Laskelmoinnista, osa 2.
Palkitsevaa?
Kyllä, mutta on myös raskasta lukea teosta, jota haluaisi jatkuvasti siteerata.
Chris Heathin Pet Shop Boys, Literally
(1990) on tällainen: PSB-uskovaisille tuttu mutta kaltaiselleni
myöhäisherännäiselle uusi ja rasittavan antoisa tuttavuus. Neil Tennantin ja
Chris Lowen lähipiiriin kuuluva Heath kulkee teoksessaan Pet Shop Boysin
ensimmäisellä kiertueella, jollaisen järjestämiseen kaksikko suostui vasta
vuonna 1989 saavutettuaan lukuisia listaykkösiä. Tällöinkin kiertueneitsyys
tuli matkustaa menettämään Hong Kongiin ja Japaniin (we wanted to do it a long way from home in case it was an absolute
disaster), antaa taustavideovastuu elokuvaohjaaja Derek Jarmanille,
pukeutua Issey Miyaken nahkapukuun, vetää BOY-lippalakki silmille ja olla
hymyilemättä.
Kyllä, mutta on myös raskasta lukea teosta, jota haluaisi jatkuvasti siteerata.
Chris Heathin Pet Shop Boys, Literally
(1990) on tällainen: PSB-uskovaisille tuttu mutta kaltaiselleni
myöhäisherännäiselle uusi ja rasittavan antoisa tuttavuus. Neil Tennantin ja
Chris Lowen lähipiiriin kuuluva Heath kulkee teoksessaan Pet Shop Boysin
ensimmäisellä kiertueella, jollaisen järjestämiseen kaksikko suostui vasta
vuonna 1989 saavutettuaan lukuisia listaykkösiä. Tällöinkin kiertueneitsyys
tuli matkustaa menettämään Hong Kongiin ja Japaniin (we wanted to do it a long way from home in case it was an absolute
disaster), antaa taustavideovastuu elokuvaohjaaja Derek Jarmanille,
pukeutua Issey Miyaken nahkapukuun, vetää BOY-lippalakki silmille ja olla
hymyilemättä.
Heathin
teos rakentuu kiertuereportaasin ja perusteellisten haastattelujen
vuorottelulle. Kuvaukset poptähden arjesta ovat nokkelasanaisia, mutta
varsinaista siteerauspakkoa aiheuttavat Tennantin ja Lowen lausunnot. Tavallaan
on harmi, että Pet Shop Boys, Literally
vaikuttaa ulkoisesti puhtaalta fanikirjalta. Sellainenkin se on, mutta yhtä
hyvin teokselle voisi antaa alaotsikon ”luentoja popin filosofiasta”, eikä tulisi liioitelleeksi tai
valehdelleeksi.
teos rakentuu kiertuereportaasin ja perusteellisten haastattelujen
vuorottelulle. Kuvaukset poptähden arjesta ovat nokkelasanaisia, mutta
varsinaista siteerauspakkoa aiheuttavat Tennantin ja Lowen lausunnot. Tavallaan
on harmi, että Pet Shop Boys, Literally
vaikuttaa ulkoisesti puhtaalta fanikirjalta. Sellainenkin se on, mutta yhtä
hyvin teokselle voisi antaa alaotsikon ”luentoja popin filosofiasta”, eikä tulisi liioitelleeksi tai
valehdelleeksi.
Tennant
ja Lowe ovat analyyttisia ja itsetietoisia suhteessa paitsi
petshopboysiuteensa, myös popmaisuuteensa yleisemmässä mielessä. Duon jokainen
levytys, esiintyminen, haastattelu ja vaatekappale pyrkivät määrittämään
kokonaistaideteosta, jolle kitararockin machoilu ja teoksen
kirjoitusajankohtana polttavalta tuntuneen Live Aid -popin falski
kantaaottavuus ovat suurimpia vihollisia. Oikeaoppiseksi katsottu teennäisyys
ja pinnallisuus ovat sekä Pet Shop Boysin lähtökohtia että päämääriä, minkä duoa
vähänkään kuulleet tietävät, ja minkä duo itse vaatii saada manifestoida,
lakkaamatta ja onnistuen. Esimerkiksi näin, kun Tennant määrittelee
rikostoverinsa Lowen persoonan:
ja Lowe ovat analyyttisia ja itsetietoisia suhteessa paitsi
petshopboysiuteensa, myös popmaisuuteensa yleisemmässä mielessä. Duon jokainen
levytys, esiintyminen, haastattelu ja vaatekappale pyrkivät määrittämään
kokonaistaideteosta, jolle kitararockin machoilu ja teoksen
kirjoitusajankohtana polttavalta tuntuneen Live Aid -popin falski
kantaaottavuus ovat suurimpia vihollisia. Oikeaoppiseksi katsottu teennäisyys
ja pinnallisuus ovat sekä Pet Shop Boysin lähtökohtia että päämääriä, minkä duoa
vähänkään kuulleet tietävät, ja minkä duo itse vaatii saada manifestoida,
lakkaamatta ja onnistuen. Esimerkiksi näin, kun Tennant määrittelee
rikostoverinsa Lowen persoonan:
Behind the facade of
superficiality lurks a superficial person.
superficiality lurks a superficial person.
