Kyllä, kyllä naisetkin
Aina kun kirjoitan misogyniasta tai epätasa-arvosta enemmistösukupuolten välillä, tapahtuu sama: lukuisat miesoletetut hyökkäävät kommentoimaan, että kyllä naisetkin. Naisetkin sortavat, naisetkin ahdistelevat, naisetkin raiskaavat, naisetkin uhriutuvat. Ja se on aivan totta.
Kun mainitsen sanan “feminismi”, kommentit kuuluvat: entäs armeija, entäs miesten itsemurhat, entäs naisen paremmat oikeudet lapsiinsa; miksi feministit eivät puolusta miehen heikkoa asemaa, jos kyse on kerran tasa-arvosta.
Se, että esiin nostetaan yksi ongelma, ei sulje toisia pois. Yksikään feministi ei kiistä sitä, etteivätkö myös naissukupuoleen kuuluvat käyttäytyisi syrjivästi ja sortavasti. Feministit eivät toivo naissukupuolen ylivaltaa, vaan kannattavat pääsääntöisesti esimerkiksi kaikille sukupuolille kuuluvaa asepalvelusta tai muuta tasa-arvoista ratkaisua (itse toivoisin sotimisharjoittelun vaihtoehtona olevan esimerkiksi jonkinlaisen yhteiskuntapalveluksen, toiset mahdollisesti puoltavat palkka-armeijaa). Feministit kannattavat kaikkien välistä tasa-arvoa ja lapsen oikeutta mahdollisimman hyvään elämään vanhemman sukupuolesta riippumatta. Feministit eivät toivo kenenkään tappavan itseään, vaan myös itsetuhoisten miesten toivotaan pääsevän elämässään jaloilleen.
Jokaista maailman ongelmaa ei voi mahduttaa samaan taisteluun. Hirveästi yli 3 000 merkin blogipostauksia ei pääsääntöisesti kukaan jaksa lukea, joten ne on tehtävä asia kerrallaan. Ja koska naisen asema on perinteisesti ollut yhteiskunnassamme miehen asemaa heikompi, feminismi on paljolti pyrkinyt nostamaan esiin siitä asetelmasta johtuvia ongelmia (edelleenkään, se ei tarkoita muiden ongelmien kieltämistä).
Kun miessukupuoleen kuuluva kuitenkin on jo lähtökohtaisesti kaikkia muita vahvemmilla, on kohtuutonta odottaa, että heikommassa asemassa oleva nostaisi jokaisen omaan asemaansa liittyvän ongelman ohella esiin myös vahvemmassa asemassa olevan ongelman.
Se, että minä kirjoitan naisiin kohdistuvasta epätasa-arvosta ei tarkoita, ettet juuri sinä voisi alkaa toimia estääksesi nuorten miesten syrjäytymistä tai itsemurhia. On hienoa, jos teet sen. Se ei ole minulta pois, enkä minä koe sitä uhkana.
Tässä kuitenkin vielä mielenkiintoinen huomio: kun vuorostaan kirjoitin naisten miehiä kohtaan harjoittamasta seksuaalisesta ahdistelusta, yksikään feministi tai naisoletettu ei kommentoinut tekstiä vänkäämällä, että miehet ahdistelevat enemmän.
Missä naisen asema Suomessa on heikompi, kuin miehen asema, siis ovatko naisen mahdollisuudet menestyä elämässä huonommat, kuin miehen?
Kuuluvatko elämäntapavalinnat yhteiskunnan maksettaviksi? esim. naisparien hedelmöityshoidot, sukupuolenvaihdosleikkaukset, abortit, elätettävien lisääntyminen ja jne. Minusta feminismi nykyään on yhteiskunnan dysfunktionaalisuutta lisäävää toimintaa ja terminäkin feminismi määritellään tilanteeseen sopivaksi.
Ihan heti heittämällä voi mainita, että naiset tienaavat keskimäärin vähemmän, ovat harvemmin esimiestehtävissä ja kohtaavat yhä kykyjensä ja taitojensa vähättelyä sukupuolensa perusteella, sitä kuuluisaa ‘tytöttelyä’. Eli kyllä, mahdollisuudet menestyä elämässä ovat naisilla keskimäärin huonommat kuin miehillä, ja tässä on vain kolme ensimmäistä esimerkkiä.
En näe, miten mikään esimerkeistäsi olisi erityisesti naisiin liittyvä elämäntapavalinta. Hedelmöityshoitoja käyttävät ihan yhtä lailla heteropariskunnatkin, sukupuolenvaihdokset eivät rajoitu mitenkään vain naisen vartaloon syntyneisiin, abortti harvoin on “elämäntapavalinta” vaan yleensä henkisesti ja fyysisesti raskas valinta, jota kukaan ei varmasta huvikseen heppoisesti tee. Jos “elätettävien lisääntymisellä” tarkoitat lapsien hankkimista, niin täytyy olla aika kierotunut mieli, että se on jotenkin yksinään naisiin tai varsinkaan feminismiin liittyvä asia…
Taisi jäädä Mikalta koko kirjoitus lukematta, jos pitää feminismiä “yhteiskunnan dysfunktionaalisuutta lisäävänä toimintana” – feminismin ideana kun on pyrkiä tasa-arvoon, joka hyödyttää sekä yksilöitä että yhteiskuntaa kokonaisuutena. Feminismillä on toki useita määritelmiä, niin kuin KAIKILLA yhteiskunnallisilla aatteilla ja liikkeillä, mutta kaikkien niiden määritelmien pohjana on tuo tasa-arvon edistäminen. Eri käsitysten välillä on kyse lähinnä painotuseroista, ei siitä että feminismi määriteltäisiin täysin uudelleen tai eri tavalla “tilanteeseen sopivaksi”.
No erilaisista töistä maksetaan erilaista palkkaa, joten seurauksena on, että toiset tienaa enemmän kuin toiset. Keskiverto mies ansaitsee enemmän, kuin keskiverto nainen, mutta tekee myös töitä enemmän, kuin keskiverto nainen, n. 400 tuntia/vuodessa.
Heteropariskuntien saamiin hedelmöityshoitoihin on lääketieteellinen syy, naisparien hedelmöityshoitoihin ei ole lääketieteellistä syytä.
Feministinen agenda lyhykäisyydessään on mahdollistaa naisen toiminta yhteiskunnassa ilman vastuuta.
Otetaanpa ajatusleikki: Elätät veljeäsi, ja eräänä kauniina päivänä hän ilmoittaisi löytäneensä tyttöystävän, joka on tullut raskaaksi, joten hän tarvitsee sinulta lisää rahaa isompaan asuntoon ja ylimääräisen suun ruokkimiseen. Ideologiasi mukaisesti olisit siis haltioissasi.
Minulla on tytär, jota yritän kasvattaa vastuulisuuteen, mutta yhteiskunta antaa täysin päinvastaista viestiä, kunhan vaan hommaat itsesi paksuksi, niin kaikki järjestyy, asunto ja toimeentulo noin vain.
Minusta tasa-arvo on sitä, että kaikilla on noin suurinpiirtein samanlaiset mahdollisuudet toteuttaa itseään elämässään, mutta se, että lopputulos ei miellytä, on tasapäistämistä, eli kommunismia ja se, että naiset tekevät erilaisia valintoja kuin miehet, ei ole syrjintää, vaan biologiaa.
En ole lukenut tutkimusta, joka kertoisi miesten tekevän noin räikeästi enemmän töitä kuin naiset, mutta sinulla lienee jokin lähde, mille pohjaat tämän väitteen? Mikäli se pitää paikkansa, syy voi löytyä esimerkiksi siitä, että naisen edelleen odotetaan työn lisäksi hoitavan myös perheen lapset ja taloustyöt.
Syy sille, ettei naisia näy hyvin palkatuissa johtotehtävissä ei ole se, ettei naisista olisi tällaisiin tehtäviin tai että he tekisivät erilaisia valintoja, vaan siitä, ettei naisia palkata kyseisiin tehtäviin yhtä hanakasti. Naisten pärjäämisellä johtavan tason tehtävissä ei ole myöskään samanlaista historiaa, jolloin motivoivia esimerkkejä nuorille naisille ei ole samalla tavalla kuin nuorille miehille. Kyse on paljolti kulttuurista, historiasta ja näistä käytännön esimerkeistä, joita miehille on tarjolla aivan eri tavalla kuin naisille. Kaikilla ei siis ole meidänkään yhteiskunnassamme yhtäläisiä mahdollisuuksia elämässä, vaikka tilanne täällä onkin toki parempi kuin monessa muussa paikassa. Tästä kertoo esimerkiksi se, että duunareiden lapsista tulee harvemmin akateemisesti koulutettuja kuin akateemisten vanhempien lapsista. Nykyinen hallituspolitiikka edistää entuudestaan luokkaeroja, joten erilaisten lähtökohtien merkitys elämässä pärjäämiseen ei ainakaan tule lähiaikoina vähenemään.
En ymmärrä mitään tuosta esimerkkitapauksestasi, haluaisitko selittää mitä ihmettä sillä tarkoitit?
Hienoa, että yrität kasvattaa tyttärestäsi vastuullisen ihmisen. Surullista, että teet sen naissukupuolta vähättelemällä.
Pakko vielä kysyä, Mika: millä tavalla kasvatat tytärtäsi vastuullisuuteen? Millaisia valintoja neuvot häntä tekemään? Hankkimaan perheen vai uran? Ja jos molemmat, niin neuvotko, ettei kuitenkaan kannata tähdätä liian korkealle? Sanotko, että hänen tulee tyytyä siihen, että keskivertomies tulee aina tienaamaan enemmän kuin hän, mutta se on ok, koska oikeastaanhan tyttäresi kuitenkin haluaa vain jäädä kotiin hoitamaan lasta? Jos hän jääkin yksinhuoltajaksi, syytätkö tytärtäsi yhteiskunnan loiseksi jättäytymisestä, vaikka olet itse aiemmin antanut ymmärtää, että hän on riippuvainen joko miehestään tai yhteiskunnastaan? Vastauksesi todella kiinnostaa minua.
Jos mies kommentoi jotain miesten ongelmista Feministisellä keskusteluryhmällä tulee naiset kyllä huutamaan, että entäs naiset. Huomaatko tässä jotain symmetriaa?