Ahdistelluksi ja raiskatuksi tulemisen julkisuushyödyt

Kävin eilen miespuolisen kaverini kanssa keskustelun, joka lähti liikkeelle Lauri Törhösen nimen nostamisesta julkisuuteen lukuisten ahdistelusyytösten yhteydessä. Keskusteluun otti lopulta osaa myös toinen miespuolinen kaverini, ja he molemmat toivat esille puheidensa mukaan yleisen huolen: että naiset saattavat syyttää julkisessa asemassa olevia miehiä seksuaalisesta ahdistelusta, väkivallasta ja hyväksikäytöstä saadakseen itselleen julkisuutta.

#memyös-kampanjaa tehdessäni olen käynyt läpi satoja anonyymisti kerrottuja kokemuksia erilaisista ahdistelu-, häirintä-, hyväksikäyttö- ja raiskaustilanteista. Kokemukset ovat erilaisia mutta niitä kaikkia yhdistää yksi asia: rajojaan loukatun häpeä.

Sadat naiset ja naisoletetut ovat kertoneet, kuinka eivät ole kertoneet kokemuksistaan ääneen tai tehneet rikosilmoituksia, koska heitä on hävettänyt. Se, että juuri itselle kävi niin. Se, ettei osannut reagoida vaan jäätyi. Se, että hänen sanottiin itse kerjänneen sitä. Me mietimme, annoimmeko sittenkin vahingossa jonkun väärän signaalin, olisiko meidän pitänyt kieltää vielä ponnekkaammin, miksemme jaksaneet tapella vastaan vielä vähän lujemmin.

Seksuaalinen ahdistelu ei ole flirttiä. Se on julmaa vallankäyttöä, joka osoittaa kohteelle paikkansa ahdistelijaa alempaa. Se on helvetin loukkaavaa ja nöyryyttävää. Ja kuten kaikki varmasti tiedämme, nöyryytetyksi joutumisen kokemukset eivät ole niitä, joista mieluiten muille ihmisille kerromme.

Sitten jos kuitenkin kerromme, viesti on pelottavan usein sama: mieti tarkkaan, haluatko nyt tehdä tästä numeroa, sillä hankaloitat sillä vain omaa asemaasi.

Tästä antoi erinomaisen esimerkin näyttelijä ja tuottaja Heli Sirviö, jonka Teatterikorkeakoulun opettaja oli kehottanut häntä vaikenemaan koulun juhlissa tapahtuneesta raiskauksesta suunnilleen näillä sanoilla:

“Toki oikeutesi on mennä (puhumaan poliisille), mutta hienoa, jos et tuhoa uramahdollisuuksiasi karsimalla ihmisiä, joiden kanssa kieltäydyt tekemästä töitä. On valitettavaa, mutta todennäköisesti opiskelutoverisi tulisivat sulkemaan sinut joukon ulkopuolelle, jos teet tästä julkisen asian.

Se tulee näyttämään siltä, että mustamaalaat ihmistä, joka on todella mukava poika.”

Tämä kommentti kertoo kaiken siitä, kuinka hyödyllistä naiselle on tulla julkisuuteen kertomaan, että häntä on ahdisteltu tai että hänet on raiskattu.

Siksi moni uskaltaa kertoa kokemuksistaan vasta nyt, kun asiasta puhutaan julkisesti. Moni on tajunnut ensimmäistä kertaa elämässään, ettei kanna yksin näitä kokemuksia ja niistä johtuvaa epäonnistumisen ja häpeän tunnetta.

Raiskattu nainen on nimittäin edelleen liian usein muiden silmissä epäonnistunut, leimattu tai vähintään rikkinäinen, ja siksi epävakaa. Raiskattua syyllistetään edelleen siitä, että hän on tullut raiskatuksi.

Raiskatuksi tai ahdistelluksi joutuminen eivät ole asioita, joista puhumalla saa juontokeikkoja ja mallin töitä. Ne ovat asioita, joista ei ole uskallettu puhua muun muassa siksi, että töiden menettämistä on pelätty ja sillä on jopa peloteltu.