viedä valloitettavissa olevaa ”maastoa”.
Toimet todella vaikuttavat 2 – 1
Lauantaina 28.3. herättiin Uusimaan muilta kuin tavaroilta ja työntekijöiltä suljettuihin rajoihin. Olin ollut mukana kuvittelemassa ihan muiden maakuntien sulkemista ja valmiuslain alueellisesti rajattua käyttöä moderneissa hybriditilanteissa, nyt näin asian livenä. Poliisi on korkean valmiuden operatiivinen viranomainen, ja se sulki rajat puolustusvoimien rukkastuella tehokkaasti ja nopeasti. Ministerit kantoivat hienosti päättäjänvastuunsa ja kestivät arvostelut.
Syy oli selvä. Uusimaa oli viruksen valloittama paljon laajemmin kuin mikään muu alue. Lisäksi uusimaalaiset keskimäärin varakkaampina ja juuriltaan laajimpina liikkuivat vapaa-aikanaan paljon muualla maassa. Jälkikäteen on helppo sanoa, että paremmalla tilannekuvalla saartorengas olisi voinut olla pienempi, mutta tuossa tilanteessa päätös oli minusta erinomainen.
Yhtä asiaa jäin kaipaamaan. Uusimaalle ei kohdennettu muusta maasta poikkeavia torjuntatoimia. Tehohoitopaikkoja toki puuttui enemmän muualta ja niiden laaja lisärakentaminen oli tavallaan käänteinen toimi saarrolle, tarpeellinen lisäsuojatoimi. Suojavarusteiden puute yllätti kaikki myös strategisella tasolla: tehdyt ja varsin ajantasaiset pandemiasuunnitelmat olivat näiltä osin päiväkulutuksen osalta vakavasti alimitoitettuja, vanhushoitoa ei tainnut olla huomioitu lainkaan eikä varastointitilanteesta kokonaisuutena ollut kenelläkään tietoa. Globaalit hankintaketjut kriisiytyivät aivan ensimmäiseksi.
I erän arviointi
Vaikka Suomi monella mittarilla pärjäsi erässä paljon paremmin kuin länsimaat keskimäärin, oma verkko heilahti kuitenkin rajusti heti erän alussa: peliin tultiin unessa, vastustajaa ei kunnioitettu. Tämä oli kuin nuoruuteni lätkämatseista: iso vastustaja saatettiin jopa voittaa, mutta seuraava peli ennalta heikompaa vastaan tyrittiin alussa todella pahasti. Nyt lisäksi peli oli samaan aikaan käynnissä kaikissa maissa.
Hallitus pääsi peliin mukaan todella nopeasti. Johdon yhtenäisyys oli erävoiton tärkein tekijä.
Teknisiä virheitä tehtiin kentällä toki suuri määrä. Lentoasema vuoti ja paljolti aiheutti ensimmäisen maalin. Varusteet olivat huoltamatta ja puutteellisia, pelaajat tulivat kentälle vanhoilla varusteilla ja osa jopa kokonaan ilman: onneksi kriisisäännöissä ei ole vaateita varustuksen tasolle ja tilapäisvälineitäkin saa käyttää. Pelaaja-aitiosta kuultiin paljon syyttelyä, vastuuta kantoi onneksi kapteeni myös virheet tunnustaen. Presidentti pysyi valmentajaroolissa eikä sännännyt kentälle.
Yleisö saatiin mukaan ennen näkemättömällä tavalla. Lähes alusta saakka paikalla oli paitsi kuudes myös seitsemäs pelaaja, joka soitteli mediaurkuja pelin aikanakin. Strateginen viestintä osoitti, että se ei ole tukitoimi vaan jopa ratkaisumaalin tekijä.
Toinen erä on juuri alkanut. Sen teemana on pelin jäädytys, koska ensimmäinen erä veti pelaajat pahasti hapoille, varsinkin talous yskii jo pahasti. Pelkona ovat nyt vihollisen nopeat vastahyökkäykset.
Opit jatkoa varten
Jälkiviisaudelle ja perusteelliselle tutkimukselle on paikkansa. Nämä asiat nostan itse esiin tässä vaiheessa.
- Valmiuslaki toimii. Viimeiset kymmenen vuotta muihin lakeihin on kirjattu lisävaltuuksia paljolti siksi, että vastatoimet olisivat nopeampia ja joustavampia. Toisin kuin moni muu asiantuntija, en jatkaisi tällä tiellä. Koska valmiuslaki saatiin nopeasti ja vain tarvittavin osin käyttöön, parlamentti pysyi vallassa. Jos esimerkiksi Uusimaan saisi jatkossa kiinni useammankin lain pohjalta pelkin viranomaispäätöksin, ollaan vaarallisella tiellä. MUTTA: edellytys on, että jatkossakin valmiuslakia uskalletaan käyttää apuvälineenä eikä se enää ole sellainen peikko, joka siitä on pitkän kriisittömän ajan kuluessa mielissämme kehittynyt.
- Presidentti ja hallitus ovat strategisia johtajia. On ikävä seurata, kun yksittäisen virkamiehen kiireessä tekemä virhe edellyttää heti ”poliittista vastuuta” ministeriltä. Tämän kääntöpuolena on, että tilannekuvasta on pitkälti tullut ”ministerin varoitusjärjestelmä”, jotta hän kuulee pienetkin asiat ennen kuin median mikrofoni on nenän edessä vaatimassa selitystä. Lisäksi vaaditaan koko ajan kasvava joukko virkamiesten poliittisia kontrolloijia. Luottamus ja oma tontti on parempi tapa johtaa varsinkin kriiseissä. Sotilaallinen termi on tehtävätaktiikka.
- Yhteistyö tökkii edelleen pahasti, vaikka sitä on harjoiteltu. Koska arkipolitiikka on paljolti nollasummapeliä eri hallinnonalojen välillä, yhteinen koetaan jopa uhkana. Kriisissä kannattaa pitää katse pallossa ja arvostaa syöttäjää sekä tilan raivaajaa jopa enemmän kuin maalintekijää. Sankaritarinat kerrotaan vasta jälkikäteen, nyt ei ole aika pisteiden keruuseen millään tasolla.
– – – – – – – –
Analysoin myöhemmin pelaajia. Voin sanoa jo nyt, että yhteispelissä ja jopa pelikäsityksessä oli paljon korjattavaa. Lisäksi kommunikaatio oli välillä surkeaa ainakin katsomosta seurattuna. Kirjoitan kuitenkin seuraavaksi ”pormestarinäkökulmasta”, koska presidentin ja pääministerin jälkeen kunnan johtaja on hierarkiassa seuraava yleisjohtaja. Lisäksi suuri osa torjuntatoimista tehdään juuri kunnissa, joten katsotaan peliä alemman sarjan tasolla. Juttuun pääset tästä.