Puistojatkot
Puistojatkot

Narkkarin ja juopon hätä ei Hätäkeskusta kiinnosta

”Tunti kuusitoista minuuttia. 76 todella pitkää minuuttia ja neljä puhelua hätäkeskukseen. Se vaadittiin, että poliisi tuli paikalle, kun pyyntö tuli Kalliosta ja apua tarvitseva ihminen oli sekaisin kuin seinäkello.”

Kallion Facebookryhmässä julkaistiin pitkä postaus, joka alkoi noilla sanoilla. Kirjoittajaa kohtaan puistossa aggressiivisesti käyttäytynyt nainen oli oman tempurointinsa seurauksena kaatunut ja lyönyt pahasti päänsä. Nainen oli tajuton ja vuosi verta, joten kirjoittaja soitti Hätäkeskukseen.

”Tantereella makasi nainen naama yltä päältä veressä, nainen, jonka tapansutsuomihuora-messu katkesi yhdellä iskulla. Kävin katsomassa naisen kyljelleen. Yritin töniä, ei reaktiota, näin että hengittää sentään. Soitin hätäkeskukseen, kerroin tilanteen, nimeni ja paikan, esitin arvioni, että ambulanssi ois ehkä hyvä idea.

Samassa nainen jostain tajunnan rajalta huusi taas, ja hätäkeskus ilmoitti laittavansa poliisit paikalle, koska ”ei toi nyt tajuttomalle kuulosta”. Minulle annettiin ohjeeksi, että voin lähteä kotiin, viranomainen hoitaa. Lähteä kotiin, kun joku todella rankassa sekavuustilassa on hädin tuskin tajuissaan, on lyönyt päänsä ja vuotaa verta?”

Hätäkeskukseen oli soitettu kirjoittajan ja toisen paikalle sattuneen toimesta yhteensä neljä kertaa. Hätäkeskuksen päivystäjä oli sanonut, että ensimmäisestä soitosta oli kirjattu vääristelevästi ilmoitus ”Humalainen on käyttäytynyt aggressiivisesti”, kun taas toiselle soittajalle oli keskuksesta kerrottu, ettei puistosta ole kirjattu yhtään ilmoitusta. Puolisen tuntia viimeisen puhelun jälkeen poliisi oli kuitenkin vihdoin saapunut paikalle: ”Me jatketaan tästä, kiitos teille. Pitää varmaan tilata hänelle ambulanssi”. Ihminen sai odottaa maassa reilusti yli tunnin.

Ikävä kyllä kyse ei ole yksittäistapauksesta, sillä olen itsekin törmännyt vastaavaan joka kerta Hätäkeskukseen soittaessani. Postauksen alle jatkuneesta keskustelusta päätellen niin on moni muukin.

Olen itse soittanut Kallion alueelta Hätäkeskukseen kolmesti, joista jokaisella päivystäjä on ensimmäisenä  kysynyt, onko avuntarvitsija humalassa. Kun olen myöntänyt näin todennäköisesti olevan, asenne puhelimen toisessa päässä on ollut jäätävä. Olen saanut jokaisella kerralla saman ohjeen, että voin poistua paikalta, koska kenenkään ei tarvitse jäädä mitään juoppoja kaduille vahtimaan.

Suorilta jaloilta kaatunut, päänsä asfalttiin täysillä lyönyt ja tajuttomaksi mennyt saattoi tosiaan olla humalassa, mutta miten se vaikuttaa avun tarpeeseen? Vaikeampaa humalatilan mahdollisuutta oli tulkita tuntikausia tihkusateessa talvisessa Karhupuistossa istuneesta sekavasta, kylmettyneestä vahuksesta, joka oli yltäpäältä omassa limassaan. Ehkä hänkin oli humalassa, mutta ei silti tiennyt missä asuu tai ylipäätään on. Tai talvipakkasella puistoon sammuneesta, joka ei reagoi nipistelyyn tai läpsintään, ja jonka omaisuus on levitelty hänen ympärilleen. Ensimmäisessä näistä kolmesta tapauksesta ambulanssi sentään tuli vänkäämiseni jälkeen paikalle, kahdessa jälkimmäisessä lopulta poliisi, joka varmaan vei kohteet putkaan.

Tällainen piittaamattomuus varsinkin ammattilaisten suunnalta on täysin käsittämätöntä. Hätäkeskus saisi ensinnäkin kertoa virallisen ohjeistuksensa tällaisissa tapauksissa ja ohjeistaa henkilökuntaansa uudelleen niin, ettei juopunuttakaan saa jättää heitteille. Vai onko tämä taas yksi keino karsia vaivihkaa niin sanottu heikompi aines yhteiskunnastamme?

Kommentit (24)

  1. Kake

    Tätähän tämä on aina ollut kaikkialla. Eikä tosiaan ole pakko olla edes humalassa, sitä kun ei pysty aina tajuttomasta ihmisestä sanomaan. Riittää ihan sekin, että on aikuinen mies, eikä ehkä vaatteet ihan parhaimmasta päästä. Silloinhan sen on pakko olla juoppo tai narkkari, jota kukaan ei kaipaa.

    1. Niilo N

      Miehet kyllä priorisoidaan yleensä naisten edelle. Juoppo vanha nainen on se alin pohjasakka. Teinihumalaisten joukosta huomaa asenne-eron vielä selvemmin : teinityttö humalassa = pissishuora, saa poliisilta melko kovakouraista kohtelua ja tylyä asennetta koska ei ole käyttäytynyt kuin konservatiivisen valkoisen heteromiehen mielestä kunnon naisen kuuluisi. Teinipoika samassa tilassa on enemmän hehheh, pojalla tainnut mennä hiukan överiksi tällä kertaa, mut ei se mitään, pojat on poikia, hehheh, no tulepa tänne miekkataksin kyytiin, varovasti nyt ettet satuta itseäsi.

      1. Robin

        Onpa erikoinen kommentti. Olen joskus vapaaehtoistyössä kaupungin katuja päivystänyt, enkä ole ikinä edes yksittäistapauksena kokenut mitään kuvaamasi kaltaista. Viranomaisten linja oli aina ja ehdottomasti se, että humalainen, keski-ikäinen mies oli se alhaisin olento, joka saattoi olla olemassa. Vaikka semmoinen perusmies olisi loukkaantunutkin, poliisit ja pelastuslaitos haukkuivat, murjoivat ja laiminlöivät oikein olan takaa. Näitä sitten putkiin kuolee, kun ketään ei kiinnosta.

        Teinityttö humalassa on kyllä todellisessa vaarassa kaduilla ja siellä liikkuu monenlaista tyyppiä, joka on valmis vastenmielisiin asioihin tuossa tilanteessa, mutta viranomaiset kyllä eivät tässä ole se kaltoin kohteleva taho.

    2. Maria Tamminen

      Läheiseni sairastaa diabetestä. Sokerin heilahtelut saattavat näkyä ulospäin kuin olisi humalassa, vaikkei sitä todellakaan ole (vatsahaavan takia lähes absolutisti). Jokainen jolle ko. tauti on tuttu, tietää miten nopeasti apua tarvitsee – sokerisokkiin voi kuolla hyvinkin nopeasti… Eli hänen ei ainakaan kannata koskaan olla avuntarvitsijana Kalliossa. Todella häpeällistä toimintaa ”ammattilaisilta”!

      Vastaa

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *