Avoin yhteydenotto Sanna Ukkolan työnantajaan
Hyvä Yle
Ihmettelen työntekijänne käytöstä valtakunnallisessa mediassa. Hän käyttää televisiossa sortavaa kieltä sekä esiintyy toistuvasti julkisuudessa naisvihamielisesti ja näin rapauttaa sukupuolten välisen tasa-arvon eteen tehtyä työtä ja merkitystä. Työntekijänne avaukset ovat usein omiaan edesauttamaan esimerkiksi vääristyneitä käsityksiä feminismistä ja feministeistä.
Hän hyökkäilee toistuvasti yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevien kimppuun asiattomalla tavalla. Esim. tässä:
Uusimmassa, 6.10. esitetyssä Pressiklubi-jaksossa työntekijänne hassutteli esiintymällä jonkin Amerikan alkuperäiskansan pyhää päähinettä imitoiva naamiaishattu päässään. Jakso myös alustettiin Pekka ja Pätkän blackface-kohtauksella, jonka esittäminen on jo aikaisemmin aiheuttanut organisaatiollenne aiheellista kritiikkiä. Työntekijänne kyseiseen elokuvapätkään yhdistämästä juonnosta ja yllä olevasta, hänen itsensä jakamasta kuvasta kuvateksteineen syntyy helposti vaikutelma, että työntekijänne pitää hauskana keskustelua kulttuurisesta omimisesta. Työntekijänne syyllistyy työajallaan sorretun alkuperäiskulttuurin stereotypisointiin ja väheksyy sitä, että hänelle itselleen vieraan kulttuurin kustannuksella vitsailu voi loukata ihmisiä.
Toivoisin, että tällainen loppuisi. Ihmetystä herättää erityisesti se, että kyseessä on toimittaja, jonka tehtäviin kuuluu mahdollisimman objektiivinen tiedonvälitys, ei eri tavoin sorrettujen ihmisryhmien kiusaaminen.
Eihän tuo nimittäin ihan normaalilta toimittajan työltä vaikuta ja siksi teitä lähestyinkin. Ei varmaan olisi haitaksi, jos vaihtaisitte asiasta sisäisesti sanan tai pari. Viikonloppuja!
Lähde: Yle.fi / Sanna Ukkola
Olen arvostanut Sanna Ukkolaa laaja-alaisena toimittajana ja osaajana, mutta Pressiklubissa esiintymistä intiaanipäähineessä pidän valitettavana ja osin tyrmistyttävänä. Ei ole kyse siitä, että intiaanileikit olisi lapsilta kielletty. On kyse siitä, että aikuiset ihmiset voisivat lopettaa vähemmistökulttuuristen tunnusten kanssa ”leikittelyn”. Toimittaja Ukkola ei leikkinyt ohjelmassa intiaania tai cowboytä, vaan tosiaankin ”leikitteli” tai ”hassutteli” edelleen elävien lukuisien intiaanikulttuurien symbolilla. Toivon sydämestäni, että me kaikki ymmärtäisimme näiden asioiden eron.
Kysynkin, olisiko toimittaja Ukkola voinut juontaa Pressiklubin alun romaninaisen vaatteissa ja sanoa katselijoille, että ”nyt tässä koetellaan loukkaantumisen rajoja”?
Tai olisivatko missit valokuvasessioissaan voineet valita puvukseen romaninaisen asua jäljittelevän mutta selvästi yhdennäköisen puhun kaikkine sen upeine tunnusmerkkeineen?
Ja olisiko Matti Virtanen silloin intoutunut puolustamaan, että kyseessä on vain fantasia-asu, ei aito puku?
Sitäkin ihmettelen, jos Tere Sammallahti haluaa vapaudekseen pukeutua romaninaisen asuun tai saamelaisiin pukuihin. Miksi? Voitteko jokainen miettiä omaa motiivianne.
Ydinkysymys Sanna Ukkolan esiintymisen suhteenkin mielestäni on se, mikä oli hänen motiivinsa esiintyä intiaanipäähineessä. Toistaiseksi en ole löytänyt vastausta.
Valtaväestön ihminen, sinä enkä minä, ei Sanna Ukkola eikä Suvi Auvinen, ei Matti Virtanen eikä Nykänenkään, me emme tiedä miltä vähemmistökulttuuriin kuuluminen tuntuu. Me emme myöskään siten voi tietää miltä vähemmistökulttuureihin kuuluvien tunnusten kanssa hassutteleminen tuntuu näiden kyseisten kulttuurien jäsenien mielestä. Älkäämme myöskään siten laittako sanoja näiden kulttureiden jäsenten suuhun?
Ovatko suomalaiset toimittajat kuinka suuressa määrin sitä mieltä, että asiasta kuin asiasta tulisi kysyä ihmisiltä, joilla on asiasta jotakin omakohtaista kokemusta.. Oliko yhdelläkään Pressiklubin vieraalla omakohtaista kokemusta vähemmistökulttuuriin kuulumisesta? Saati alkuperäiskansaan kuulumisesta? Uskoakseni ei. Siinäpä se onkin sitten hyvä spekuloida siitä, miksi jostakusta muusta tuntuu juuri siltä kuin tuntuu.
Kyse lienee siten myös pokasta käsitellä ja ruotia vähemmistökulttuureisen symbolien omimiseen liittyvää asiaa ”valkoisena miehenä”.
Toivon, että voisimme kaikki yrittää sisäistää sen, että me emme valtaväestön edustajina voi tietää miltä a) sorrettuna ollun vähemmistökulttuurin jäsenenä eläminen nykypäivänä tuntuu, tai b) miltä vähemmistö- tai alkuperäiskansan kulttuurisymbolien omiminen kyseisen vähemmistökulttuurin jäsenistä itsestään tuntuu. Ja jos haluamme asiaa paremmin ymmärtää ja päästä perille mistä on kyse, kysykäämme sellaiselta joka tietää. Kysyminen auttaa yleensä moneen ongelmaan ja toimii huomattavasti paremmin kuin pelkkä olettaminen ja besserwisserimäisyys (vink vink).
On hämmästyttävää, että missiorganisaatiot vuosi toisensa jälkeen pitävät intiaaneja fantasiamaailmaan kuuluvina. Vielä hämmästyttävämpää on jos Yleisradion toimittajat ja/tai Matti Virtanen alkavat uskoa samaan. Onko tämä nyt sitten sitä totuuden jälkeistä aikaa, vai vaihtoehtoista totuutta?
Pressiklubin lopun animaatiosta silti pisteet toimitustiimille. Siinä oli oivallettu, että missien pukeminen intiaanipäähineeseen loukkaa kulttuureissa arvokkaana pidettyjä symboleita.
Kiitos ja kumarrus.
Olet oikeassa. Harmi, että Pressiklubiinkin näistä asioista otetaan kerta toisensa jälkeen vieraaksi aivan muita ihmisiä kuin joita kulloisenkin illan aihe koskee.
Jäin miettimään sitäkin, että minkälainen on yleinen tietämys siitä, että on olemassa kulttuureita, joiden vaatetus ilmentää kantajan sukua, sukupuolta, siviilisäätyä, ikää jne… Ja siis kuinka syvää tuo tietämys (tietämättömyys?) on silloin kun juontaja tai ohjelmassa oleva vieras haluaisi cross-dressata (ristiinpukeutua) kyseisen kulttuurin vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin tai asusteihin?
Missithän tekivät juuri niin (eli poseeraavat intiaanimiehen päähineessä). Mitäpä jos seuraavissa Mr. Finland kisoissa miehillä olisi kierros, jossa he laittaisivat päähänsä saamelaisnaisen lakin mukaelman? Voisiko sellaista edes teoriassa tapahtua? Enpä oikein usko. Eli naisemme missimaailmassa kunnostautuvat vuosi vuoden jälkeen aina vaan tässä vähemmistökulttuurien romantisoinnissa.
Mielestäni siis aivan puhdas tietämättömyys paistaa tästä läpi. Voiko ihmisiä syyttää siitä, että he eivät tiedä? Minusta välttämättä ei voi, mutta heitä – ainakin julkisissa viroissa olevia – voisi kyllä mieluusti velvoittaa ottamaan selvää. Minulla vallitseva tunne koko ohjelman ajan oli myös myötähäpeä.
(Jos kuulin oikein, että Matti Virtanen puhui esimerkiksi abayasta “naamarina”, kertoo mielestäni joko tuosta samaisesta tietämättömyydestä tai ehkä jopa hienoisesta ennakkoluuloisuudesta. Tosin tämä on tietysti vain oma mielikuvani, joka ohjelmasta syntyi ja täytyisi tietysti vahvistaa Matti Virtaselta itseltään).
Hämmästyttävää tämä Imagen vihakampanja Ukkolaa vastaan. Hävetkää!
Mitä ja kenen tarkalleen tulisi hävetä? Paitsi Ukkolan, mutta se lienee turha toivo.
Jukka, ei ole kampanjaa, vaan kritiikkiä. Kritiikkiä, joka kohdistuu tietämättömyyteen alkuperäiskansojen ja -kulttuureiden käytetyistä vaatteista, asusteista ja symboleista.
Pohjimmiltaan tämä kohu ei liity Sanna Ukkolaan lainkaan. Vaan siihen, miten tietämättömiä ja tavoiltaan ajattelemattomia esimerkiksi missimaailmassa (joskus myös Pressiklubissa) ollaan.