Kuhmo taktiikaksi

Varoitus: Artikkeleissa ei ole tarkoitus militarisoida kohteita vaan taktiikan sanaston ja ajattelun kautta hakea uudenlaisia näkökulmia. Artikkelin tiedot ovat tammikuulta 2020 eli ennen Koronaa.

Teksti on jatkumoa tovi sitten tekemälleni sarjalle ja rinnastus Juupajoen taktiikkaan on ilmeinen. Siihen pääset tästä. Idea on pelkistää strategian ja vuosisuunnitelman olemus käyttäen metaforana taistelua, jota pieni, maaseutumainen ja Kuhmon kohdalla etelästä katsoen syrjässä oleva kunta Suomessa käy. Jos käyttämäni termit ovat hankalia, sarjan alkujuttuun pääset tästä.

Kuhmoa johtaa koko harvaan asuttua kuntakenttää edustava Tytti Määttä. Häntä kuvaillaan virtaa jauhavaksi dynamoksi, voiman antajaksi. Joskus myös kipunoi, kun sytyttelee toivoa toivottomuuteen. Minut hän latasi alistumattomuudellaan.

Kuva: Kaupungintalon kolmipuulogo, jonka alla kello jauhaa nykyaikaa eikä matkaa menneestä kulta-ajasta. Oikealla laukunkantaja kertoo paikasta kauppatiellä, ei syrjässä.

Juupajoki kesti jäämyrskyn, Kuhmo vahvistui tykkylumikriisissä. Kriisit terästävät johtamista ja paljastavat siihen kykenevät.

Kuhmon synkistä väestö- ja talousluvuista käsin lähden sanoittamaan taisteluideaa ylivoimaisten vastustajien voittamiseksi alivoimaisen taktiikan oppien mukaisesti.

Kuhmo faktoina

Kuhmosta tuli oma kunta vuonna 1865. Suomen suurimmaksi kaupungiksi Kuhmo julistautui vuonna 1986. Wikipedian mukaan Kuhmo on ”Suomen erämaisimpia kaupunkeja”, itsekin opettelin siellä aikoinaan taisteluammuntojen johtamista isoilla aseilla.

Kuhmon pinta-ala on lähes 5500 km² eli noin 25 kertaa Helsinki tai yli puolet koko Uusimaasta. Asukkaita on nykyisin reilut 8000. Maksimi oli 1960-luvulla 14 400, jota ensin muutto Ruotsiin ja sitten pitkään vuotaneet pienet purot ovat vähentäneet nykylukemiin. Hurjin ennuste on, että 20 vuoden päästä oltaisiin lukemassa 6700. Kriisikunta Kuhmo ei kuitenkaan ole, vaikka kriisitietoisuus on jo herätetty.

Kuhmo on myös teollinen kaupunki. Riskinä on yrityspohjan kapeus ja yrittäjyyden vaje sekä reunaseutuja yhä pahemmin painava työvoimapula, mutta pohja pitää nyt.

Julkitalouden epätasapaino on Kuhmon dilemma. Kuntien erilaisuutta tasaava valtionosuus on yli puolet tuloista, toisaalta menoista jotakuinkin saman verran menee Kainuun jo keskitettyyn soteen. Juuri 22%:iin nostettu kunnallisvero ei juurikaan kasvata euromäärää ja omasta teollisuudesta huolimatta yhteisöverosta jää yhä vähemmän kunnalle. Kiinteistöveroa ei voi nostaa tappiin, vaikka alenevat kiinteistöjen reaalihinnat sen sallisivat, koska ero isoihin kaupunkeihin prosenteissa kasvaisi rumaksi karkottaen muuttoa edes harkitsevat. Nykysuomen rahoitusmalli on Kuhmon kaltaisissa kunnissa pahassa kriisissä, jota kaupunki yrittää kaikin keinoin ratkoa.

Kajaaniin on matkaa kuntakeskuksesta teitse sata kilometriä, autolla puolisentoista tuntia. Kostamukseen rajan taakse tuplat. Vienankarjalaisen laukkuryssän patsas kaupungintalon läheisyydessä muistuttaa Kuhmon olleen kauppareitti, jota myös Lönnrot käytti kerätessään kansallistarinaamme. Rautatieasemaa ei Kuhmon keskustassa ainakaan vielä ole, rauta kulkee raskaissa junissa 50 km päästä.

Kuhmon alueen kautta jo viikingit pyrkivät Vienanmeren Bjarmiaan ja isommat sodat alkoivat vuonna 1611 Kaarle IX:n vastaavasta retkestä. Talvisodassa toiseen suuntaan oli tulossa divisioona ja hiihtoprikaati, jotka torjuttiin. Tutustumisretki on osa matkailutarinaa.

Kunta kuvaa paikkaansa maailmassa: kiehtova sijainti idän ja lännen rajalla. Monitasoinen ilmaisu. Iso mahdollisuus viisaasti käytettynä. Riskit kuhmolaiset muistavat, mutta myös Kostamuksen rakentamisen kulta-ajan. Tiedetään, että juuri tällaisilla kulttuurisilla ja taloudellisilla rajamailla syntyy uutta.

Kuhmon viralliset sivut löytyvät tästä.

Kolme tukijalkaa

Kuhmo on biotalouden tositarina.

Kuhmon biotalous alkoi tervanpoltosta. Nykytalouden ydin on perheyritys Kuhmo Oy:n saha ja sen ympärille kasvanut moderni Woodpolis, joka tekee jo sitä mistä politiikassa yhä enemmän puhutaan, kunnianhimoista puurakentamista. Kaupungin puukoulua käydään katsomassa Kiinasta saakka. Yritykset tukevat toisiaan, ekosysteeminä. Tosi viittaa siihen, ettei kyse ole pelkästä visiosta.

Kuva: Woodpolis – kylä joka kerää puun osaajat.

Kuhmo on Kalevalan koti ja kamarimusiikin maailman pääkaupunki.

Kaleva koottiin pääosin Kuhmon rajan takaa Vienan Karjalasta. Henkeä jatkaa 50 vuotta täyttävä Kuhmon kansainvälinen kamarimusiikkifestivaali. Pääkaupungin etuosa ”pää” on ansaittava joka vuosi. Vastaavia kaupunkeja eri kulttuurinicheillä on Suomessa muutama, liian vähän. Henkivoimanlähteitä.

Kuva: Kalevala on Kuhmossa todellisuutta.

Kuhmossa on yli sata koskea

Luonnolta ei voi Kuhmossa välttyä, edes erämaalta. Luontoon pääsee monin tavoin. Karhu on yksi matkailun vetotekijä, susi kiistakapula. Luontoa ei voi tuoda, varsinkaan aitoa. Muttei sitä voi myöskään viedä, se pitää tulla kokemaan. Pikavoittona on ajan katoaminen nauttiessasi sielua hivelevästä hiljaisuudesta.

Kuva: Ikikuusen sielua hivelevä hiljaisuus.

Kuhmon tukijalat ovat vanhoja. Juurevia. Tunteisiin vetoavia. Tarinoita täynnä. Ne on vaikea tuotteistaa nykyaikaan? Rahalla mittaamattomuutta nykyhetki sietää huonosti. Mutta juuri siksi katseen pitää olla tulevassa, ei menneisyyden palauttamisessa.

Kuhmon taistelunjulistus vuodelle 2020

Tytti Määttä julkaisi Harvaan asutun maaseudun verkoston puheenjohtajan viisi teesiä joulukuussa 2019. Kuhmon omassa suunnitelmassa hän mukailee teesejään, jotka löytyvät tästä sivulta 4.

Älä ruoki näköalattomuutta

Jos paras hetki oli menneisyydessä, kello syö aikaa pois. Kuhmon kaltaisille kunnille maalataan synkkää kuvaa Suomen selustassa: väestö vanhenee vauhdilla, maaseutu autioituu, lapsia ei synny riittävästi, hyvinvointiyhteiskunnan näivettyminen uhkaa. Jos ennusteen ottaa annettuna, vääjäämättömyytenä, näköala hupenee, kehitys myrkyttyy.

