Puistojatkot
Puistojatkot

Mies, älä vaikene, mutta mieti mitä puhut ja milloin se on tarpeen

Intersektionaaliseen feminismiin on nyt tiuhaan liitetty ajatus siitä, ettei valkoiseksi mieheksi syntyneellä ole oikeutta osallistua mihinkään julkiseen tai suljettuunkaan keskusteluun, koska patriarkaattisesti rakentunut yhteiskuntamme on sallinut miesten puhuvan muiden päälle jo liian kauan. Muun muassa toimittajat Ivan Puopolo ja Sanna Ukkola ovat tykänneet vahvistaa tätä asetelmaa kirjoitteluillaan.

En kiistä, etteikö intersektionaalisten feministien kesken esiintyisi myös ensimmäisessä kappaleessa mainittua ajatusta; ”nyt on muiden vuoro puhua”. Useimmiten kyseessä on kuitenkin toive siitä, että jokainen hahmottaisi oman asemansa ja miettisi, milloin oma panos kulloiseenkin keskusteluun on tarpeen. Yritän selittää tämän mahdollisimman yksinkertaisesti, jotta Puopolokin vihdoin saisi vastauksia kysymyksiinsä.

Sitä ei varmaan kukaan kiistä, että elämme miesten hallitsemassa yhteiskunnassa. Johto- ja hallituspaikat täytetään edelleen suurelta osin miehillä ja mediat käyttävät edelleen useammin mies- kuin naispuolisia asiantuntijoita. Tämä ei poistu sillä, että toteamme asepalveluksen olevan epätasa-arvoinen (mitä se on!) ja nuorten miesten syrjäytyvän nuoria naisia herkemmin (mikä on oikeasti iso ongelma, josta pitää ja saa puhua!).

Yksinkertaistettuna patriarkaatilla tarkoitetaan siis yhteiskuntajärjestelmää, joka suosii miehiä. Nähdäkseni lähinnä hyväosaisia miehiä – matalapalkka-aloilla ja sosiaaliturvan varassa ihminen lienee yhtä ahtaalla sukupuolestaan riippumatta. Paitsi jos mennään sukupuolivähemmistöihin, jotka ovat monessa mielessä vielä binäärin edustajia heikommassa asemassa.

Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa sen miettimistä, onko kulloinenkin käsillä oleva keskustelu sellainen, joka kaipaa juuri minun osallistumistani.

Tämän valossa feministit vaativat jokaista tiedostamaan oman asemansa tässä yhteiskunnassa ja toimimaan sen edellyttämällä tavalla. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa sen miettimistä, onko kulloinenkin käsillä oleva keskustelu sellainen, joka kaipaa juuri minun osallistumistani.

Esimerkki: jos maahanmuuttajataustaiset musliminaiset keskustelevat hunnun käytöstä itsenäisenä valintana, kuinka tarpeellinen keskustelulle on tapakristityn kantasuomalaisen miehen näkemys siitä, että hunnun käyttäminen on yksiselitteisesti alistumista? Minullakaan ei valkoisena, kirkkoon kuulumattomana naisena ole tähän keskusteluun tarpeeksi relevanttia sanottavaa, joten en osallistu siihen. Niin yksinkertaista se on.

Tähän peilaten taas voi miettiä, kuinka relevanttia oli valtakunnan ykköslehdeltä lähettää antifeministinen toimittaja feministien omaan keskustelutapahtumaan raportoimaan siitä, mitä on feminismi. (En linkkaa tähän Puopolon Nyt-liitteen juttua, mutta löydät sen googlaamalla, jos tarpeen)

Minulla, Ivan Puopololla ja Sanna Ukkolalla on jokaisella korostettu vastuu miettiä puheitamme, koska saamme äänemme eri tavalla kuuluviin kuin moni niistä, joiden asioista me medioihin kirjoittelemme. Siksi on surullista, että toiset päättävät käyttää tätä valtaansa syrjivien rakenteiden pönkittämiseen ja heikommassa asemassa oleville naureskeluun.

Rautalangasta: Miehenäkään sinun ei tarvitse vaieta seurakunnassa eikä yhteiskunnassa.

Rautalangasta: miehenäkään sinun ei tarvitse vaieta seurakunnassa eikä yhteiskunnassa. Mutta jokaisen sukupuolen edustajana sinulla on vastuu sanomisistasi ja siitä, miten ne vaikuttavat ihmisiin, jotka ovat sanojesi kohteena edes välillisesti.

Siksi esimerkiksi turvallisten tai turvallisempien tilojen käytännöistä kannattaa pyytää puhumaan joku, jolle ne ovat toimintakyvyn säilymisen kannalta tärkeitä. Koska itse pyöritän turvallisemman tilan periaatteita noudattavaa kulttuuritoimintaa, avaan tätä ajatusta mieluusti seuraavassa postauksessani tai vaikkapa Nyt-liitteessä – ping. Tuomas Peltomäki.

Kommentit (11)

  1. Timo Naaro

    Valkoisen lihaa syövän heteromiehen pohdinta. Voiko APU-lehti edes olla aina heikoimman puolella?

    Apua mainostetaan, että apu on aina heikomman puolella mutta onko se?

    Vasemmisto progressiivisen youtube kanavan The young Turks pääjehu Cenk Ugur on aikoinaan kuuluisasti sanonut ,että hän on aina heikomman puolella. Jos vastakkain on nainen ja mies hän on naisen puolella. Jos vastakkain on hetero ja homo hän on homon puolella. Jos vastakkain on israelilainen ja syyrialainen hän on syyrilaisen puolella ja vastakkain on valkoinen ja musta on hän musta ihmisen puolella.

    Mutta onko tässä intersektionaali feminismin vasemmisto progressivismin uhrihierarkia ajattelussa oikeastaan mitään järkeä? Olenko minä valkoisena heterona esim etuoikeutumpi kuin entinen yhdysvaltojen presidentti Barack obama vain siksi, että satumme olemaan erivärisiä?

    Mitä jos Syyrialainen nainen on avioliitossa palestiinalaisen miehen kanssa hakkaa sitä tuli kuumalla silitysraudalla naamaan niin kenen puolella minun kuuluu olla?

    Maailma kun harvoin on niin mustavalkoinen, että tuollainen yleispätevä hyväsignalointi tarkoittais mitään. Myös pojat ja miehet voivat olla esim. parisuhde väkivallan uhreja.

    Miksi kritisoin avun yhteydessä tämmöistä radikaalia feminististä ideologiaa joka on paitsi vaarallista menee täysin vastoin Martin luther king jr ajatuksia että ”minulla on unelma että ihmiset arvioisivat toisiaan tekojensa perusteella eivätkä ihonvärin” No tietenkin siksi, että apu seisoo ja julkaisee tämmöisiä aivopieru näkökulmia ja minun näkökulmastani täysin rasistista ja seksististä tekstiä kuten tämä:

    https://blogit.apu.fi/puistojatkot/mies-ala-vaikene-mutta-mieti-mita-puhut-ja-milloin-se-on-tarpeen/

    Eli kerrataan vielä avun julkaisemien esimerkkien kautta:

    ” Sitä ei varmaan kukaan kiistä, että elämme miesten hallitsemassa yhteiskunnassa. Johto- ja hallituspaikat täytetään edelleen suurelta osin miehillä ja mediat käyttävät edelleen useammin mies- kuin naispuolisia asiantuntijoita. ”

    Minä kiistän! Elämme suomessa jossa 51% äänestäjistä on naisia. Tarkoitatko, ettei näiden naisten ääniä tulisi laskea kun he jostain tutkimattomasta syystä haluavat äänestää mies päättäjiä. Sortavatko nämä naiset siis itse itseään sisäistetyn patriarkaatin ajattelun kautta vai voisiko olla ,että ihmiset vain haluavat äänestää hyviä ehdokkaita heidän meriittiensä ja osaamisensa perusteella, eikä heitä niinkään kiinnosta jokin täysin merkityksetön seikka kuten minkälaisen sukupuolielimet tai mikä ihonväri ehodokkaalla on. Itse en varmasti äänestäisi vaikkapa feministi puolueen puheenjohtajaa Katjua aroa en siksi että hän on nainen. Kerta viime presidentinvaaleissakin äänestin naista vaan siksi, että hän näkee maalman mustavalkoisen uhrihierarkian kautta ja yrittää tehdä päätöksiä jotka tukevat hänen kannattamiaan identiteettiryhmiä sen sijaan, että hän tekisi politiikkaa joka olisi Suomen tai kaikkien ihmisten eduksi.

    Mitä tulee mies ja nais asiantuntijoihin. Niin Suomessa on vapaata opiskella mitä haluaa ja hakea mihin työpaikkaan haluaa. Jostain syystä kuitenkin monet naiset haluavat opiskella turhaa paskaa kuten sukupuolen tutkimusta jotta voivat kirjoitella tämän tyyppisiä kirjoituksias sen sijaan että opiskelisivat vaikka metsuriksi tai arkkitehdiksi jotka kumatkin ovat miesvaltaisia aloja joissa on hyvä palkka! Mikään muu kun naisten vapaa valinta ei estä heitä opiskelemasta vaarallisia tai hyväpalkkaisia aloja mutta ei ketään voi vapaassa maassa pakottaa!

    Mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta on esim pohoismaat sitä sukupuolittuneita tietyt alat on niin, että meillä on suomessa 20 naishoitajaa yhtä mies hoitajaa kohtaan ja toisaalta 20 mies insinööriä yhtä naisinsinööriä kohtaan. Esim. intiassa yhteiskunnallisesta paineesta eli siitä syystä että koodaaja saa hyvää palkkaa millä elättää koko perhe niin naiset todennäköisemmin hakeutuvat vaikkapa koodareiksi mutta vapaassa mailmassa missä on vapaa valinta emme voi pakottaa naisia hakeutumaan ns. hyville aloille tai tekemään enemmän tylitöitä tai vaarallisia töitä joka varmasti nostaisi heidän palkkaansa. En ole itse valmis tekemään tai tukemaan politiikkaa joka ottaa naisilta vapaan uravalinnan pois!

    ” Yksinkertaistettuna patriarkaatilla tarkoitetaan siis yhteiskuntajärjestelmää, joka suosii miehiä. Nähdäkseni lähinnä hyväosaisia miehiä – matalapalkka-aloilla ja sosiaaliturvan varassa ihminen lienee yhtä ahtaalla sukupuolestaan riippumatta. Paitsi jos mennään sukupuolivähemmistöihin, jotka ovat monessa mielessä vielä binäärin edustajia heikommassa asemassa. ”

    Miten suosii? Eli millä mekanismilla suomi suosii hyväosaisia miehiä? Miksi? Valkoiset miehet ovat siitä jännä demography että heidän puolellaan ei juurkaan ole esim. kiintiö paikkoja eri virkoihin tai juttuihin. Onko hullua ajatella, että onko edes teoreettisesti mahdolista, että he ovat ansainneet asemansa kovalla työllä ja raskaalla hiellä? Tämä on myös oiva esimerkki siitä mustavalkoisesta uhri hierarkia ajattelusta mitä vastustan. Ei muuta kuin tutkimusta peliin miten ketään suomalaista työnantajaa esim. kiinnostaa kenenkään sukupuoliidnetiteetti.

