Ruotsi 2018: Jos kriisi puhkeaa tai sota syttyy

Juttu on jatkoa Liettuan kolme vuotta aikaisemmalle vastaavalle ohjeelle ja samalla osa sarjaa, jossa pohditaan asiaa myös Suomen kannalta. Aiempaan julkaisuun pääset tästä.

Kylmän sodan Ruotsi: totaalipuolustus

Opiskellessani sotakorkeakoulussa sain vuonna 1996 tehdä tiedonhankintamatkan Ruotsiin. Aiheeni oli linnoittaminen, sotilastermi, jolla tarkoitetaan maahan kaivettujen suojien nopeaa rakentamista suojaksi kranaattien ja pommien räjähdyksiltä ja sirpaleilta. Eksjön pioneerikoulussa onneksi oli vielä kaksi opettajaa, jotka varustivat minut kaikella sillä opilla, jota Ruotsi asiasta oli ehtinyt hankkia. He eivät materiaalia enää katsoneet tarvitsevansa, koska Ruotsin massa-armeija oli päätetty ajaa alas kriisien sijaitessa jatkossa jossakin kaukana. Opettajat olivat päättäneet etsiä kokonaan muita töitä.

Samaan aikaan Ruotsi ajoi alas totaalipuolustuksensa, siis sen, jota me Suomessa kutsuimme kokonaismaanpuolustukseksi. Kun vielä pari vuosikymmentä sitten jokaisessa ruotsalaisessa puhelinluettelossa oli ohjeet sodan varalta ja jokaisessa yrityksessäkin erillinen väestönsuojeluorganisaatio, se kaikki sai mennä. Poliitikot lupasivat, että jos näitä joskus vielä tarvittaisiin, aikaa rakentaa kaikki uudelleen olisi ainakin vuosikymmen. Se ei tietenkään riitä, eikä kukaan voi nähdä tarvetta vuosikymmentä ennen, mutta tuolloin se kai tuntui hyvältä ajatukselta säästää sekä rahaa, työtä että kansalaisten hermoja. Sota oli poissa.

Nyt sota on ihan mahdollisena ilmiönä palannut takaisin Pohjolaan. Myös Ruotsiin.

Kansalaisohjeistus – osa kriisivalmiuden kohottamista

Noin vuosi sitten, siis parisen vuotta Liettuan jälkeen, Aftonbladet kertoi, että viranomaisilla on valmisteilla mahdollisia kriisejä varten ohjeita kansalaisille. Tuolloin keskusteltiin vahvasti myös Gotlannin saaren pysyvän sotilaallisen puolustuksen uudelleen rakentamisesta ja asevelvollisuuden palauttamisesta käyttöön, koska kriisinhallinta-armeijan kyky puolustaa edes Ruotsin ydinalueita sotilaalliselta hyökkäykseltä oli kiistetty jopa armeijan ylimmän johdon taholta. Viimeisinä työvuosinani oli mukava vierailla Ruotsissa, koska he ottivat nyt oppia meiltä. Sain myydä takaisin heiltä oppimaani, me kun emme olleet juurikaan luopuneet vanhasta, se oli viisautta.

Ohje lähetettiin tänä kesänä. Sen lähettäjänä oli MSB, Myndigheten för samhällsskydd och beredskap eli Yhteiskunta- ja valmiusvirasto. Kotisivujen mukaan vuonna 2009 perustetussa virastossa on noin 850 työntekijää, joiden tehtäviin kuuluu myös henkinen kriisinkesto. Organisaation kotisivuille pääset tästä. Suomessa ei ihan vastaavaa keskitettyä organisaatiota ole, mutta toki kaikista MSB:n tehtävistä huolehditaan täälläkin.

Ruotsin ohjeistus – mitä siinä sanotaan?

Edellisessä blogitekstissäni kävin läpi Liettuan vuoden 2015 ohjeistusta. Jatkan samaa Ruotsin kohdalla. Itse ohjeeseen pääset tästä. Suomalainenkin versio löytyy, samoin arabiankielinen ja meänkielinen sekä yksitoista muuta. Kirjasen voi myös kuunnella äänikirjana tai lukea selkoruotsiksi. Kantava ajatus kansalaiselle on seuraava:” Jos olet valmistautunut, autat koko maata selviytymään paremmin vaikeasta tilanteesta”. Ruotsi muuten käyttää ohjeessaan taas perinteistä sanaa kokonaismaanpuolustus.

Opas alkaa laajan uhkakirjon seurausten kuvauksella: ”ilmastonmuutos saattaa aiheuttaa sen, että tulvat ja metsäpalot yleistyvät. Maailman tapahtumat saattavat aiheuttaa joidenkin elintarvikkeiden puutetta. Häiriöt tärkeissä tietotekniikkajärjestelmissä saattavat vaikuttaa sähkönjakeluun.”  Uhissa kuvataan kriisejä, joiden seurauksena ”arki saattaa vaikeutua todella nopeasti” eikä ”kriisitilanteessa yhteiskunta ehkä toimi kuten olemme tottuneet”. Kohdan otsikko summaa tilanteen näin: ”Mitä tekisit, jos arkesi kääntyisi päälaelleen?” Tuskin tämä vielä suuresti huolestuttaa lukijaa.

Ruotsalainen kotivara näyttää tältä. Sivuilla 10-11 on ohjeessa erinomainen tarkistuslista, joka sopii myös meille Suomeen.

 

Ruotsalainen kotivara. Vertaa tyyliä Liettuan vastaavaan kuvaan edellisessä artikkelissa.

 

Sivulla 6 käsitellään valppautta väärän tiedon suhteen. Ohjeistus on toki modernia, mutta vastaava löytyy meiltäkin jo viime sotien ajalta; vain varomattomista puheista varoittaminen koska vihollinen kuuntelee, nykyohjeista puuttuu. Myös paha sana mainitaan: ”Hae tietoa – paras tapa suojautua propagandalta ja vääriltä tiedoilta on perehtyä asioihin.”

Seuraavaksi käsitellään terrori-isku, joka voi olla laajakin. Ohje ”äläkä soita kenellekään, joka saattaa olla riskialueella. Matkapuhelinsignaali saattaa paljastaa piilossa olevan henkilön sijainnin” vie jo syvälle tilanteeseen ja tätä harva tulee ajatelleeksi, saati noudattaneeksi. Terrori-iskun kuva on tuttu ainakin maailmalta ja vastaavia tilanteita alkaa olla Ruotsissakin. Arvioiden mukana niitä nähdään vielä meillä Suomessakin.

Terrori-isku ruotsalaisittain visualisoituna. Ei olla ihan kaupungin keskustassa, mutta urbanisaatio muodostaa kehyksen.

 

Kokonaismaanpuolustusvelvollisuus esitetään kolmena erilaisena tehtävänä. ”Asevelvollisuus puolustusvoimissa” on perinteinen ja se koskee myös kodinturvajoukkoja. ”Siviilivelvollisuus hallituksen määräämissä toiminnoissa” on osin kehittelyn alla. ”Yleinen työvelvollisuus toiminnoissa, joiden tulee sujua myös sodanuhan ja sodan aikana” on aika lailla vastaava kuin meillä tärkeisiin tehtäviin varaaminen ja valmius- tai puolustustilalaeissa mahdollistettava työvelvollisuus. Nämä eivät ole asioina uusia, mutta moni lienee ne unohtanut, täällä Suomessakin.

Huomiolaatikossa alun moniin kriiseihin valmistautuminen laitetaan vaativuuskehyksiin: ”Muuttuneen maailmantilanteen vuoksi hallitus on päättänyt kuitenkin tehostaa kokonaisvaltaista puolustusta. Siksi Ruotsin siviilipuolustusta aletaan suunnitella uudelleen.” Tämä tarkoittaa paluuta vanhaan, kun teksti jatkuu ”samalla valmistautuminen rauhanajan kriiseihin muodostaa tärkeän perustan kyvyllemme selviytyä sodassa”.  Poliitikkojen lupaama kymmenen vuoden valmisteluaika on ilmeisesti nyt käynnistetty, koska ”kaikkien osien kehittäminen uudelleen vie aikansa”. Elokuun SuurApu kuvaa tilannetta Charly Salonius-Pasternakin sanoin myös etuna, koska Ruotsilla ”on nyt mahdollisuus miettiä järjestelmänsä täysin uusista, omista lähtökohdistaan” siinä missä ”oltaisiin vain tyytyväisiä, miten hyvin meillä on asiat” viitaten Suomeen. Olen tästä samaa mieltä mutta toivon, että meilläkin asiaan ryhdytään. Tästä lisää seuraavissa blogiteksteissä.

Kovin sanoma tulee lopussa: sota

Hybridisotaa ei terminä mainita, mutta sen kaltainen lista esitetään. Osina ovat verkkohyökkäykset, infrastruktuuriin kohdistuvat vahingonteot, terrori-iskut suurta ihmisjoukkoa tai tärkeitä toimintoja kohtaan sekä kuljetusliikenteen katkaiseminen aiheuttaen elintarvikkeiden ja muiden tavaroiden puutetta. Mukana ovat myös pyrkimykset vaikuttaa Ruotsin päättäjiin tai asukkaisiin. Itse kutsun tähänastista luetteloa hybridiksi. Lista toki päättyy perinteiseen sodan kuvaan sisältäen sotilaalliset hyökkäykset kuten ilmaiskut, robottihyökkäykset tai muut sotatoimet.

Ruotsi ei kuitenkaan Liettuan tavoin (ks. edellinen artikkelini) ohjeista kansalaisiaan vallatuksi tulevan maan varalta pakolaisiksi. Tällä on toki hyvät geopoliittiset, siis maan sijainnista johtuvat perusteet. Mutta sodan vakavuuden kuvauksessa on tästä huolimatta eroa. Suomi lienee asetelmaltaan Ruotsin ja Liettuan välistä, koska me valmistaudumme taistelemaan omassa maassamme, muttemme aio tulla isommin vallatuksi: olisiko siis meillä syytä ohjeistaa myös pakeneminen, evakkokokemuksella?

Tämän olen nähnyt aiemminkin, mutta punaiselle painettuna laatikon viesti pysäyttää.

Viestiä voisi kutsua jonkinlaiseksi puolustukselliseksi sodanjulistukseksi. Uskaltaisiko saman sanoa Suomessa, jossa seitsemän kymmenestä kansalaisesta on vuodesta toiseen sitä mieltä, että ”suomalaisten on puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta”? Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan viimeisimmän tutkimuksen tulokset maanpuolustustahdosta löydät tästä.

Jatkan kirjoitussarjaa vuoden 1971 Suomesta, jolloin me jo tavallaan päätimme ottaa kansalaisvastarinnan osaksi puolustusdoktriiniamme. Mutta emme niin sitten tehneet.

Juttuun pääset tästä.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.