Y ja kaksi puoliaikaa
Muistutan itseäni: en ole lukenut Sisko Savonlahden esikoisteosta Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu. Ainoastaan tuntuu kuin olisin – niin moneen haastatteluun, kolumniin, arvioon ja pian kai teatteri- sekä elokuvasovitukseen olen törmännyt. En ole etsinyt, ainoastaan jättänyt torjumatta. Näin toimii medianäkyvyyden laaja rintama. Ajattelin kyllä lukea kirjan, vaikka hype kuiskii, että alkulähteille meneminen ei oikeastaan enää ole tarpeen.
Muistutan muita: Savonlahden teoksen 1980-luvulla syntyneiden sukupolviteemoista on juuri julkaistu hieno populaarisosiologinen teos. Kuvittelin alkusyksystä, että Mikko Piispan Yhdeksän sanaa Y-sukupolvesta nousisi puheenaiheeksi. Helsingin Sanomien sunnuntaisivujen laaja Y-artikkeli näytti todennäköiseltä. Ylen Kulttuuriykkönen keksi kutsua Savonlahden ja Piispan samaan studioon, mutta kaikkiaan Yhdeksän sanaa Y-sukupolvesta on jäänyt liian vähälle huomiolle.
Henkilöllä menee lujempaa kuin ilmiöllä, johon henkilö kiinnittyy.
Piispan teoksen avainsanat ovat yksilöllisyys, yltäkylläisyys, portfolio, kaupunki, kännykkä, 9/11, MM 95, kannabis ja tulevaisuus. Työhön ja jatkettuun nuoruuteen liittyvät ajatuskulut saavat paljon tilaa. Onneksi Piispa painottaa, että ei ole olemassa yhtä suomalaista Y-sukupolvea. Eksynyt helsinkiläinen kolmekymppinen elää toisessa todellisuudessa kuin yhtä eksynyt ristijärveläinen ikätoverinsa. Molemmat muistavat ajan ennen internetiä, jolloin erot olivat vielä suuremmat. Todennäköisesti helsinkiläinen on junantuoma, mikä tekee kaikesta monimutkaisempaa.
Yhdeksän sanaa Y-sukupolvesta on äärimmäisen luettava teos. Piispa (s. 1983), sosiologi, kykenee hyödyntämään omakohtaisen asiaproosan hyveitä. Kohtaus, jossa hän palaa lapsuutensa pipolätkäkentälle ja havainnoi muutoksia, on liikuttava. Piispa on aiemmissa tutkimuksissaan keskittynyt muun muassa kuntodopingiin ja huippu-urheilijoiden elämänkulkuun. ”MM 95” onkin teoksen antoisimpia lukuja. Ville Peltosen hattutemppu ei pelkästään yhdistänyt kansakuntaa vaan osui ajankohtaan, jossa lasten ja nuorten urheilukulttuuri alkoi ammattimaistua. Takapihalla palloilu vaihtui päivittäiseen treeniohjelmaan kuplahallissa ja viimeistään kuusivuotiaana tehtävään lajivalintaan. Samalla lumilautailun ja skeittauksen kaltaiset harrasteet löivät läpi elämäntapoina.
Urheilun seuraamisestakin tuli erilaista. Piispa viittaa liikuntakasvatuksen professori Pasi Kosken ajatuksiin ”hukatusta penkkiurheilijasukupolvesta”. 1990-luvulla eli Y-sukupolven lapsuudessa tehdyissä tutkimuksissa havaittiin, että urheilutapahtumissa käyminen vähentyi nimenomaan nuorimpien keskuudessa. Koska penkkiurheilumieltymysten pohja luodaan varhain, vaikutukset säteilevät aikuisuuteen ja edelleen Y:läisten omiin lapsiin.
Kaupallistuminen, dopingkorruptio ja useiden lajien siirtyminen maksukanaville ovat penkkiurheilumielenkiinnon laskun perussyitä. Koski ja Piispa mainitsevat myös nuorten keskittymiskyvyn heikkenemisen. Lukemisen ja oppimisen yhteydestä tuttu syöpä vaikuttaa siis myös halleissa ja areenoilla. Koski tiivistää:
Miksi katsoa jalkapallon nolla-nolla-peliä, jos samaan aikaan voi selata netistä sata hienointa maalia kautta aikain?
Y-sukupolvi tuntee vanhaa ja uutta kulttuuria. Synnyin vuonna 1986. En halua kuulostaa The Fast Show’n Ron Managerilta. Silti muistan Ylen lauantai-iltapäivien Valioliiga-lähetykset. Antero Mertaranta ja Jukka Rönkä selostivat. Istuin yhdeksänkymmentä minuuttia sohvalla ilman second screeniä. Everton voitti 1–0. Sitten saunaan.
Konseptia on vaikea myydä nuorille, jotka ovat pilalla, kun konseptin myyjä selaa puhelinta kesken myyntineuvottelujen. Esimerkkejä urheilutapahtumien nuoruudesta vieraantuneesta nuorekkuudesta sain, kun kiersin pari vuotta sitten lentopallo-otteluissa artikkeliani varten. Harmaita päitä ja kovaa meininkiä riitti. Kaikki alle viisikymmentävuotiaat katsojat olivat sitoutuneita junioreja. Ikäiseni tai minusta nuoremmat maallikkokatsojat puuttuivat.
Yhdeksän sanaa Y-sukupolvesta on sarja murroshavaintoja. Osasta, kuten freelancereista kahviloissaan, kuulemme usein. Osa tulee penkkiurheilurappiodetaljin tavoin puskista. Molempia tasoja tarvitaan, jotta uskottava aikalaismosaiikki syntyy. Sisko Savonlahden tuhannet lukijat ansaitsevat saada Piispan teoksen joululahjaksi.