    ” Esimerkki: jos maahanmuuttajataustaiset musliminaiset keskustelevat hunnun käytöstä itsenäisenä valintana, kuinka tarpeellinen keskustelulle on tapakristityn kantasuomalaisen miehen näkemys siitä, että hunnun käyttäminen on yksiselitteisesti alistumista? Minullakaan ei valkoisena, kirkkoon kuulumattomana naisena ole tähän keskusteluun tarpeeksi relevanttia sanottavaa, joten en osallistu siihen. Niin yksinkertaista se on. ”

    Niin Intersektionaali feminismi helposti haluaisi uskotella itselleen, että aito patriarkiä eli lähi-idän muslimimaa missä nainen on käytännössä miehen omaisuutta. Ei saa kulkea yksin eikä matkustella. Naisen sukupuolielimet leikataan syntyessä ja naisen on kuumallakin säällä pakko pukeutua hiostavaan huntuun halusi tai ei on hänen omaa valintaansa. Kerta trans lesbo muslimi on todella korkealla uhrihierarkiassa ja sitä kautta feministit on ikään kuin pakotettuja sulkemaan silmänsä niille ongelmille mitä heidän kulttuurinsa heille itselleen aiheuttaa. Ja heidän on oman ideologiansa mukaan pakko ajaa heidän kulttuuri tavoitteita kuten naisten pakkohunnuttamista ja sharia lakia. Esim. pari vuotta sitten pidetyssä jenkkiläisesä Woman’s march tapatumassa eräs pääjärjestäjistä Linda Sarsour on konservatiivi muslimi joka haluaa sharia lain myös amerikkaan. Kukaan ei kutienkaan kyseenalaistanut hänen poliittisa toimiaan koska feministi ovat monesti iha messissä näissä asioissa.

    Martin luther king jr kääntyisi haudassaan.

    Ja tämä kaiki jättää mut vain pyörittelemään päätäni. Mielestäni nämä valkoiseen etuoikeuteen nojautuvat ajatukset ovat ihan huippu rasistisia. Ei sillä etteikö mikä tahansa toimiva kulttuuri suosisi oman kultturuin jäseniään jo ihan aasiassakin eikä pelkästään suomessa.

    Lähteet:
    Womans march:
    https://www.youtube.com/watch?v=8uaJ4hXmZo4
    Femnistien ja islamistien epäpyhä liitto:

    1. nina

      Tuo on täyttä kuraa että feministit rakastaa islamisteja ..Tuokin on valkoisten heteromiesten keksimää kuraa…Tutkimusteni mukaan parhaimmat Isis morsiamet löytyisi persunaisista,hehän oikein rakastavat antaa tälle uskonnolle humiota ja pitää sen puheen aiheena….

    2. amaootta

      Intersektionalismi on sitä samaa jatkumoa paskaideologioita, jonka eri muodoista lahjattomat humanistit ja yhteiskuntatieteilijät ovat innostuneet 60-luvulta lähtien. Lista on pitkä ja nolo.

      I-feminismiä luonnehtii mieletön epäsymmetria. Musulmaanien juttuihin ei saa puuttua, mutta aivan kaikki, joille asia ei laisinkaan kuulu saavat tietysti puuttua siihen, otetaanko Pörssiklubiin naisjäseniä. Minkäänlaista järjellistä tutkimusta ei ole tukemassa näitä harhaisia näkemyksiä yhteiskunnasta, vain omia mielipiteitä ja pienen samanmielisen joukon yhteisiä kokemuksia. Naiset tulkitaan noin vain vähemmistöksi, vaikka heitä on enemmistö, mutta tämän pohtiminenhan on tälle väelle korkeampaa matematiikkaa joten se siitä.

      Uhrikulttuurille on kognitiivisesti aivan liian suuri hyppäys ajatella, että kenties hyväosaiset ovat tehneet jotain hyväosaisuutensa eteen siis muutakin kuin valittaneet. Olisi kiva tietää, millä tavoin yhteiskunta suosii miestä, joka on suorittanut opintonsa kunnolla, ei ole sekoillut ympäriinsä, ansaitsee 10 000 kuussa ja maksaa tästä 46% veroa. Ei riitä, että sössöttää jotain yleistä, koska kun näitä i-feminismin ajatuksia ruvetaan soveltamaan, niin niitä sovelletaan erityistapauksiin.

      Vastaa

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *