Lisää vegaanisia ruokatärppejä

Kirjoitin eilen lihan tehotuotannosta puhumisen tärkeydestä ja mainitsin, että Flow’ssa – jossa olleeseen Morrisseyn keikkaan postaukseni liittyi – oli tänä vuonna paljon vegaanisia ravintolatoimijoita. Testasimme siellä kohuttua nyhtökauraa ja vegaanisia sekä gluteenittomia raakakakkuja. Kumpikin kokemus oli, no, todella tyydyttävä!

Söimme nyhtökauran kehittäneen Gold & Green Nordicin kojusta Nordic Tapas -lajitelman, joka sisälsi nyhtökauraa kahdella tapaa. Näistä tilli-lime-nyhtökaura tarjoiltiin lämpimänä ja kalaisa nyhtökaura skagen toast kylmänä, mikä toi hyvin esille proteiinin laajat käyttömahdollisuudet. Lautanen ei kuitenkaan vaikuttanut pelkältä nyhtökaurapromootiolta, vaan kokonaisuus oli huolella harkittu. Pääkomponenttien lisäksi siinä oli ainakin raparperichutneyta, vegaanista tryffelicheddaria, nordic slawta, maissinäkkäriä, juureslastuja sekä nyhtökaura-karpalopateeta.

Erityismaininnan haluamme antaa Sam McCormickin suunnittelemalle annokselle innovatiivisesta maustamisesta. Tai ehkä “innovatiivinen” on väärä sana, kun annoksessa oli käytetty (noin ainoaa suomalaista maustetta) tilliä, mutta sitä harvemmin laitetaan kasvisruokaan. Tapaslautasessa yleensä tylsä tilli oli yhdistetty muihin makuihin niin taitavasti, että skagen toast maistui tonnikalalle ja lime-tilli-nyhtökaura lempeän viljaisalle, mutta kuitenkin oikeasti maukkaalle.

Aikaisemmassa Flow-ruokapostauksessani valittelin, ettei syömämme hampurilaisen välissä olleita asioita oltu työstetty mitenkään. Gold & Green Nordicin annoksesta ei todella päässyt sanomaan samaa. Lajitelmaan oli saatu ilahduttava määrä makuja ja erilaisia rakenteita, ja jopa salaatti oli kerrankin maustettu kunnolla kirpeäksi. Jos jotain miinusta pitää annoksesta etsiä, niin osa sen juureslastuista oli pehmenneitä ja ihanaa näkkäriä liian vähän. Kaiken kaikkiaan ensikertamme nyhtökauran kanssa oli yksi parhaita koskaan syömiämme vegaanisia annoksia.

Olen kuullut paljon kehuja Rawan raakakakuista, mutta maistoin niitä ensimmäistä kertaa vasta Flow’ssa. Mauiksi valikoituivat lakritsa-vadelma ja valkosuklaa-mansikka. Kakkujen tarkka resepti on salaisuus, mutta pohjaan oli käytetty oletettavasti ainakin cashew-pähkinää ja taatelia. Pohjan ja täytteen suhde oli Rawan kakuissa kohdillaan, sillä koostumukseltaan jämäkkää mutta suussasulavaa pohjaakin oli mukavan paksulti.

Lakritsa-vadelma oli enemmän niiden raakakakkujen makuinen, joita olen syönyt ennenkin. Se oli oikein hyvää, joskin muutaman lusikallisen jälkeen jo hieman ätläkkää omaan makuuni. Yhdistelmänä vahva lakritsa ja kuohkea vadelma kuitenkin toimi erinomaisesti, ja olisin ollut oikein tyytyväinen, jos olisin saanut kyseisen kakkupalan eteeni kahvilassa. Mutta sitten: se valkosuklaa-mansikkakakku, voi hyvä luoja. En ole ikinä syönyt niin hyvää kakkua, en raakaa enkä kypsääkään.

Rawan kakut ovat vegaanisia, gluteenittomia ja raakoja. En tiedä mikä heidän salaisuutensa on, mutta valkosuklaa-mansikkatäyte oli silti syntisen kermaisen makuista ja uskomattoman pehmeää. Vaikka valkosuklaan ja mansikan yhdistelmä kuulostaa överimakealta, se ei ollut sitä laisinkaan. Jos siis kuulut meihin, jotka eivät yleensä edes jätä tilaa jälkkärille, hankkiudu tämän ihanuuden äärelle. Itse mietin jo tekosyytä järjestää juhlat, joihin voisin tilata koko kakullisen valkosuklaa-mansikkaa.

Tapaslautasta kanssani oli tuhoamassa ja arvostelemassa Mirjami Mykkänen.