Korona hybridikriisinä

Julkisuudessa on varoiteltu käynnissä olevan siviilikriisin sotilaallistamisesta: virologeja tituleerataan kenraaleiksi, nyrkkejä kaivataan operatiivisen johtamisen tueksi ja alun perin sotaa edeltävään harmaaseen vaiheeseen kehitettyä valmiuslakia käytetään toimien perustana.

Ymmärrän varoittelijat. Hyökkäyksen kohteena ovat maailman kaikki ihmiset, ja väärä ajatusmalli saa valtiot vastakkain sekä päätökset liian suoraviivaisiksi. Luulen silti, että näin tapahtuu monin osin.

Väitän kuitenkin, että koronakriisiä voi aika turvallisesti tarkastella korostetun sotilaallisesti ja löytää ehkäpä uusia ajatuksia sen hoitamiseksi kokonaisvaltaisemmin. Mielestäni korona on hybridikriisi.

Ajatuksiini hybridin infoluonteesta voi perehtyä tästä. Laajemman perspektiivini hybridiin löydät Maanpuolustuskurssien oppikirjasta luvusta kaksi, johon pääsee tästä.

Koronahybridissä neljä alaa korostuu.

Kuva: Koronan tärkeimmät taistelukentät

Kriisin ytimessä on alusta saakka ollut terveys, jonka hoitokapasiteetin romahduksen estäminen ja kyvyn kasvattaminen oli puolustuksemme ensimmäinen strateginen tavoite. Tähän liittyi myös riskiryhmien tunnistaminen ja eristäminen koteihinsa tai hoitopaikkoihinsa. Edelleen keskeinen mittari on koronakuolemien määrä.

Opetus keskeytettiin ensimmäisenä, koska viruspandemioissa lapset ovat keskeisin levittäjäryhmä. Nyt näin ei ehkä ole, vaikkakin hajautimme opetuksen estäen lasten tapaamiset juuri, kun korona alkoi levitä. Koulujen avaamisessa ensi viikolla pääsyy oli kuitenkin sosiaalinen: erityisryhmien syrjäytyminen ja muut ongelmat pahenevat. Sama keskustelu nousee viiveellä myös 70+ vuotiaiden ”ikäihmisten” eristämisessä.

Talous kärsi supernopeasti, kun kaikki mahdolliset ihmiset ohjattiin koteihinsa välttelemään sosiaalisia kontakteja. Tapahtumat kiellettiin, ravintolat suljettiin lailla. Erikoiskaupat ja henkilökohtaiset palvelut tyhjenivät. Liikenne romahti, Uusimaan kohdalla jopa rajoitettiin liikkumisen syitä. Isojen vientiyritysten vaikeudet ovat vasta tuloillaan. Kaiken tämän tiedetään 1990-luvun kokemusten perusteella aiheuttavan lisää sosiaalisia- ja jopa terveysongelmia. Jatkossa sekä terveys- että sosiaalipalveluiden rahoitus uhkaa romahtaa.

Tuloksena on yhteen kietoutunut sotku, jossa yhden asian parannus heikentää helposti toisia. Päättäjän tehtävä on raskas ja virheitä tulee varmasti.

Miten sotametafora voisi auttaa tämän sotkun ratkaisemisessa?

Käännetäänpä ajatus nurin. Hyppää kuvitteluun mukaan.

Hyökkääjä on koronavirus, joka haluaa ziljoonakertaistua ja nähdä koko maailman. Ja tuhota matkallaan meidän yhteiskuntamme.

Virus matkustaa yksilöissä, joista TERVEYS sitä jahtaa pitkältä takamatkalta ilman karttaa. Virus pääosin lisääntyy ja matkustaa lähes oireetta, päästen nopeasti pitkälle koska kantajia on joka lentoon ja lähtöön. Vanhustentalo ja sairaala ovat umpikujia, mutta SOSIAALIna niitäkin voi käyttää yhteiskunnan tuhoamiseen.

Virus aiheuttaa KOULUjen sulkemisen. Suora haitta on pieni, koska lapsi on muutenkin huono kuljetin. Palkaksi virus aiheuttaa osaan lapsia ”pahentuvaa oloa joissakin kodeissa”, jättäen pitkäaikaisia syviä arpia yhteiskuntaan. Infovaikutuksen huippuna oli SOSIAALIn ja KOULUn julkinen riita koulujen avaamisesta. TERVEYS yrittää tuomaroida tietämättä kuitenkaan varmasti, millaisia vaikutuksia sille syntyy: alkaa kokeilu, jonka mittaaminen on lähes mahdotonta. Alat on saatu keskinäiseen taisteluun.

