Kriisiviestintää vai infopuolustusta?

#EKA18 kimmautti keskustelun käyttämistäni sotaisista termeistä siviiliviestijöiden maailmassa. Sanana infosota on äärimmäinen, ellei joku keksi infoydinsotaa, joka pilkkoo sanat atomeiksi.

Tämä on kuudes teksti. Sarjan alkuun eli viime vuoden vastaavaan harjoitukseen pääset tästä.

Valmiusharjoitustilanne

Harjoituksessa oli suunnitelmallista väkivaltaa, jonka tekijät vielä piilotettiin. Kyberhyökkäys oli vaikeuttanut ruuan saantia kaupoista ja ruokaloista. Käynnissä oli keskitetty hyökkäys.

Hyökkääjä aloittaa. Hybriditeot voi piilottaa arjen ongelmien, bulvaanien ja salaoperaatioiden taakse. Ongelmista kannattaa myös syyttää puolustajaa. ”Olemmeko hyökkäyksen kohteena ? ” on puolustajan ydinkysymys. Hyökkääjä tietää, alusta asti. Puolustaja ei ehkä koskaan. Tai sitä itselleen tunnusta.

Hybridi on siis luonteeltaan epäsymmetrinen sodankuvan suhteen. Meillä on tähän puolustajana hyvä syy: esimerkiksi terrorismi pyrkii tekemään meistä kansalaisiamme vastaan kääntyvän poliisivaltion. Hybridi toimii osin samoin. Siksi länsidemokratiamme säätelee tarkasti viranomaistoimiamme. Yhteiskuntamme kannalta hieno asia, puolustuksellemme iso haaste.

Salisbury oli lännen hybridikäännepiste. Syylliseksi lukeminen tehtiin poliittisella päätöksellä, odottamatta oikeuden tuomiota. Samalla se oli askel kohti sotaa. Hyvä niin.

Sotaisat infotermit

Termeihin liittyy myös vallan käyttöä. Poimin infosodan Saara Jantusen kirjasta, turvatermi. Määrittelen sen toisin. Termit myös suojaavat. Tästä lisää myöhemmin.

Kun vieras valtio suunnitelmallisesti käyttää informaatiota aseena osana hybridioperaatiotaan, infosota sopii termiksi siinä missä ilmasotakin. Se, että infosotaa voi käydä puolustajan selustastakin käsin nykyajan rajattomassa informaatiotilassa, ei asiaa muuta. Esittelin edellisessä artikkelissa muutamia aseita, joita #EKA18 valmiusharjoituksessa käytimme. Pääset siihen tästä.

Informaatiovaikuttaminen on laitonta tai kansainvälisten sopimusten vastaista sanankäyttöä. Nykyesimerkki on vaalivaikuttaminen. Muistutan, että länsimaatkin ovat kautta historian tehneet samaa. Se, että tuomitsee jonkun valtion lait laittomiksi, ei asiaa sodankäyntimielessä muuta. En aio käydä tästä arvokeskustelua. Edelleen sopiva nimitys infosotaviesteille on propaganda.

Kuva Pixabay / TayebMEZAHDIA. Somessa tausta on vikkelämpi. Edusta on sama.

 

Ensi-iskijää kutsutaan sodassa hyökkääjäksi. Toista osapuolta kutsutaan puolustajaksi. Politiikassa molemmat osapuolet ovat aina omasta mielestään puolustajia, hyökkääjä korkeintaan ennakoi. Taktiikassa termit ovat silti aika selviä, vaikka informaatiossa hyökkäysliikettä on vaikeampi tunnistaa. Kun puolustaja siirtyy reagoijasta oman viestin vahvistajaksi, käynnistyy vastahyökkäys menetetyn infotilan palauttamiseksi.

Kun viimeksi kävimme sanoilla sotaa, se tehtiin sensuurin alla, ohjeita noudattaen, pelotteena vankila ja maanpetturuus. Maamme parhaat kirjailijat laativat valetarinoita ja valehistoriaa, kuvineen. Olavi Paavolaisen ”Synkkä yksinpuhelu” (1946) kuuluu jokaisen suomalaisen infosoturin peruslukemistoon. Niin aika kuin sota ovat muuttuneet. Kuulemma. En tiedä, koska infosotaakaan emme ole sen jälkeen käyneet.

Ylisotaisat infotermit

On hölmöä kutsua infovaikuttamiseksi tai jopa infosodaksi kotoperäistä raakaakin keskustelua, on se sitten rasistista tai anarkistista tai natsistista. Arjen mölyn hallinta ei ole valmiusharjoitusteema. Edes kun Pohjoismainen vastarintaliike ja Antifa sitä operoivat. ISIS ylittää hetkittäin jopa sotakynnykseni. Siihen se pyrkiikin. Poliittisesti siis peruutan äskeisen arvioni, Suomen valtiota ISIS ei uhkaa. Mutta terrorismikynnyksen ISIS onnistui jo Suomessakin ylittämään.

Keskustelun ikävin puoli on henkilöiden maalittaminen ja jopa infotuhoaminen. Se on laissa kiellettyä ja sanktioitakin on jo jaettu. Jaksamista Jessikka ja Saara, infotaistelijat.

Näen pitkän rauhan ajan hapattavan vaikutuksen. Jopa ammattitoimittaja suuttuu kun hänelle valehdellaan. Infosodan ase on vale, molemmin puolin. Ainakin epätotuus. Itse en ole julkisuudessa koskaan puhunut totta ja pelkkä virkavala estää edelleen koko totuuden kertomisen.

Kun televisiossa sanoin ”joskus kansalaisen kannattaa uskoa, kun virkamies rauhoittelee, se voi olla tottakin”, se ei ollut pelkkä nokkeluus vaan puolitotta, molempiin suuntiin.

Yritystä siviilitermeiksi

Kriisiviestintä on kansalaisten ohjaamista ikävässä tilanteessa mukaan lukien pelästyneiden rauhoittelu ja omien trollien vaikutuksen vähentäminen. Trollimäärittelyyni pääset tästä.

Vakavan väärän tiedon torjunta on tarkoituksellisen ulkopuolisen vaikuttamisen tunnistamista ja siihen vastaamista. Torjunta on myös sotilastermi, joka liittyy puolustukseen. Tähän faktat saattavat riittää.

Oman viestin korostaminen on kansalaisten muistuttamista kokonaisuudesta, mitä olemme menettämässä. Arvoviestintää. Arvot eivät ole faktoja, joten siirrymme väistämättä propagandan puolelle. Väriskaala vaihtelee valkoisesta harmaan kautta mustaan. Mustinta käytetään fyysisessä sodassa vihollisen epäinhimillistämisessä. Pystymme siihen toivottavasti edelleen, koska muutoin ei tappaminen suju, edes etäältä. Ei edes meiltä ammattilaisilta.

Vain sodassa vastapuolen ymmärtäjää kutsutaan petturiksi. Olemmeko infossa jo sillä tasolla?

Jatkan vielä määrittelyä termille trolli täällä.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.