Kuhmon tavoitteena on väestön uusiutuminen riittävän tulomuuton avulla. Ei haittaa, vaikka osaaja jatkaa sitten matkaa, kunhan kierto toimii. Vetovoimaa tukee paikkariippumaton ja monipaikkatyö, jolla myös tulijan puoliso voi jatkaa omaa uraansa. Kuhmosta pääsee internettiä pitkin samoihin paikkoihin kuin Helsingistä. Pitovoima syntyy siitä, että päätyy paikalle ja tulee hyväksytyksi sellaisena kuin on: maalla ei voi poimia itselleen vain haluamaansa kuplaa ihmisineen kuten kaupungissa, jokaista tarvitaan.

Puhu laadusta ja elä nykyisyydessä

Supistuvassa kuntataloudessa on saatava vähemmällä parempaa. Sama koskee bisnestä. Slogan voi olla inhokki, mutta sen on supistuvassa Kuhmossa, pian koko Suomessa ja edelleen pallonsa rajat kohtaavassa maailmassa muututtava todeksi. Kysymys on paljon isompi kuin epäonnistunut aluepolitiikka tai hyvinvointivaltion ahdinko.

Kuhmo sanoittaa teesin näin: Tarvitsemme nyt ennen kaikkea uutta ajattelua, jolla hyvinvointia ja elinvoimaa syntyy ilman väestönkasvua. Vakituisen väestön määrä ei ole mittari sille, onko alue kukoistava vai kurjistuva. Kestävä elämäntapa ei voi perustua siihen, että taloudellinen hyvinvointi on kiinni väestön lisääntymisestä. Jos Kuhmo ratkaisee tämän, sillä on maailmanluokan vientituote. Vierailin Kuhmossa juuri tästä syystä, etulinjassa.

Tartu haasteisiin

Tunnista tosiasiat ja pakota siihen muutkin. Viime vuonna Kuhmossa nostettiin kriisitietoisuus. Jaalassa herättiin liian myöhään, Kuhmossa ehkä ajoissa. Yhtälö on kestämätön. Kertyneet ylijäämät on nykymenolla pian syöty ja taseessa alijäämää noin miljoona euroa. Näin ei voi tapahtua. Tämän ennusteen voi kaupunki itse muuttaa. Kipeää muutos tekee.

Haasteiden kanssa ei saa kuitenkaan käpertyä painimaan, koska haasteet rakastavat painimista aina väsymykseen saakka. Ainoa tapa pärjätä on miettiä uusia ratkaisuja, muuttaa laji tai keksiä uusi ote. Mutta pelkkä haasteiden voittaminen ei tuo pysyvämpää menestystä, sillä varmistaa vasta voiton mahdollisuuden.

Ymmärrä potentiaali ja hyödynnä mahdollisuudet

Vaikka olisitkin alivoimainen, usko mahdollisuuksiisi, tunnista vahvuutesi, iske päin, tartu rohkeasti menestyksen alkioihin ja kerro voitoistasi. Tätä kutsutaan suomalaisessa sotataidossa alivoimaisen taktiikaksi. Ylpeydellä.

Asut maailman älykkäimmällä ja onnellisimmalla maaseudulla, jossa tuotetaan maailman puhtaista ruokaa, opiskellaan yksissä maailman parhaista kouluista ja kehitetään aitoja kestävän kehityksen ratkaisuja, kirjoittaa Määttä. Digitalisaatio on avannut markkinoita viennille aivan uudenlaisella tavalla, pienen kuhmolaisen kivijalkakaupan markkina-alue voi tätä nykyä olla koko maailma löytyy suunnitelmasta. Hullujakin ajatuksia ja varsinkin nuoria pitää kannustaa, koska jos aina ajattelisimme noin synkästi, olisi aika moni matkailukeskus jäänyt avaamatta, kaivos syntymättä ja puutuoteklusteri kehittämättä. Määttä miettii Kuhmon keskustaan läpijunarataa, jonka kautta pääsee Jäämerelle. En tyrmännyt. En uskaltanut. Muistin, että jo viikingit menivät samaa reittiä.

Sotataidossa reservi on väline, jolla mahdollisuudet hyödynnetään. Kuhmon tärkein reservi on Kuhmon ystävät, sitoutuneiden verkosto, joka on ehkä muuttanut pois tai rakastaa festivaaleja tai koskia tai Kalevalaa. Sen voi heittää peliin tukemaan uutta ajattelua, tekemään osansa, joukossa on väkeä diplomaateista sellisteihin ja eräilijöihin. Ympäri maailmaa. Kun mietin Kuhmon tukijalkoja, en ihmettele ajatusta. Henki etäreservinä. Mietityttää toki onko reservi kolonisaation perillinen ja malttaako se tukea vai käykö omia taistelujaan? Se on myös osattava heittää peliin oikeaan aikaan ja väittäisin, että epäsymmetrisesti, lamaannus yllättäen. Ei helppo.

Viesti maaseudusta

Tätä johtaja tekee, johtaa esimerkillä TikTokista alkaen. Kolumnista toiseen. Valtion selvityshenkilönä. Kommentoijana. Kyseenalaistajana. Tärkeä tehtäväni Kuhmon kaupunginjohtajana on jatkuvasti viestiä niistä mahdollisuuksista, mitä meillä Kuhmossa on tarjota eri ikäisille ihmisille, yrittäjille ja vapaa-ajanviettäjille.

Internet on siitä hieno väline, että siellä Kuhmo on yhtä lähellä kuin kaikki muutkin, klikkauksen päässä. Kisa on kova, työmäärä iso. Kellokkaat on pian kulutettu. Iso kysymys jokaisella johtajalla on miten pitää oman väen kyvykkyys terävänä. Nykyinen juustohöylillä koulittu tiimi uupuu helposti rutiineihin lähtemättä yleviin visioihin. Voiton avaimet sorvataan vähä vähältä.

Henki reservinä auttaa, kunhan sitä ei rasita liian usein eikä liian triviaaleilla asioilla, ja muuttaa sanat myös teoiksi. Tai kertoo juuri teoista, sitä maailmakin kuuntelee.

Kuhmo taktiikan kielellä

Kuntastrategia on taktiikaksi taisteluajatus. Se kertoo, mihin pyritään, miten tavoitteet muutetaan teoiksi, missä on painopiste ja miten temmataan aloite näköalattomalta nykyisyydeltä kunnan omiin käsiin. Alkuun tiivistetään toimintaympäristöanalyysi, etsitään voimanlähde ja hahmotellaan vastustaja. Ajatus täydentyy kunnan reservillä heitettäväksi peliin, kun käytetään alkumenestystä hyväksi. Reservillä pitää myös aina irrottaa uutta reserviä, sillä jos toiminnan vapaus menee, häviö on vain ajan kysymys. Valitaan myös taistelulaji: puolustus, hyökkäys, viivytys vai sissien väijytys. Hyvä strategia on yksinkertainen heijastaen johdon yhtenäisyyttä työntekijöihin saakka.

Jäin miettimään Kuhmon viivytystaistelun kulminaatiopistettä. Edellinen oli 1980-luvun loppupuolella, kun Kostamus oli saatu rakennettua ja taistelu kääntyi tappion odotteluksi: pitkä, petollisen loiva, näköalattomuuteen kahlitseva luisu. Pystytäänkö pohja kohtaamaan ennen kuin tulee peruskallio vastaan? Onko Woodpolis ympäristöineen jo kestävän laadun ja määrän kasvun tiellä? Vaihtuuko kamarimusiikissa kuuntelijasukupolvi? Miten kaivaa Kalevalasta uutta kulmaa? Luontoon luotan, sen arvo on vakaa.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.