Virus raunioittaa palvelubisneksen, joka paikassa, iskee pienimpäänkin yrittäjään vaikkei olisi edes lähimailla. Maailmalta tulee hyöky, joka iskee viiveellä vientiyrityksiin. Tätä kohtaa voi verrata terrorismiin: pudota pari konetta ja miljoonat ihmiset seisovat sukkasillaan tunnin lisää joka lentokentällä, miljardeja tunteja ja biljoonia dollareita pikku vaivalla. TALOUS on kohde, ja TERVEYS jopa tukee virusta sitä vastaan. SOSIAALI seuraa tilannetta kauhulla, koska molemmat taistelevat sitä vastaan.

Bonuksena TALOUS kostaa raunioittamalla sekä TERVEYS että SOSIAALI että KOULU rahoituksen pitkäksi ajaksi. Syntyy negatiivinen pyörre, joka uhkaa koko yhteiskuntarakennetta.

Virus saarrattaa meillä kokonaisia alueita, varmuuden vuoksi. Kun ei tiedetä viruksen tarkkaa paikkaa, suljetaan epätarkasti. Vaikutukset moninkertaistuvat. Vastakkainasettelut voimistuvat.

Suurin saartovaikutus on ihmisissä. Virus sulkee hyvinvointivaltion rakentajat eli viidenneksen kansalaisista koteihinsa passivoitumaan jyrkentyvälle luiskalle kohti nopeampaa ja surkeampaa kuolemaa.

Infossa virus on mestari. Opettajan digiloikka päätyi kesälomakateudella vahvistettuna rähmälleen lastenlääkärin jalkoihin. Maanviljelijä taantuu omavaraisuussankarista ulkomaisista palkkaorjista riippuvaiseksi tuillaeläjäksi. Huoli sankarihoitajien jaksamisesta vaihtuu ahneuden kauhisteluksi. Huoltovarmuuskeskuksen maine putoaa ihailusta pohjiin yhdellä tilauksella. Kehittäjäyrityksen bisnesromahdus tuo tappouhkauksia, koska baari vieressä ei voinut vielä edes hakea vuokrilleen katetta. Muutama yksilö uskaltaa avautua taudin kantaneena, pääosa ymmärtää olla kertomatta asiasta, osa edes lääkärille. Jokaista ilkutaan vuorollaan, yhtään sankaria ei jää jäljelle. Virus osaa muuntautua somevirukseksi jopa tehokkaammin kuin fyysisessä olomuodossaan.

Kun yhteiskuntapuolustusten muureja sitten lasketaan, virus odottaa väijyksissä. Ensimmäinen viruksen kotiinsa kantanut koululainen, kyläkauppiaan tartuttanut mökkiläinen ja viruslingoksi paljastunut kahvilanterassi iskevät täsmänä syvälle yhteiskuntarakenteeseen: suljetaan uudelleen! Railot kasvavat.

Naurettava vertaus!

Toki. Mutta ainoa, jonka kuvittelin mukaan, oli aikomus. Muu on kaikki totta.

Kysynkin, olisiko virusta vastaan helpompi taistella, jos se ei olisikaan ainoastaan kuollut koodinpätkä, joka tarvitsee meitä monistuakseen, vaan tahdollinen ja tavoitteellinen hybridihyökkääjä.

Ymmärtäisimmekö me paremmin, että uhraukset pitää suhteuttaa tavoitteeseen eikä mennä ”mikään edellä” saati ”yksikin on liikaa” -asenteella? Alat uskaltaisivat tehdä kompromisseja tai edes jakaisivat tietoja keskenään? Luottaisivat toisiinsa edes kriisin ajan? Unohtaisivat sisään rakennetun vastakkainasettelunsa? Taistelusta tulee pitkä, se saattaa kestää jopa vuosia.

Tavallaan pahinta on kuitenkin se, että virus on meille symmetrinen vastustaja. Se tappaa pääosin ne, jotka muutoinkin olivat pian kuolemassa. Se syrjäyttää ne, jotka pääosin olivat jo valmiiksi syrjässä. Se eristää ne, jotka muutoinkin kärsivät yksinäisyydestä. Se iskee kipeimmin niihin, joilla oli jo valmiiksi vähiten rahaa. Se kaataa yritykset, jotka jo valmiiksi olivat livenneet terveeltä pohjalta. Hetkeksi se katkaisi ilmastopäästömme, mutta pian teemme kaikkemme niiden nopeaksi palauttamiseksi.

Virus ei pakota meitä lopulta muuttumaan vaan pikemminkin vahvistaa jo olevia rakenteitamme.

Siksi virus tulee lopulta häviämään. Se pelaa meidän peliämme.

– – – – –

Jatkan koronan käsittelyä hallituksen tasolla. Juttuun pääset tästä. Johtaminen tarkentuu täällä.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.