Unkarilainen glitter

Mikä
yhdistää Viktor Klimenkoa, Anton LaVeyta ja Harri Marstiota? Entä Sinéad O’Connoria
ja Christian Deathia? He ovat levyttäneet ”Gloomy Sundayn”, Resző Seressin
vuonna 1933 säveltämän pianoballadin. Wikipediasta löytyy kahdeksankymmenenkolmen artistin lista Seressin pääteoksen tulkeista. Heitä on enemmänkin, ja lähes
kaikkia käy sääliksi. Billie Holidayn vuoden 1941 version jälkeen ”Gloomy
Sundayn” esittäminen on käynyt tavasta todistaa näkemyksettömyyttään
laulusolistina.
Kai pieni
taiteellinen itsemurha kannattaa tehdä laulamalla itsemurhasta. Runoilija László Jávorin tekstittämä kappale on tullut
tunnetuksi myös nimellä ”Hungarian Suicide Song”. Sam M. Lewisin alkutekstille
uskollisessa käännöksessä laulun kertoja suree menehtynyttä rakastettuaan ja
pohtii vainajan seuraan liittymistä:
Angels have no thought of ever returning you
Would they be angry if I thought of joining you?
“Gloomy Sunday” -myytin mukaan kappale on siivittänyt
lukuisia omakätisiä kuolemia. Roomassa juoksupoika oli kuullut kerjäläisen
hyräilevän kappaletta, antanut tälle rahansa ja hypännyt läheiseltä sillalta.
Unkarissa kaksi miestä ampui itsensä, kun mustalaisyhtye esitti Seressin
sävelmää. BBC asetti ”Gloomy Sundayn” esityskieltoon 1940-luvulla. Tuomio
purettiin vasta vuonna 2002.
Lady Day kuoli maksakirroosin aiheuttamiin komplikaatioihin.
Sentään ”Gloomy Sundayn” toiseksi tärkein tulkki noudatti neuvoa ja tuhosi
itsensä.
Billy
MacKenzien ja The Associates -yhtyeen ”Gloomy Sunday” löytyy albumilta Sulk (1982).
Kyseessä on muutenkin
huomionarvoinen taideteos. Sulk
josta pitäisi välittömästi ottaa uusintapainoas – mahduttaa itseensä useimmat
postpunk-ajan hyveistä. Suurieleinen, sysimusta ja glitterillä koristeltu
pitkäsoitto haluaa hurmata massat mutta ei tule heitä vastaan. Sulkin singlet ”Party Fears Two” ja
”Club Country” soivat MacKenzielle ja Alan Rankinelle hetkellisen tähteyden,
mutta pian duo hajosi mahdottomuuteensa.
Onnenonkijoiden enemmistöstä poiketen The Associatesin ”Gloomy
Sunday” ei jäljittele Billie Holidayta. Rankine ja MacKenzie tekevät
unkarilaisesta itsemurhalaulusta tanssittavan – ja maksimoivat surun.
Teatraalista tulkintaa kuunnellessa kannattaa muistaa, että
MacKenziella oli tapana vuokrata hotelleista erillisiä huoneita lemmikkivillakoirilleen.
1980-luvun alun The Associates eli kokaiinilla. The Guardianin haastattelussa Rankine muistelee MacKenzien Sulkin aikaista logiikkaa: mitä enemmän
he velkaantuisivat levy-yhtiölleen, sitä enemmän levy-yhtiö haluaisi satsata
heidän uransa onnistumiseen.
The
Associatesin ”Gloomy Sunday” on hedonistinen tragedia.
Ville Valon on
täytynyt huomioida se “Join Me in Deathia” suunnitellessaan. MacKenzien tavoin
Valo tekee itsemurhasta seksikkään ja turhamaisen seikan, kuin liian suuren
lasin kuohuvaa. Onneksi kumpaakaan laulua ei enää kuunnella. Nuoret pysyvät
hengissä.
MacKenzie ei pysynyt. Viisitoista vuotta Sulkin ilmestymisen jälkeen hän oli ajautunut taiteelliseen ja mielenterveydelliseen
syöksykierteeseen. MacKenzie surmasi itsensä lääkkeillä 22.1.1997. 39-vuotias
ruumis isänsä puutarhavajassa on ollut kaikkea muuta kuin seksikäs näky.

Myöskään
Resző Seressin loppu ei ollut kaunis. 69-vuotias pianisti tiputtautui ikkunasta,
selvisi ja joutui sairaalaan. Siellä ”Gloomy Sundayn” säveltäjä hirttäytyi
sähköjohtoon. Death is no dream,
kuten laulussa lauletaan. Enemmänkin kyse on masennuksesta ja tukehtumisesta.

Mutta ”Gloomy Sundayssa” ja The Associatesin lyhyessä voittokulussa ei alennuta olemaan lihallisia.
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *