Laumasuoja vai yksilönsuoja – ruton ja koleran välissä

Bongasin Matti Jantusen blogitekstin ja jäin miettimään aiempaa juttuani tukahduttaa vai hillitä halliten. Oletan tässä tesktissä, että terveystieteilijä Matti onkin oikeassa (tiede edelleen riitelee asiasta) ja mietin, mitä se tarkoittaisi (etsi) testaa – eristä – jäljitä– hoida strategian tiedon kannalta.

Italiasta huonoja uutisia

Matti analysoi blogissaan Italialaista Nembron 11 500 asukkaan pikkukaupunkia, josta tuli ”tahtomattaan elävä koronalaboratorio”. Kun korona maaliskuussa iski, kaupunki suljettiin sillä seurauksella, että ainakin 60% sairastui ja 1/70 eli lähes 1½ prosenttia kuoli sekä moni sai pysyvän keuhko- tai munuaisvaurion. Laumaimmuniteetti on Nembrossa nyt (ehkä) saavutettu.

Suomen virallisen käsityksen Matti tiivistää kolmeen teesiin: ”(i) viruksen tartuntakuolleisuus on tavallisen influenssaviruksen luokkaa; (ii) näkyvien tautitapausten takana piileskelee monikymmenkertainen määrä tunnistamattomia, kantajalleen harmittomia mutta silti tartuttavia tapauksia ja (iii) epidemian tukahduttamisen haitat olisivat hyötyjä mittavammat ja ulottuisivat paljon pitemmälle tulevaisuuteen”. Näistä hän johtaa hillintästrategian päätelmänä ”(iv) antamalla väestön hallitusti sairastaa epidemia, suojataan vähimmin kokonaisvahingoin väestö, talous ja laajasti koko yhteiskunta muutoin väistämättömiltä uusilta epidemian aalloilta”. Taudista tiedetään edelleen vähän, mutta maallikkokin huomaa, että Nembro ja Matin esittämä virallinen käsitys ovat ristiriidassa keskenään. Käsityksemme ei kestä labratestiä?

Matti on yksi koronavetoomuksen laatijoista. Hän pitää jo alkanutta rajoitusten purkua virheenä.

Matti näkee Suomen valitseman hybridin laumaimmuniteettiin pyrkimisen ja tukahduttamisen välimuotona, joka kuitenkin suuntaa kohti ensimmäistä. Matin luvut kohti Nebron 60% laumasuojaa vuoden aikana Suomessa ovat karuja:

• tee 100 000 testiä päivässä, jotta löydät 9100 uutta tartuntaa joka päivä (TESTAA)
• joka päivä on keskimäärin 126 000 suomalaista karanteenissa (ERISTÄ)
• miljoonaa suomalaista jäljitetään joka hetki (JÄLJITÄ)
• tarvitaan 400 000 tehohoitovuorokautta eli 1100 tehohoitopaikkaa (HOIDA)
• lopputuloksena 33 000 kuolee tarkoittaen 600 hautausta joka viikko

Noin ei tietenkään voi mennä ja Matti todistaakin tärkeän asian: laumasuoja ei ole hyvä ratkaisu. Rokotus on, kun se tulee ja jos se toimii. Kun viittaa tulevaan ja jos tulevan epävarmuuteen. Aina ei tiedekään voita, varsinkaan ajoissa.

Minulle välimuoto tukahduttamisen ja laumasuojan välillä tarkoittaisi suuruusluokkaa 50 – 70 uutta tartuntaa / päivä (karkeasti nykytilaa) uutena normaalina, jolloin Matin kaavalla tehtäisiin 10 000 sairausvaiheen testiä ja paljon uusia vasta-ainetestejä (osuma% alle 1), parisen tuhatta ihmistä olisi aina eristyksessä ja muutamaa tuhatta jäljitettäisiin olettaen, että jäljitys kestää enintään kolme vuorokautta. Hoitoihin tai kuolemiin en ota kantaa, koska Suomi ei ole Nembro enkä minä lääkäri.

Jos tilanne olisi tuollainen, keskuudessamme kulkisi viitisensataa miehitettyä tartuttavaa koronankuljetinta joka hetki. Riski kohdata tällainen ja sairastua olisi varsin pieni. Hoitoon pääsisi varmasti. Testeihin ei tarvitsisi jonottaa. Tietomme koronan kuljeskelusta keskuudessamme lisääntyisi joka hetki. Määrä syntyy muutamasta kytypesäkkeen leimahduksesta tai kourallisesta turisteja saatuaan rauhassa lämmetä viikon pari ennen kuin savu alkaa nousta. Omassa mallissani palovartiointi tehdään kunnissa ja maakunnissa, ja jos valtion keskuspalokunta pitää kutsua hätiin, silloin on epäonnistuttu jo aika pahoin. Sallisin myös vapaan liikkumisen maakuntien välillä, mutta seuraisin sen määrää ja vaikutuksia huolella.

Ehkä me keskustelemme toistemme ohi, kun tukahduttamisen tai hybridin kanssa elämisen sallittuja rajoja ei ole määritelty? Nolla on minulle kuitenkin utopiaa.

Nokitus taloudella

Topi Miettisen Akateemisessa talousblogissa todistellaan, miksi ”aggressiivinen tukahduttamispyrkimys tarkasti valituin keinoin saattaa olla nykytilanteessa niin talouden, terveyden kuin kansalaisten tyytyväisyyden ja luottamuksenkin kannalta kannatettavampi ratkaisu kuin mainittu nopein polku laumasuojaan”. Vertailuna hän käyttää paitsi Ruotsin strategiaa myös Soininvaaran ja Lillrankin näkemyksiä, joissa mitataan kokonaisuutta eikä yhden epidemian torjunnan onnistumista.

Miettisen näkökulma on markkinahäiriö, joka on talousongelmien juurisyy pandemiassa. Hän esittelee ideansa esimerkin kautta: jos suostuu muokkaamaan käytöstään julkisvallan vaatimalla tavalla ja maksaa vähän lisää, saa nautittavakseen sellaista, josta nyt jää isollakin rahalla kokonaan paitsi. Koska tartuntariskiin liittyy epätäydellistä informaatiota, markkinatalous tarvitsee julkisvaltaa tuekseen sen huomioimisessa.

Miettinen kuvaa pelkokertoimella varustetun kulutusjarrun isoja kumulatiivisia vaikutuksia tilanteessa, jossa virus etenee hitaasti eikä laumaimmuniteettia synny.

Tulkitsen erinomaisen artikkelin niin, että on parempi jarruttaa realistiselle minimitasolle ja ylläpitää sitä täsmätoimilla kuin lisätä kansalaisten kokemaa riskiä liikaa ja jähmettää talous pitkiksi ajoiksi.

Uskon ymmärtäneeni. Olen samaa mieltä.

Miten tasapainotila ylläpidettäisiin?

Tämän lainaan Matin tekstiä sellaisenaan, niin hienosti hän dilemmamme pukee sanoiksi:

Autoritatiivisessa Idässä asetetaan tuhat sairasta karanteeniin muutamaksi viikoksi, jotta he eivät tartuttaisi miljoonaa vapaana liikkuvaa tervettä.

Meillä liberaalissa Lännessä sen sijaan asetetaan miljoona tervettä karanteeniin kuukausiksi, jotta he eivät saisi tartuntaa tuhannelta vapaasti liikkuvalta sairaalta.

Jos pitää valita Matin laumaimmuniteetin ja hillinnän välillä, valintani on helppo: minulle yksityisyydestä luopuminen viruksen iskiessä minuun ei ole ideologinen kynnyskysymys. Matti tarkoittaa autoritaarisuudessa myös Singaporea, Taiwania ja Etelä-Koreaa, ei pelkästään Kiinaa.

Matti unohtaa vertauksestaan kuitenkin yhden asian: Idässä jokainen on koronaepäilty, joka hetki.

On siis syytä miettiä, mitä koronan ”pyydystäminen” oikeasti tarkoittaa.

Herkkyyksistä pois

Väitetään, että älylaite palveluineen tietää osasta meitä enemmän kuin puolisomme. Varmaan siksi laitteen liikenne ja paikka ja verkostot ovat yksityisyytemme ydintä. Tästä huolimatta yleensä valitsemme erilaisia palveluita, joissa jaamme osia itsestämme. Pääosa palveluista on kaupallisia, joille maksamme yksityisyydellämme. Viranomaiset silti arveluttavat yllättävän monia.

Koronan kohdalla esitän ratkaisun perustaksi, että muutamme kokonaan suhtautumistamme kanssaihmisiin ja käyttämiimme paikkoihin. Käytän asenteesta nimitystä katse pallossa.

Korona ottaa panttivangiksi kantajansa yrittäen kaapata hänen kauttaan mahdollisimman monta muutakin. Kantaja voi estää jälkimmäisen siten, että tulee aktiivisesti löydetyksi ja paljastaa kaikki, joita korona on jo salassa tapaillut. Kantaja on sankari, ei konna. Olemme tässä kriisissä ymmärtäneet henkilösuojan väärin päin: kun työpaikalla antaa luvan kertoa olevansa kantaja, työkaverit muistavat paremmin kuin 40-asteen kuumeessa juuri diagnoosin saanut sankari itse, että tavattiinko, ja osaavat hakeutua itse testiin. Aika moni on uskaltanut julkisuudessa kertoa sairastaneensa, annan heille täydet sankaripisteet.

Korona myös todennäköisesti hyppelee toisissa paikoissa helpommin kuin toisissa. Tavoitteena ei kuitenkaan ole sulkea koronalinkoja aina kun sellainen huomataan, koska ajan mittaan olemme taas sulkeneet itsemme uudestaan. Sen sijaan hyppelypaikkoja pitää tukea enemmän, saartaa virus. Koronataistelun etulinjassa tekee moni yrittäjä työtään. Annan myös heille täydet sankaripisteet.

Eläminen tarkoittaa muutakin kuin kotona kökkimistä. Ihmisten valintoja pitää kunnioittaa. Pahinta myrkkyä on tuoda mukaan käytössäännöt ja rajoitukset, joita ei normaalioloissa ole saatu läpi, mutta joille kriisi antaa hyvän perustan nyt ja ehkä jatkossakin.

Vain tällaisella asenteella meillä on mahdollisuus voittaa. Jos syyllistämme, ei kannata mennä edes testiin, lääkettähän ei ole. Jos kartamme etulinjaa, se siirtyy syöden meidät lopulta. Katse pallossa on muutkin yleisvaaralliset taudit kukistettu.

Älylaite on meille oleellisen tärkeä koronantorjunnan väline. Käytetään sitä.

• Kun ajatusta on muutettu, älylaite auttaa paljastamaan kidnappaajan ja etulinjan taistelupaikat.
• Vapaaehtoisuus ei riitä. Jokaisen on tuettava myös jäljitystä omilla toimillaan.
• Eristystä ja karanteeneja valvotaan. Jos korona karkailee vankiloistaan, emme pysy tavoitteessa.
• Valtaa delegoidaan kuntiin ja alueille. Valtioneuvostossa voi jännittää mukana, mutta alueille on annettava toiminnan vapaus käydä taistelunsa.
• Maahantuloa rajoitetaan harkitusti ja tulijat testataan joko täällä tai luotettavassa lähtömaassa. Tulijat eivät ole rajalla samanarvoisia, vaikka niin olisi hyvinä aikoina luvattu.

Ikäviä seuraamuksia

Matin loppulausumaa en jaa: en usko, että hallitus ylläpitää poikkeusoloja vallan takia. Sitä paitsi en löytänyt velanotolle tai veronkiristyksille kohtaa valmiuslaista, se taitaa edelleen kuulua ihan normaalin politiikan piiriin. Perinteinen vasemmisto – oikeisto jako on tekemässä comebackia, mutta viulujen maksut ja maksajat liittyvät aika vähän enää varsinaisen koronakriisin hoitoon.

Olen aika varma, että Suomi selviää näin ja kansalaisten pelot taas liikkua, työskennellä ja elää, voitetaan. Silti meiltä tarvitaan tappionkestokykyä, kun korona löytää ajoittain väistämättä vanhustenhoitolaitoksiin korjaamaan katkeraa satoaan tai joku ”en olisi uskonut” menehtyy muutoin. Nollatoleransseilla ja kauhistelulla pelko ei hälvene koskaan, ne eivät kuulu elämään.

Tulos voi myös tarkoittaa tätä: iso osa maailman maista ei edellä kuvattuun pysty. Korona ei tapa kuten ebola tai SARS, sitä WHO ei saa ahdistettua nurkkaan. Kiistän ajatuksen, että korona on juurittava kaikkialta, ennen kuin ME ja taloutemme ovat turvassa. Epäilen myös, että kun uusi normaali vakiintuu, heikoimmille jää entistä vähemmän tukea. Eivätkä he ole tänne tervetulleita pitkään aikaan lainkaan.

On aika kovettaa sielut. Pelastusveneessä on vähän tilaa. Me myös rokotamme itsemme ennen kuin alamme vakavissamme tukea toisia.