Onnistunut
pinnallisuus vaatii pinnallista luonnetta. Pohdiskelijat älkööt vaivautuko,
vaikka julistus itsessään antaa aihetta pohdiskelulle. Tämänhän Tennant tietää
varsin hyvin.
pinnallisuus vaatii pinnallista luonnetta. Pohdiskelijat älkööt vaivautuko,
vaikka julistus itsessään antaa aihetta pohdiskelulle. Tämänhän Tennant tietää
varsin hyvin.
Kirjoitin
aiemmin The Beatlesin laskelmoivuudesta, joka sentään sisältää häivähdyksiä elämästä
esimerkiksi huumausaineiden ja hienoisen improvisaation muodoissa. Esimerkiksi
unohdetun ”Yer Blues” -klassikkonsa The Beatles on tarinan mukaan äänittänyt
studion varastokopissa, jamipohjaisesti, ja jäljestä kuulee vereslihan. Pet
Shop Boys yökkäilisi tällaiselle spontaaniudelle, vaikka The Beatles onkin Bee
Geesin ohella ainoita yhtyeitä, joita Neil Tennant arvostaa – Chris Lowessa
John Lennon ”herättää halun sotia”. PSB-maailma hajoaisi yhdestäkin suunnittelemattomasta
äänestä tai eleestä, mitä pidän heidän naurettavana vahvuutenaan.
Esikoiskiertueen ennakkohaastatteluissa Lowe ylpeilee ”käytännössä kaiken
äänen” tulevan taustanauhalta, ja Tennantkin tekee parhaansa erottautuakseen
rock-perinteestä:
aiemmin The Beatlesin laskelmoivuudesta, joka sentään sisältää häivähdyksiä elämästä
esimerkiksi huumausaineiden ja hienoisen improvisaation muodoissa. Esimerkiksi
unohdetun ”Yer Blues” -klassikkonsa The Beatles on tarinan mukaan äänittänyt
studion varastokopissa, jamipohjaisesti, ja jäljestä kuulee vereslihan. Pet
Shop Boys yökkäilisi tällaiselle spontaaniudelle, vaikka The Beatles onkin Bee
Geesin ohella ainoita yhtyeitä, joita Neil Tennant arvostaa – Chris Lowessa
John Lennon ”herättää halun sotia”. PSB-maailma hajoaisi yhdestäkin suunnittelemattomasta
äänestä tai eleestä, mitä pidän heidän naurettavana vahvuutenaan.
Esikoiskiertueen ennakkohaastatteluissa Lowe ylpeilee ”käytännössä kaiken
äänen” tulevan taustanauhalta, ja Tennantkin tekee parhaansa erottautuakseen
rock-perinteestä:
”It’s
directed”, explains Neil, ”in the same way you direct a play or a musical,
whereas a rock’n’roll show is supposed to be ‘spontaneous, maan’, even though
it’s exactly the same every night”.
directed”, explains Neil, ”in the same way you direct a play or a musical,
whereas a rock’n’roll show is supposed to be ‘spontaneous, maan’, even though
it’s exactly the same every night”.
Siteeratun
kaltaiset näkemykset porautuvat esittävän taiteen peruskysymyksiin ja ovat
pähkäilyn arvoisia, piti Pet Shop Boysin musiikista tai ei. On ylipäätään
virkistävää huomata kuinka naiiviuden ehdottoman poissaolon ei tarvitse johtaa
hapettomaan kyynisyyteen. Yliviritetty itsetietoisuus on Pet Shop Boysille
suodatin, jonka läpi puhdas tunne ajetaan tappamatta sitä. Tennantin ja Lowen
projekti etenee samaan suuntaan kuin esimerkiksi The Magnetic Fieldsin 69 Love Songs (1999), tuo tiedostavien
ja sydäntä särkevien poplaulujen aarreaitta. Vuosikaudet Stephin Merrittin ja
The Magnetic Fieldsin töitä hämmästelleenä tunnen aivojeni nyrjähtelevän, kun oivallan takautuvasti, kuinka paljon Pet Shop Boysin olemassaolo on vaikuttanut
Merrittin saavutuksiin. Tietenkin hän tunnustautuu PSB-faniksi.
kaltaiset näkemykset porautuvat esittävän taiteen peruskysymyksiin ja ovat
pähkäilyn arvoisia, piti Pet Shop Boysin musiikista tai ei. On ylipäätään
virkistävää huomata kuinka naiiviuden ehdottoman poissaolon ei tarvitse johtaa
hapettomaan kyynisyyteen. Yliviritetty itsetietoisuus on Pet Shop Boysille
suodatin, jonka läpi puhdas tunne ajetaan tappamatta sitä. Tennantin ja Lowen
projekti etenee samaan suuntaan kuin esimerkiksi The Magnetic Fieldsin 69 Love Songs (1999), tuo tiedostavien
ja sydäntä särkevien poplaulujen aarreaitta. Vuosikaudet Stephin Merrittin ja
The Magnetic Fieldsin töitä hämmästelleenä tunnen aivojeni nyrjähtelevän, kun oivallan takautuvasti, kuinka paljon Pet Shop Boysin olemassaolo on vaikuttanut
Merrittin saavutuksiin. Tietenkin hän tunnustautuu PSB-faniksi.
Yksi
Merrittiä, Tennantia ja Lowea selkeimmin yhdistävä tekijä on mainittu hymyttömyys.
Merritt näyttää harvoissa nauravissa kuvissaan sairaalloiselta, Tennant ja Lowe
yksinkertaisesti asiattomilta, kuin paparazzin yllättämiltä housut nilkoissa.
Yrmynaamat ovat erottamaton osa etenkin Pet Shop Boysin alkuaikojen fasadia,
joka luo vahvaa kontrastia ”West End Girlsin” tai ”One More Chancen” tanssipoprytmeille.
Heathin teoksessa Lowe kertoo taistelevansa jatkuvasti naurattamaan pyrkivien
valokuvaajien kanssa ja joutuvansa hyllyttämään tarjolle lipsahtaneita
hymyerehdyksiä. Tätä on PSB:n kapinallisuus: yhtäaikaista kaupallisuutta ja
antikaupallisuutta, pirteyttä ja apatiaa. Kasvolihastenkin on omaksuttava
laskelmoinnin ehdot.
Merrittiä, Tennantia ja Lowea selkeimmin yhdistävä tekijä on mainittu hymyttömyys.
Merritt näyttää harvoissa nauravissa kuvissaan sairaalloiselta, Tennant ja Lowe
yksinkertaisesti asiattomilta, kuin paparazzin yllättämiltä housut nilkoissa.
Yrmynaamat ovat erottamaton osa etenkin Pet Shop Boysin alkuaikojen fasadia,
joka luo vahvaa kontrastia ”West End Girlsin” tai ”One More Chancen” tanssipoprytmeille.
Heathin teoksessa Lowe kertoo taistelevansa jatkuvasti naurattamaan pyrkivien
valokuvaajien kanssa ja joutuvansa hyllyttämään tarjolle lipsahtaneita
hymyerehdyksiä. Tätä on PSB:n kapinallisuus: yhtäaikaista kaupallisuutta ja
antikaupallisuutta, pirteyttä ja apatiaa. Kasvolihastenkin on omaksuttava
laskelmoinnin ehdot.
Lukekaa
Heath-lainaus ja tarkastelkaa todistusaineistoa:
Heath-lainaus ja tarkastelkaa todistusaineistoa:
Their
demeanour in performance was established in their second Top of the Pops
appearence when ”West End Girls” had just reached number one. As they were
introduced Chris, a little concerned, leant over to Neil and hissed: “Don’t
look triumphant”.
demeanour in performance was established in their second Top of the Pops
appearence when ”West End Girls” had just reached number one. As they were
introduced Chris, a little concerned, leant over to Neil and hissed: “Don’t
look triumphant”.
PS: Youtubesta löytyy useita
Top of the Pops -tulkintoja “West End Girlsistä”. Oletan Heathin tarkoittavan tätä
versiota, ainakin vakavuus on taattua, mutten voi olla varma.
Top of the Pops -tulkintoja “West End Girlsistä”. Oletan Heathin tarkoittavan tätä
versiota, ainakin vakavuus on taattua, mutten voi olla varma.
PPS:
Kohdassa 2:06 Lowen huulet vääristyvät vienoon hymyyn. Kohdassa 3:59 Tennant taas katsoo kameraan ja näyttää mielestäni hiukan voitonriemuiselta.
Kohdassa 2:06 Lowen huulet vääristyvät vienoon hymyyn. Kohdassa 3:59 Tennant taas katsoo kameraan ja näyttää mielestäni hiukan voitonriemuiselta.