Puistojatkot
Puistojatkot

Narkkarin ja juopon hätä ei Hätäkeskusta kiinnosta

”Tunti kuusitoista minuuttia. 76 todella pitkää minuuttia ja neljä puhelua hätäkeskukseen. Se vaadittiin, että poliisi tuli paikalle, kun pyyntö tuli Kalliosta ja apua tarvitseva ihminen oli sekaisin kuin seinäkello.”

Kallion Facebookryhmässä julkaistiin pitkä postaus, joka alkoi noilla sanoilla. Kirjoittajaa kohtaan puistossa aggressiivisesti käyttäytynyt nainen oli oman tempurointinsa seurauksena kaatunut ja lyönyt pahasti päänsä. Nainen oli tajuton ja vuosi verta, joten kirjoittaja soitti Hätäkeskukseen.

”Tantereella makasi nainen naama yltä päältä veressä, nainen, jonka tapansutsuomihuora-messu katkesi yhdellä iskulla. Kävin katsomassa naisen kyljelleen. Yritin töniä, ei reaktiota, näin että hengittää sentään. Soitin hätäkeskukseen, kerroin tilanteen, nimeni ja paikan, esitin arvioni, että ambulanssi ois ehkä hyvä idea.

Samassa nainen jostain tajunnan rajalta huusi taas, ja hätäkeskus ilmoitti laittavansa poliisit paikalle, koska ”ei toi nyt tajuttomalle kuulosta”. Minulle annettiin ohjeeksi, että voin lähteä kotiin, viranomainen hoitaa. Lähteä kotiin, kun joku todella rankassa sekavuustilassa on hädin tuskin tajuissaan, on lyönyt päänsä ja vuotaa verta?”

Hätäkeskukseen oli soitettu kirjoittajan ja toisen paikalle sattuneen toimesta yhteensä neljä kertaa. Hätäkeskuksen päivystäjä oli sanonut, että ensimmäisestä soitosta oli kirjattu vääristelevästi ilmoitus ”Humalainen on käyttäytynyt aggressiivisesti”, kun taas toiselle soittajalle oli keskuksesta kerrottu, ettei puistosta ole kirjattu yhtään ilmoitusta. Puolisen tuntia viimeisen puhelun jälkeen poliisi oli kuitenkin vihdoin saapunut paikalle: ”Me jatketaan tästä, kiitos teille. Pitää varmaan tilata hänelle ambulanssi”. Ihminen sai odottaa maassa reilusti yli tunnin.

Ikävä kyllä kyse ei ole yksittäistapauksesta, sillä olen itsekin törmännyt vastaavaan joka kerta Hätäkeskukseen soittaessani. Postauksen alle jatkuneesta keskustelusta päätellen niin on moni muukin.

Olen itse soittanut Kallion alueelta Hätäkeskukseen kolmesti, joista jokaisella päivystäjä on ensimmäisenä  kysynyt, onko avuntarvitsija humalassa. Kun olen myöntänyt näin todennäköisesti olevan, asenne puhelimen toisessa päässä on ollut jäätävä. Olen saanut jokaisella kerralla saman ohjeen, että voin poistua paikalta, koska kenenkään ei tarvitse jäädä mitään juoppoja kaduille vahtimaan.

Suorilta jaloilta kaatunut, päänsä asfalttiin täysillä lyönyt ja tajuttomaksi mennyt saattoi tosiaan olla humalassa, mutta miten se vaikuttaa avun tarpeeseen? Vaikeampaa humalatilan mahdollisuutta oli tulkita tuntikausia tihkusateessa talvisessa Karhupuistossa istuneesta sekavasta, kylmettyneestä vahuksesta, joka oli yltäpäältä omassa limassaan. Ehkä hänkin oli humalassa, mutta ei silti tiennyt missä asuu tai ylipäätään on. Tai talvipakkasella puistoon sammuneesta, joka ei reagoi nipistelyyn tai läpsintään, ja jonka omaisuus on levitelty hänen ympärilleen. Ensimmäisessä näistä kolmesta tapauksesta ambulanssi sentään tuli vänkäämiseni jälkeen paikalle, kahdessa jälkimmäisessä lopulta poliisi, joka varmaan vei kohteet putkaan.

Tällainen piittaamattomuus varsinkin ammattilaisten suunnalta on täysin käsittämätöntä. Hätäkeskus saisi ensinnäkin kertoa virallisen ohjeistuksensa tällaisissa tapauksissa ja ohjeistaa henkilökuntaansa uudelleen niin, ettei juopunuttakaan saa jättää heitteille. Vai onko tämä taas yksi keino karsia vaivihkaa niin sanottu heikompi aines yhteiskunnastamme?

Kommentit (24)

  1. Irma

    Pieni lakikurssi olisi näköjään tarpeen päivystäjille. Loukkaantuneen, sairaan tai muuten vaarallisessa tilanteessa olevan jättäminen ilman apua on heitteillejättö, melko vakava rikos. Humala ei vaikuta asiaan mitenkään. Esim. taksikuskin pitäisi periaatteessa jäädä katsomaan, että asiakas pääsee talvipakkasella ovesta sisään.

    Auttamisvelvollisuus on lain mukaan meillä kaikilla, päävastuu sillä joka henkilön löytää tai on viimeksi hänen kanssaan tekemisissä.

    Varmasti hätäkeskukseen soitellaan turhaankin, mutta silti em. käytös on minusta virkavirhe.

  2. IhmisiäHekin

    Armanin ohjelma päihderiippuvaisista oli silmiä avaava, olen pitkään kuvitellut etteivät juopot ja nistit ole ihmisiä, mutta yleensä heillä on jotain ns. henkistä painolastia jonka vuoksi he tuhoavat itseään. Päihteet pitäisi ehdottomasti dekriminalisoida ja tarjota näille yksilöille vertaistukea & esim kommuuni jossa elää samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa.

  3. Maija Haavisto

    Soitin kerran kaverilleni ambulanssin Helsingin Oulunkylään lääkereaktion takia. Meni 45 minuuttia saada ambulanssi, ja he epäilivät useaan kertaan puhelimessa pilasoitoksi, koska eivät löytäneet paikalle tarkan katuosoitteen perusteella. Yritin inttää, että osoite on näissä ilmoitustaulun posteissa, en minä tänne osaa neuvoa kun en täällä asu. Kaveri ei kyennyt tilassaan neuvomaan. Alkoholia ei ollut kumpikaan nauttinut.

    Onneksi lääkereaktio ei lopulta ollut vaarallinen, koska tuossa ajassa sellaiseen olisi ehtinyt jo helposti menehtyä.

  4. Hannibal Heyes

    Pikkukaupungissa kun asuu niin tietää ja tuntee jollakin tavalla ihmiset.Muuan vuosi sitten keväällä aamupäivällä kuljin erään pankin ohi.Hyvin isokokoinen mies makasi selällään maassa ja huuteli apua.Ihmisiä kulki ohi mutta eivät pysähtyneet.Tottakai menin lähemmäksi ja tunnistin miehen,armeijakaveri samasta tuvasta.Tiesin että kaverini sairastaa monella lailla ja hän oli täysin selvin päin,liukastunut ja lyönyt päänsä ja massaa kun oli niin eipä päässyt kyljelleen,sanoi että keuhkot painuvat läjään eikä henki kohta kulje.Pyytelin ohikulkijoita apuun koska en saanut yksin kaveria kääntämään ja jonkun soittamaan lanssia mutta ohi menivät.Sitten kun karjaisin isolla äänellä kuka hän niin jopa oli auttajia.Kaveri näet toimi isohkossa liike-yrityksessä ja jopa mieli muuttui.Oli avuntarjoavaa mutta kaverini toivotteli liian porukan ties minne..oli näet maannut jalkakäytävällä loppuun tunnin.Häntä oli luultu känniläiseksi jota ei tarvitse autella. Lanssikin tuli ja loppu meni hyvin muutaman päivän sairaalassa ololla.Minä autan aina jos vaan voi jotakin tehdä,olkoon kaveri missä kunnossa tahansa.Ajattelen näin että mitäs jos itse olisin siinä,kyllä tuollainen havahduttaa.Uusimme tuttavuuden ja kaverini leipasi minulle 16 munan täytekakun..hieno oli tunne kun sai auttaa ja kaverini tuli kuntoon.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *