2017 loppuu

Tammikuussa
luin Kafkan päiväkirjoja. Joulukuussa luen Plathin päiväkirjoja. Siinä välissä
luin Larkinin kirjeitä, koska hänen päiväkirjojaan ei ole saatavilla.
Kirjavuoteni olennaisimmat asiat on nyt mainittu, mutta luettelen silti alle
muutamia kalenterivuoden aikana ilmestyneitä teoksia. Aakkoselliseen listaan
mahtuu myös pari äänilevyä, vaikka käytännössä pop-vuoteni on ollut vielä
koruttomampi: kesällä kuuntelin The Holy
Biblea
, jonka kuuntelua jatkoin syksyllä. It is my nothing.
Eli:
Bad
feminist
(Roxane Gay)
Kevyt
ja raivokas teos täynnä jenkkiasiaproosan hyveitä. Nautin Gayn itsereflektiosta
ja vakavasta suhteesta Sweet Valley High
-kirjoihin.
Gastonin leuka (Jantso Jokelin)
Journalistista
esseetä, aikalaisanalyysia ja tragikomiikkaa. Jokelinilla on hassu ja
testosteronia pursuva suhde musiikkiin, mikä on hänen tappionsa, ei lukijan.
Teoksen päättävä Ilkka Malmberg -essee koskettaa. 
Kaikkien menetysten äiti (Marjo Niemi)
Kehuin
tätä isänpäivän alla Hesarissa. Kielellinen ja tunteellinen vapaa pudotus ei
tuntuisi miltään, ellei Niemi tekisi siitä ”vapaata” pudotusta. Thomas Bernhardin
teosten täytyy olla kirurgisen tarkasti aseteltuja. Samaa hyvää uskon Kaikkien menetysten äidistä.
Melodrama (Lorde)
Rivi
”I’ll love you ’til you call the cops on me” on sopivan riskialtis
levytettäväksi vuonna 2017. “Writer in the Dark” onnistuu muutenkin kaikessa, samoin
“The Louvre”, jota haluisin siteerata pidemmin. Samalla toteuttaisin Lorden
toiveita. Melodramasta aistii vanhan
liiton halun tallentua päiväkirjoihin ja
kasvaa maailman suurimmaksi. Vaikeassa tehtävässä epäonnistuminen ei kiinnosta
Lordea.
O (Miki Liukkonen)
Arvioin
O:n Nuoren Voiman numeroon 2/2017. Siteeraan itseäni: ”Virke-, kappale-
ja lukutasolla O on ihailtavan kirkas
teos. Liukkonen kirjoittaa tasaisemmin ja tässä mielessä wallacemaisemmin kuin
David Foster Wallace, joka pyrki kaventamaan avantgarden ja lukuromaanin
välistä eroa. Jalosta kädenojennuksesta huolimatta Infinite Jestiin mahtuu paljon kohtia, joista vain kunnon fanit
teeskentelevät nauttivansa. O
vastustaa kryptisyyden kiusausta ja kommunikoi alusta loppuun.”
Pohja (Laura Gustafsson)
”En
luota vaistooni. Jos olisin metsäpeura, lohi tai saukko, olisin kuollut.” Karu
proosatutkielma miellyttämisen halusta, äitiydestä ja masennuksesta.
Sininen tango (Tommi Uschanov)
Olen
jo sivunnut täällä Uschanovin esseekokoelmaa. Ihmettelen, miksi media ei ole
reagoinut Siniseen tangoon
fanfaareilla ja monisivuisilla henkilöhaastatteluilla. Jos media lukee
blogiani: korjaa virheesi, kohtaa vaikkapa essee ”Tekniikan Maailmaa lukiessa”.
Turn
Out the Lights
(Julien Baker)
Bakerin
laulua kuunnellessani huomaan uskovani fraasiin “antaa kaikkensa”. Yhtä hyvin
voisin huomata uskovani Jumalaan. Turn Out
the Lights
on katarttinen, sortunut ihmissuhde- ja gospel-albumi.
Baker-suosikkini on tosin jatkossakin debyyttialbumi Sprained Anklen (2015) kappale ”Rejoice”.
Uimakoulu (Miranda July)
Julyn
novellikokoelma on täynnä häiritseviä ajatuksia ja orastavan keski-iän
neuroottisuutta. Monesta tekstistä jää iljettävä mutta ravittu olo, enkä
yleensä pyydä sanataiteelta enempää.
Uraanilamppu (Harry Salmenniemi)
Kaikki
”alalla” kadehtivat Salmenniemeä. Jotka eivät kadehdi, kieltävät totuuden tai
uskovat itseensä katteettomasti. Novelleja 
”Piilodepressio” ja ”Kukaan ei ymmärrä minun tuskaani” olen lueskellut
pitkin vuotta ja hykerrellyt.
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *