Lakataan typistämästä miehiä

Viime päivien julkinen keskustelu heterosuhteiden sekä perheiden sisäisistä valtarakenteista ja ”toivotunlaisesta” miehisyydestä on ollut sakeaa kamaa. Vaativan erityistason psykoterapeutti, kliininen seksologi ja pariterapeutti Heidi Valasti kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidepalstalla, että naisten olisi aika luopua miesten kontrolloinnista ja toimittaja Sanna Ukkola jatkoi aiheesta pari päivää myöhemmin Iltalehden kolumnissaan otsikolla Mies – ole mies, äläkä tahdoton lapatossu!

Tehdään se heti alkuun selväksi: olen samaa mieltä siitä, että ihmisten noin ylipäätään tulisi luopua toisten ihmisten turhasta, vain omiin tottumuksiin nojaavasta kontrolloinnista (tähän muuten perustuu esimerkiksi se feministien harjoittama patriarkaatin kritisointikin). Eniten näissä ulostuloissa kuitenkin alkaa rasittaa miesten typistäminen tahdottomaksi möykyksi, johon mahtuu vain yksi ominaisuus.

Ukkola kirjoittaa: ”Tämä tulee ehkä yllätyksenä, mutta suurin osa tuntemistani naisista haluaa sänkyynsä miehen, ei henkisesti kastroitua tossukkaa. Vaikka he eivät sitä edes myöntäisi ääneen, useimmat heteronaiset haluavat itselleen mieluummin maskuliinisen alfauroksen kuin heikkouttaan kitisevän lapatossun.”

Entä jos kertoisin, että voi saada molemmat? Alfan sänkyyn ja joustamaan kykenevän, tuntevan kumppanin muuhun elämään?

Ihmisillä kun on monia eri puolia; toisessa hetkessä (mieskin!) voi olla toisen kokemukselle herkkä keskustelija ja toisessa hyvällä tavalla dominoiva seksikumppani. Väitän kuitenkin, että empatiakyky auttaa myös jälkimmäisessä, sillä toisen (tai toisten) osapuolen haluja kuunteleva ja lukeva petikumppani on huomattavasti kiinnostavampi ja kiihottavampi kuin kommunikaatioon kykenemätön, vain omasta ejakulaatiostaan kiinnostunut ryskyttäjä.

”Maskuliininen mies ei automaattisesti tarkoita vaimoaan kiduttavaa hirviötä, joka syö iltapalaksi pieniä lapsia. Miehekäs mies voi olla hyvä isä ja puoliso ihan samalla tavalla kuin feminiinisempikin mies”, Ukkola kirjoittaa. Ja on tietysti  ihan oikeassa. Aivan kuten Ukkolan kavahtama ”feminiinisempi” mies voi olla sosiopaatti tai toisaalta käsittämättömän hyvä pano. Sama ihminen voi potea ilmastoahdistusta, esittää mielipiteitään yhteisen kodin sisustuksesta ja pumpata rautaa salilla. Ihminen ei ole vain maskuliiniseksi tai feminiiniseksi miellettyjä piirteitä vaan näiden ja monen muun asian yhdistelmä.

Vai kuinka moni teistä miehistä oikeasti kokee olevansa tasan yhtä asiaa? Itse olisin ainakin loukkaantunut, jos minun toistuvasti oletettaisiin olevan noin yksioikoinen.

Juuri näitä Ukkolan ja Valastin juttujen kaltaisia ajatuksia tarkoitetaan, kun puhutaan toksisuudesta. Feminismi ei halua kastroida miehiä vaan avata niiden karsinoiden ovet, joihin ihmiset on totuttu tunkemaan. Jos lakkaisimme yhteiskuntana typistämästä miehiä(kin) vain yhteen muottiin mahtuviksi, he saisivat nimenomaan olla niitä Ukkolankin peräänkuuluttamia miehiä – jokainen tavallaan.

Oikeastihan toimiva tapa ”edustaa” mitä tahansa sukupuolta on hyvin yksinkertainen: kuuntele, kunnioita ja kerro. Nämä samat vinkit toimivat myös muun muassa eri sukupuolten kohtaamiseen, kodin sisustamisesta päättämiseen ja seksin harrastamiseenkin.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *